Deittisovellukset lupaavat rakkautta, yhteyttä ja tehokkuutta. Yksi pyyhkäisy vasemmalle, toinen oikealle, ja ehkä elämä muuttuu. Mutta mitä tapahtuu kulissien takana, kun algoritmi päättää, ketkä ylipäätään pääsevät näytöllesi?
Lue myös: Eron maantiede – kun rakkaus alkaa ja päättyy, tämä kaikki tapahtuu aivoissasi
Yhdysvaltalainen sosiologi Apryl Williams väittää, että deittisovellukset eivät ole neutraaleja välineitä. Päinvastoin: ne automatisoivat rasismia ja tekevät siitä sujuvaa, huomaamatonta ja arkipäiväistä. Lähes kymmenen vuoden tutkimustyön tuloksena syntynyt kirja Not My Type: Automating Sexual Racism in Online Dating pureutuu siihen, miten teknologia, kulttuuriset ennakkoluulot ja halu kietoutuvat toisiinsa digitaalisilla treffimarkkinoilla.
Kiinnostus alkoi Tinderistä
Williamsin tutkimus ei lähtenyt laboratoriosta vaan omasta arjesta. Hän avasi Tinder-tilin vuonna 2013 ja alkoi pohtia, miksi sovellus ehdotti juuri tietynlaisia ihmisiä. Kuka määrittelee viehättävyyden? Ja miksi rodulla tuntui olevan niin suuri merkitys?
Kysymykset syvenivät vuonna 2015, kun OkCupidin perustajajäsen Christian Rudder esitteli sosiologien konferenssissa sivuston paritusalgoritmeja. Kun yleisöstä joku valitti saavansa epäviehättäviä matcheja, Rudder kuittasi vitsillä: jos matchisi ovat rumia, se johtuu siitä, että sinä olet ruma.
Vitsi sai naurut, mutta Williamsille se oli hälytysmerkki. Algoritmi ei vain heijasta käyttäjän mieltymyksiä – se myös järjestää ihmisiä arvojärjestykseen.
Lue myös: Hilary Duffin aviomies piikitteli somessa Ashley Tisdalen äitiporukka-esseetä
Seksuaalinen rasismi, nyt automaattisena
Williamsin mukaan deittisovellukset ennustavat viehätystä ja haluttavuutta hyödyntämällä valtavia määriä dataa. Ongelma on se, että data ei synny tyhjiössä. Se ammentaa kulttuurista, jossa valkoisuus, heteronormatiivisuus ja tietyt sukupuoli-ihanteet on historiallisesti nostettu normiksi.
Kun sovellukset yhdistävät käyttäjiä heitä muistuttaviin ihmisiin, ne vahvistavat käsitystä siitä, kuka on haluttava ja kuka jää sivuun. Näin syntyy seksuaalista rasismia: rodullistettuja mieltymyksiä, jotka sulkevat tiettyjä ryhmiä järjestelmällisesti ulkopuolelle.
OkCupidin jo vuonna 2014 tekemä tutkimus osoitti, että käyttäjät arvioivat aasialaiset miehet ja mustat naiset vähiten viehättäviksi. Williamsin mukaan kyse ei ole yksittäisistä mielipiteistä vaan syvälle juurtuneista käsityksistä aasialaisesta maskuliinisuudesta ja mustasta feminiinisyydestä.
Lue myös: Kuinka ottaa puheeksi puolison huono hygienia loukkaamatta häntä?
Fetisointia ja näkymättömyyttä
Erityisen raskaassa asemassa ovat Williamsin mukaan mustat naiset. He ovat deittimaailman vähiten haluttu ryhmä ja kohtaavat usein joko suoraa rasismia tai fetisointia. Jos kiinnostusta herää, se perustuu usein toiseuteen tai eksoottisuuteen – ei yksilöön.
– Jotkut haluavat kuratoidun kokemuksen, Williams toteaa. Jos joku haluaa etsiä vain latinalaisamerikkalaisia naisia tai vain valkoisia feminiinejä, sovellukset palvelevat näitä toiveita tehokkaasti. Mutta niille, joihin valinnat kohdistuvat, kokemus on usein kaikkea muuta kuin miellyttävä.
Sama ilmiö toistuu laajemmin verkossa: värilliset naiset kertovat toistuvasti joutuvansa rodullisen fetisoinnin kohteiksi.
Kuka suojelee käyttäjää?
Williams ei vaadi deittisovellusten lakkauttamista. Hänen mukaansa ne ovat nykyaikainen versio perinteisestä kumppaninvälityksestä – ihmiset eivät enää kohtaa toisiaan sattumalta ruokakaupan hedelmäosastolla.
Sen sijaan hän peräänkuuluttaa vastuuta ja läpinäkyvyyttä. Alustojen tulisi puuttua aktiivisemmin rasismiin, homofobiaan, transfobiaan ja ableismiin sekä kehittää toimivia ilmoitus- ja palautemekanismeja.
Lisäksi käyttäjillä pitäisi olla aito mahdollisuus nähdä, mitä tietoa heistä kerätään.
– Kun näin omat tietoni, aloin todella miettiä, mitä olen valmis vaihtamaan mukavuuteen, Williams sanoo. Hän pääsi tarkastelemaan sijaintitietojaan, kiinnostuksen kohteitaan, ladattuja kuviaan ja kaikkia käymiään keskusteluja.
Lue myös: “Halusin vain kokeilla” – Ylipainoiset naiset ovat kohdanneet ikävän ilmiön deittaillessa
Kannattaako sovellusten käytöstä luopua?
Williamsin vastaus on ei – mutta. Deittisovelluksia kannattaa käyttää tietoisesti ja kriittisesti.
– Meidän pitäisi kysyä itseltämme, mistä omat mieltymyksemme tulevat. Ovatko ne todella neutraaleja vai muovaako niitä kulttuuri, jossa elämme?
Vaikka järjestelmät usein pettävät käyttäjänsä, niissä syntyy myös yhteisöjä, merkityksellisiä kohtaamisia ja joskus rakkautta. Williams tietää tämän omakohtaisesti: hän tapasi puolisonsa Tinderissä vuonna 2021, ja pari on nyt naimisissa.
Deittisovellukset ovat helppo kohde vihalle, mutta ne myös toimivat. Siksi niitä ei pitäisi vain sietää – vaan vaatia paremmiksi.
Lähde: Harvard Gazette
