Selviytymistilalla tarkoitetaan pitkittynyttä stressiä, jossa hermosto on jatkuvasti valmiustilassa.
Se kuormittaa tietoisesti ja tiedostamatta sekä johtaa usein uupumukseen. Jokaisella on oma taustansa, mutta monilla juuret ulottuvat kauas: lapsuuden turvattomuuteen, pitkäkestoiseen stressiin tai käsittelemättömiin traumoihin.
Lue myös: Väärän käden kansalaiset – vasenkätiset selviytymisoppaan tarpeessa
Kun keho elää kuin hälytysajossa
Selviytymistilassa keho toimii kuin jatkuvassa vaaratilanteessa. Aivot ja hermosto skannaavat ympäristöä uhkien varalta jo ennen kuin itse ehdit ajatella asiaa. Olet joko taisteleva, pakeneva tai lamaantunut.
Tila vie valtavasti energiaa. Se tuntuu kuin sammuttaisit sisäisiä tulipaloja tauotta. Ajan myötä käytöksestä voi tulla puolustavaa ja reagointiherkkää, vaikka todellista vaaraa ei olisikaan.
Tutkimusten mukaan pitkäkestoinen stressi heikentää myös immuunipuolustusta. Jatkuvalla huolehtimisella, pelkäämisellä ja katastrofiajattelulla on hintansa – ja se maksetaan fyysisellä ja psyykkisellä hyvinvoinnilla.
Stressiin voi myös tottua
Pitkä stressi muuttaa kehon kemiaa.
Siihen voi jopa tiedostamatta addiktoitua, jolloin jatkuva jännitys alkaa tuntua normaalilta olotilalta. Elämä kaventuu selviytymiseksi, ja rentoutuminen tuntuu vaikealta tai jopa pelottavalta.
Lue myös: Villahiiri vipeltää joulutunnelmissa
Usein ennen totaalista uupumista edeltää pitkä sinnittelyvaihe: “kyllä tämä tästä, pakko pärjätä”. Lopulta keho vetää käsijarrun – uupumuksena, sairastumisena tai kriisinä.
Taustalla voi olla myös trauma
Yksi yleinen selviytymistilan syy on posttraumaattinen stressihäiriö (PTSD). Trauma syntyy tilanteissa, joissa koetaan vakavaa uhkaa, pelkoa tai avuttomuutta. PTSD:stä puhutaan, kun oireet kestävät yli kuukauden.
Oireita voivat olla muun muassa:
- toistuvat pelkotilat, takaumat ja painajaiset
- vaikeudet tunteiden ja vireystilan säätelyssä
- välttämiskäyttäytyminen ja ulkopuolisuuden tunne
- jatkuva valppaus, säikkyminen ja ahdistuneisuus
Trauma ei katoa ajan myötä itsestään. Mieli voi unohtaa, mutta keho ja hermosto muistavat. Näistä asioista on syytä kuitenkin keskustella lääkärin kanssa, joten artikkeli on vain suuntaa antava keskustelunherättäjä.
Näistä merkeistä tunnistat selviytymistilan:
Saatat elää selviytymistilassa, jos:
- näet ympäristössä jatkuvasti uhkia
- pelkäät, että pahin tapahtuu hetkenä minä hyvänsä
- olet ärtynyt etkä tunnista itseäsi entisellä tavalla
- säikyt helposti ja olet koko ajan varuillasi
- koet voimakasta ahdistusta, vihaa, häpeää tai toivottomuutta
- vireystilasi heittelee ylivireydestä totaaliseen uupumukseen
- sinun on vaikea keskittyä, rentoutua tai nukkua
Miten selviytymistilaa voi purkaa?
Yksi ratkaisu ei yleensä riitä. Pelkkä järjellä ymmärtäminen auttaa harvoin, koska selviytymistila on ennen kaikkea kehollinen tila.
- keskusteluapu, joka auttaa sanoittamaan kokemuksia
- keholliset menetelmät, kuten hengitysharjoitukset, kehotietoisuus tai traumaterapia
- turvan tunteen vahvistaminen arjessa pienin, toistuvin keinoin
- itsemyötätunto, joka korvaa sinnittelyn ja itsensä pakottamisen
Tärkeintä on ymmärtää, ettei selviytymistila ole heikkoutta tai epäonnistumista. Se on kehon yritys selviytyä tilanteista, joissa turva on joskus puuttunut.
Kun turvaa alkaa rakentaa uudelleen, myös elämä voi vähitellen tuntua muultakin kuin selviytymiseltä.
Lue myös: Näin saat poikavauvoja — tutkimus väittää, että ajoituksella on väliä
Hae rohkeasti apua, mutta älä luota pelkkään artikkeliin.
Lähteet ja luettavaa: THL, Mielenterveystalo, Terveyskirjasto Duodecim, Nyyti ry, NIMH,
