“Kaikki tapahtuu syystä”
Kun joku kertoo surusta, erosta, pettymyksestä tai menetyksestä, moni meistä tarttuu tuttuihin fraaseihin:
“Kaikki tapahtuu syystä.” “Kyllä se siitä.” “Ainakin sulla on…” “Voisi olla pahemminkin.”
“Mikä ei tapa, se vahvistaa.”
Ne kuulostavat lohduttavilta, mutta useimmiten ne tulevat aivan väärään aikaan.
Asiantuntijoiden mukaan tällaiset lauseet ohittavat tunteen sen sijaan, että ne kohtaisivat sen. Sureva tai pettynyt ei kaipaa tsemppilauseita, vaan kokemuksen siitä, että hänen tunteensa ovat sallittuja.
“Ajattele posin kautta”
“Yritä ajatella positiivisesti” on yksi yleisimmistä, ja turhauttavimmista reaktioista.
Kun ihminen on surullinen, pettynyt tai järkyttynyt, keho on valmiustilassa. Tunteen läpi pääsee vain käymällä sen läpi, ei kiertämällä.
Jos joku hoputtaa kohti positiivisuutta liian nopeasti, todelliset tunteet jäävät varjoon.
LUE MYÖS: Onko lähipiirissäsi energiavampyyri? 5 merkkiä paljastaa ihmisen, joka imee voimasi
“Ainakin…” mitätöi huomaamatta
“Ainakin sulla on työ.” “Ainakin sulla on parisuhde.”
“Ainakin”-alkuiset lauseet yrittävät tuoda perspektiiviä, mutta käytännössä ne vertailevat kipua.
Sureva henkilö ei tarvitse mittakaavoja, vaan luvan olla surullinen ilman, että hänen kokemustaan asetetaan paremmuusjärjestykseen.
Moni alkaa tällaisen kommentin jälkeen jopa epäillä itseään: ylireagoinko? Olenko liian herkkä?
“Kyllä sä selviät” ei aina lohduta
Me elämme kulttuurissa, jossa sitkeys on hyve. “Puske läpi.” “Ole vahva.” “Nyt vaan eteenpäin.”
Mutta joskus ihminen ei halua olla vahva, joskus hän haluaa olla rikki hetken aikaa.
Jos tunteista kiirehditään ohi, ne eivät katoa vaan jäävät kytemään pinnan alle.
LUE MYÖS: Tämä ihmistyyppi pilaa kaikki keskustelut – näin selviät one-upperin kanssa
Mitä sitten voisi sanoa?
Yksinkertainen läsnäolo on usein arvokkaampaa kuin yksikään valmiiksi paketoitu voimalause, ja jos sanat loppuvat, senkin voi sanoa: “En oikein tiedä mitä sanoa, mutta olen tässä.”
Useimmiten sureva ei etsi ratkaisua, vaan tukea ja tilaa omille tunteilleen.
Lähde: HuffPost
