“Jos suhde on huono, miksei hän vain lähde?”
Kysymys toistuu keskusteluissa, kahvipöydissä ja kommenteissa. Usein se esitetään vilpittömästi. Silti se ohittaa sen, mikä tekee jättämisestä monille ja erityisesti naisille, kaikkein vaikeinta: lähteminen ei ole vain tunnepäätös, vaan se voi olla turvallisuuskysymys.
Lue myös: Miksi pettää, kun voi jättää – tai elää avoimessa suhteessa?
Lähteminen on usein vaarallisin vaihe
Useat väkivaltatyötä tekevät tahot muistuttavat samasta asiasta: erovaihe on yksi riskialtteimmista hetkistä ihmissuhteessa, jos suhteessa on ollut kontrollia, uhkailua tai väkivaltaa. Kun toinen kokee menettävänsä vallan, reaktiot voivat kärjistyä.
Tämä on syy siihen, miksi auttavat tahot korostavat turvasuunnitelmia ja joskus myös sitä, että eroa ei tarvitse hoitaa kasvokkain, vaikka niin usein suositellaan kypsänä tapana.
Hyvät tavat eivät ole tärkeämpiä kuin oma terveys ja/tai henki.
“Miksi et vain lähde?” – väärä kysymys
Keskustelupalstoilla näkyy kerta toisensa jälkeen, miten monisyinen prosessi lähteminen on. Pelko ei ole ainoa este. Mukana ovat myös:
- taloudellinen riippuvuus
- lapset ja vastuu arjesta
- häpeä ja epäonnistumisen tunne
- eristäminen ystävistä ja perheestä
- uhkailu, myös itsetuho- tai kostouhka
Eräs kirjoittaja kuvaa Suomi24-palstalla eron mahdottomuutta näin:
“Ero olisi katastrofi. Työ, lapset, raha – kaikki kaatuisi. En pärjää yksin.”
Kun ihminen elää pitkään suhteessa, jossa toisen reaktiot ovat arvaamattomia, toimintakyky kapenee. Lähteminen ei tunnu ratkaisulta, vaan hypyltä tuntemattomaan ilman turvaverkkoa.
Lue myös: 5 eri pettämisen muotoa, jotka on tärkeää osata tunnistaa
Tekstiviestillä jättäminen ei ole aina väärin
Ajatus siitä, että oikeaoppisesti ero pitää hoitaa kasvokkain, elää sitkeästi. Mutta se ei ole universaali totuus.
Väkivaltatyötä tekevät asiantuntijat ovat toistuvasti todenneet, että jos on pelko väkivallasta, raivokohtauksesta tai kontrollista, etänä eroaminen voi olla turvallisin vaihtoehto. Viesti, sähköposti tai muu kirjallinen ilmoitus minimoi riskin ja antaa toiselle aikaa reagoida ilman välitöntä kohtaamista.
Yksi palstakirjoittaja tiivistää asian näin:
“Ehkä ainut syy miksi tekstaria voisi harkita, on pelko siitä, että toinen heittäytyisi väkivaltaiseksi.”
Tämä ei ole kypsymättömyyttä. Se on riskien hallintaa.
Kaikkea ei tarvitse selittää
Toinen sitkeä uskomus on, että eron yhteydessä pitää käydä lopputili: kuunnella, keskustella, perustella, vastata kysymyksiin. Todellisuudessa kukaan ei ole velvollinen jäämään kuuntelemaan selityksiä huonolle käytökselle.
Jos toinen on käyttäytynyt sikamaisesti, lapsellisesti, uhkaavasti tai loukkaavasti, suhteen voi päättää ilman pitkää keskustelua. Pelkkä ilmoitus riittää: Tämä suhde on ohi.
Selitysten vaatiminen ei ole aina vilpitöntä. Joskus se on keino jatkaa kontrollia.
Eräs keskustelija kirjoittaa itsemurhalla uhkailusta näin:
“Se ei ole epätoivoa, se on henkistä väkivaltaa.”
Tällaisessa tilanteessa vastuu ei ole sillä, joka lähtee. Vastuu on sillä, joka käyttää pelkoa aseena.
Lue myös: Miksi parisuhde kariutuu, kun nainen laihtuu?
Jättäminen ei ole epäkohteliasta, jos se on välttämätöntä
On tärkeää sanoa tämä ääneen: ero ei ole moraalinen suoritus, jossa jaetaan pisteitä käytöksestä. Se on rajojen asettamista, ja rajat saa asettaa tavalla, joka suojaa itseä.
Kasvokkain jättäminen voi olla hyvä vaihtoehto silloin, kun suhde on ollut turvallinen ja kunnioittava. Mutta se ei ole sääntö eikä velvollisuus.
Joskus kaikkein aikuisinta on poistua hiljaa, nopeasti ja ilman selityksiä.
Lähteminen on usein rohkeampi teko kuin jääminen
Moni jää, koska ei halua satuttaa, pelkää seurauksia tai uskoo, että velvollisuus vaatii vielä yhden keskustelun.
Mutta jos suhde pelottaa, kuluttaa tai uhkaa, lähteminen ei ole epäonnistuminen. Se on itsesuojelua.
Ja joskus pelkkä “heippa” riittää.
Lue myös: Miksi miehestä tulee törkeä, kun vaimo sairastuu flunssaan?
