Aikuisuuden ystäväporukoista ulosjääminen tapahtuu harvoin äänekkäästi. Kukaan ei riitele, sano pahasti tai ylipäätään kommunikoi rakentavasti. Ystävyys katkeaa, ja sen vain huomaa liukuvan käsistä.
Huomaat ensin, että yhteiset iltamat vain loppuvat. Kukaan ei enää ehdota mitään, eikä kukaan kysy, mitä sinulle kuuluu. Kun yrität itse, vastaukset ovat vältteleviä: “Nyt on kiire, palataan tähän myöhemmin.”
Myöhemmin tarkoittaa tässä yhteydessä sitä hetkeä, kun selaat somea ja näet muiden istuvan aftereilla ilman sinua.
Pian kuulet aina jälkikäteen yhteisistä illanvietoista, koska et enää ole osa suunnitelmaa.
Ulkopuolisuus ei ole vain tunne
Tilanne on hämmentävä juuri siksi, ettei mitään selkeää ole tapahtunut. Kukaan ei ole sanonut, ettei sinua haluta mukaan. Silti ulkopuolisuuden tunne on todellinen ja se usein kääntyy nopeasti sisäänpäin: mitä minä tein väärin, mikä minussa on vikana?
Aina naisporukassa ulkopuolelle jääminen ei ole tietoista, vaan se syntyy huomaamatta arjen keskellä. Jos joku on aiemmin ollut kiireinen, muille voi jäädä käsitys, ettei hän ehdi kuitenkaan osallistua.
Jos yksi ei enää aloita viestittelyä, porukka alkaa pyöriä aktiivisimpien ympärillä. Kun aikaa ja energiaa on vähän, kutsutaan ne, joiden kanssa on helpointa sopia.
Mukavuus voittaa hyvän tahdon useammin kuin haluaisimme myöntää.
Joskus ulossulkeminen on tietoista kiusaa
Sitten on niitä porukoita, joissa ryhmädynamiikan sanelee vahvatahtoisin. Hän ei kysy, hän päättää: Tiinaliisaa ei enää kutsuta. Härskeimmät eivät edes yritä peittää peliä. Ne haastavat riitaa tapaamisissa ja kostavat kuvitellut tai oikeat erimielisyydet pienellä, mutta tehokkaalla sosiaalisella sabotaasilla: merkkipäiviä buukataan päällekkäin ja illanistujaisia järjestetään omassa kodissa juuri siksi, että kaikki tietävät, ettei Tiinaliisa astu hänen kynnyksensä yli.
Molemmissa tapauksissa – vahingossa tai taktisessa – ulossulkemisessa on musertavinta hylätyksi tulemisen tunne. Kokemus sattuu.
Ulkopuolelle jääminen aiheuttaa häpeää ja epävarmuutta. Se on sosiaalista kipua, vaikka kukaan ei olisi tarkoittanut pahaa. Ja koska mitään selkeää loukkausta ei ole, omaa pettymystä on vaikea perustella edes itselleen.
Toimi näin, jos huomaat olevasi ulkopuolinen
Tilanteessa ensimmäinen askel on tunnistaa faktat ilman itsesyytöstä.
Fakta voi olla vaikka se, että sinua ei kutsuta mukaan.
Sen jälkeen tarkastele tunnetta rehellisesti ja mieti mitä se kertoo. Tämä fakta ei automaattisesti kerro arvostasi ystävänä tai ihmisenä, mutta se voi kieliä siitä, että kaverisuhteet kaipaavat päivitystä.
Esitä itsellesi nämä kysymykset
Seuraava kysymys on rehellinen ja tärkeä: haluatko vielä olla osa tätä porukkaa? Kaipaatko juuri näitä ihmisiä vai kaipaatko vain tunnetta yhteenkuulumisesta, jonka porukka ennen tarjosi?
Vastaus kertoo paljon.
Jos porukka on sinulle yhä tärkeä, asia kannattaa sanoa ääneen. Ei koko ryhmälle, vaan yhdelle luotettavalle ihmiselle. Keskustelussa kannattaa olla rauhallinen ja jättää syytökset pois. Kun ulkopuolisuuden tuo rakentavasti esiin, niin se antaa muille mahdollisuuden korjata tilanteen ilman suurempia konflikteja.
Jos reaktio on kuunteleva ja konkreettinen, kyse on voinut olla aidosta huomaamattomuudesta.
Jos taas mikään ei muutu, sekin on vastaus.
Milloin kannattaa luovuttaa?
Jos huomaat, että joudut jatkuvasti olemaan se, joka ottaa yhteyttä ja yrittää pitää paikkaansa, on lupa pysähtyä. Kaikkia ystävyyksiä ei tarvitse korjata hinnalla millä hyvänsä. Aikuisuudessa moni suhde on kausiluonteinen.
Ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat, ja joskus myös porukat muuttuvat pysyvästi.
Ulkopuolelle jääminen ei aina tarkoita hylkäämistä. Joskus se tarkoittaa, ettei ryhmä enää osaa pitää sinusta kiinni.
Kaikkein tärkeintä on rehellisyys itselleen
Ystävyys ei ole vain yhteisiä muistoja, vaan nykyhetken tekoja. Vaikka teillä kaikilla olisi pitkä, yhteinen historia, niin se ei kanna silti tulevaisuuteen, jos mitään yhteistä halua pitää yhteyttä ei enää ole.
Ystävyys on myös tunne siitä, että sinulle on varattu paikka aftereilla ja synttäreillä samasta pöydästä. Jollei ole, saa päästää irti ilman häpeää.
Aikuisuuden ystävyydet harvoin päättyvät riitaan. Useammin ne vain hiipuvat, kun tapaamiset jatkuvat ilman, että kaikki kutsutaan mukaan. Se on vaikea hetki, kun huomaa jääneensä tutun porukan ulkopuoliseksi varsinkaan jos sille ei tunnu olevan mitään näkyvää tai oikeaa syytä.
