Kontrolloiva mustasukkaisuus ja pakottava kontrolli eivät ala huutamisesta tai pääty mustelmiin. Ne alkavat hetkistä, joissa toinen ihminen alkaa määritellä, milloin nauru on sopivaa ja milloin sitä on liikaa. Kyse on vallasta, ei rakkaudesta.
Kaikki on hyvin, kunnes joku saa huomiota
Monissa kontrolloivissa suhteissa ongelmia ei synny silloin, kun kumppani pysyy taustalla. Tilanne muuttuu vasta, kun hän saa huomiota muilta. Nauru, vilkas keskustelu tai myönteinen palaute herättävät ärtymystä, joka ei aina näytä mustasukkaisuudelta, mutta tuntuu siltä.
Huomio ei ole jaettavissa, vaan siitä tulee uhka. Kun huomio siirtyy pois kontrolloijasta, tunnelma kiristyy.
Käytöksen “korjaaminen” ei ole huolenpitoa
Kontrolli alkaa usein pienistä huomautuksista. Älä puhu noin. Älä naura liikaa. Käyttäydy. Ulospäin nämä voivat näyttää huolelta tai sosiaalisten sääntöjen vaalimiselta, mutta niiden vaikutus on päinvastainen. Ne kaventavat tilaa ja opettavat toista olemaan vähemmän näkyvä.
Vähitellen käytöstä ei enää säädellä vain tilanteen mukaan, vaan periaatteena. Olemisen tapa alkaa tuntua väärältä.
Kun mitätöinti tapahtuu muiden edessä
Tilanne vakavoituu, kun kontrolli siirtyy julkiseksi. Huutaminen, puheiden oikominen ja nöyryyttäminen muiden kuullen eivät ole parisuhteen sisäisiä erimielisyyksiä. Ne ovat vallankäyttöä.
Julkinen mitätöinti vie toiselta uskottavuuden ja aseman ryhmässä. Samalla se viestii sivullisille, kuka tässä määrittelee rajat.
Rajat siirtyvät huomaamatta
Pakottava kontrolli etenee usein asteittain. Se, mikä alkaa sanallisena ohjailuna, voi muuttua fyysisiksi teoiksi. Kehitys ei aina ole nopeaa, mutta se on johdonmukaista. Kun kontrolli normalisoituu, sen rajat venyvät.
Fyysinen teko ei synny tyhjästä, vaan pitkän säätelyn seurauksena.
Itsesensuuri on kontrollin tehokkain muoto
Yksi ilmiön vaarallisimmista puolista on se, että kontrolloitu alkaa lopulta valvoa itseään. Hän ennakoi reaktioita, varoo sanojaan ja pienentää itseään, jotta tilanne ei kärjistyisi.
Tässä vaiheessa kontrolli toimii jo ilman näkyviä keinoja. Se on sisäistetty.
Hiljaisuus tekee ilmiöstä näkymättömän
Usein ympäristö näkee tilanteet mutta ei puutu niihin. Kontrolli tulkitaan parin väliseksi asiaksi tai väärinymmärrykseksi. Hiljaisuus vahvistaa ilmiötä ja antaa sille tilaa jatkua.
Kun kukaan ei sano mitään, viesti on selvä: tämä on sallittua.
Kyse ei ole rakkaudesta
Kontrolloivan mustasukkaisuuden ytimessä ei ole huoli tai välittäminen, vaan kyse on silkasta vallasta. Siitä, kuka saa olla näkyvä ja millä ehdoilla.
Rakkaus ei vaadi toista pienentämään itseään.
