Koulukiusaamisesta puhuttaessa katse kääntyy usein oppilaiden välisiin jänniteisiin. Mutta miten suhtautua, kun opettaja kiusaa?
Lue myös: Tunnista vanhempien ryhmächatin kuusi peroonatyyppiä — ja vältä kinastelut
Paritöiden jakaminen on opettajalle arkipäiväinen pedagoginen ratkaisu, mutta joskus se on myös vallankäyttöä. Kun parit jaetaan toistuvasti epätasaisesti, syntyy asetelma, joka voi täyttää kiusaamisen tunnusmerkit, vaikka sitä ei sellaiseksi mielettäisi.
Tytöt haastavassa asemassa
Kuvitellaan luokka, jossa yksi tytöistä joutuu järjestelmällisesti tekemään kaikki parityöt poikien kanssa, joiden taidot eivät vastaa hänen omaa osaamistaan. Tyttö tekee, selittää, paikkaa ja vastaa lopputuloksesta. Oppiminen muuttuu opettamiseksi, ja vastuu kasautuu yhdelle. Samalla hänen omat tarpeensa, haasteensa ja mahdollisuutensa kehittyä jäävät sivuun.
Tätä perustellaan usein “hyvällä yhteistyötaidolla”, “reippaalla asenteella” tai sillä, että “kyllä sinä pärjäät”. Mutta pärjääminen ei ole sama asia kuin oikeudenmukaisuus. Kun sama oppilas joutuu toistuvasti kantamaan muiden oppimisen taakkaa, kyse ei ole enää yksittäisestä pedagogisesta ratkaisusta, vaan rakenteellisesta epätasapainosta.
Lue myös: Miksi päiväkotia ei enää kutsuta tarhaksi?
Tietoinen valinta
Tilanne on erityisen ongelmallinen, jos siihen liittyy sukupuolittuneita odotuksia. Tyttö nähdään hoivaavana, joustavana ja vastuullisena. Pojille sallitaan keskeneräisyys, välinpitämättömyys tai heikompi suoriutuminen.
Opettajan toiminta vahvistaa näitä rooleja, vaikka aina tarkoitus ei olisikaan pahantahtoinen.
Kiusaaminen ei aina satuta sanoilla
Kiusaaminen voi satuttaa sillä, että joku asetetaan toistuvasti tilanteeseen, jossa hänen osaamistaan käytetään hyväksi ja hänen rajansa ohitetaan. Se voi olla näkymätöntä, mutta sen seuraukset ovat todellisia: uupumusta, turhautumista, oppimismotivaation laskua ja kokemusta siitä, ettei omaa hyvinvointia nähdä tai arvosteta.
Opettajalla on vastuu paitsi opettaa, myös suojella. Tasapuolisuus ei tarkoita samaa kaikille, vaan oikeudenmukaista kohtelua. Parityöt voivat olla voimavara, mutta vain silloin, kun ne tukevat kaikkien oppimista, eivätkä rakenna hiljaista hierarkiaa yhden oppilaan kustannuksella.
Koulukiusaaminen voi olla äänekästä. Mutta se voi olla myös huomaamatonta, piiloutuneena lukujärjestykseen ja parijakoon. Juuri siksi siitä on uskallettava puhua.
Vanhempi, tarkkaile näitä merkkejä
Jos lapsi kertoo toistuvasti kotona joutuvansa tekemään parityöt sellaisen luokkakaverin kanssa, jonka kanssa kemiat eivät toimi, tai jos on selvästi havaittavissa taidollinen epäsuhta, jokin on pielessä. Esimerkiksi: lapsi on vahva äidinkielessä, mutta saa kerta toisensa jälkeen parikseen lukihäiriöstä kärsivän oppilaan. Yksittäinen kerta voi olla sattumaa. Toistuvuus ei ole.
Joskus luokkakavereiden välille syntyy ristiriitoja, joihin aikuisen on vaikea puuttua. Mutta kaikki ongelmat eivät synny lasten välillä. Jos parinjako on jatkuvasti epätasapainoinen ja kuormittaa samaa lasta, kyse voi olla tietoisesta ratkaisusta opettajan taholta.
Älä vähättele lapsen kokemusta sanomalla, että “parityö kestää vain hetken” tai että “kaikkeen pitää oppia sopeutumaan”. Lapsi ei aina valita turhaan. Hän kertoo, miltä koulupäivä tuntuu.
Joskus tämä ei ole huonoa tuuria, pedagoginen sattuma vaan vallankäyttöä ja kiusaamista aikuisen toimesta.
Lue myös: Lapset ja jakamisen taito: ovatko perheen ainokaiset ahneempia kuin sisarussarjassa kasvaneet?
Tästä saa ja täytyy voida puhua.
Lähde: Perusopetuslaki, MLL, MLL kiusaamiseen puuttuminen, MLL, Apu
