Joskus tuntuu, että vanhemmuudesta on tullut kokopäiväinen tunneprojekti. Ei riitä, että muistaa varavaatteet ja wilmaviestit vaan niiden lisäksi pitäisi myös olla emotionaalisesti saatavilla, tietoinen, kuunteleva ja tunneälykäs.
Eikä ihme, että moni vanhempi on lopussa.
Enää ei kasvateta vain lapsia – vaan tulevia tunneälykköjä
Siinä missä aiemmat sukupolvet korostivat kuria ja käytöstä, nykyvanhempi kasvattaa lapsestaan empaattista ja itseään ilmaisevaa ihmistä. Se on hieno, mutta haastava tavoite.
Päivittäin pitäisi huomioida paitsi lapsen perustarpeet ja lisäksi myös hänen tunnetilansa, sosiaaliset suhteensa ja sisäinen maailmansa. Siinä sivussa pitäisi säädellä omia tunteitaan ja olla murtumatta, kun taapero huutaa tai teini paiskoo ovia.
LUE MYÖS: Modernin ihmisen salattu kipu – mikään ei enää tunnu miltään
Tieto lisää tuskaa ja kuormaa
Sosiaalinen media on täynnä psykologeja, kasvatusvalmentajia ja terapeutteja, jotka kertovat, miten lapsen hermosto toimii ja miten vanhemman pitäisi reagoida.
Tietoa on enemmän kuin koskaan, ja juuri siksi moni tuntee olevansa koko ajan väärässä. “Jos en pysy rauhallisena lapsen raivokohtauksen aikana, pilaan hänen kiintymyssuhteensa.” Tämä jatkuva itsereflektointi on hyväksi lapsille, mutta väsyttävää vanhemmille.
Emotionaalinen työ on näkymätöntä mutta raskasta
Nykyvanhemmat eivät kanna vain fyysistä ja henkistä vastuuta, vaan myös emotionaalisen vastuun. He seuraavat, tunnistavat ja sanoittavat lapsen tunteita, ja yrittävät samalla olla ne turvalliset aikuiset lapsen rinnalla.
Monien vanhempien mielestä logistiikan ja arjen aikataulujen sijaan uuvuttavinta on jatkuva tunnetyö.
LUE MYÖS: Yksi huomaamaton ajatus tekee monista meistä tyytymättömiä – näin vältät sudenkuopan
Sukupolvet vaihtoivat roolia ja hintana on uupumus
Isovanhemmat kasvattivat “kuuliaisia lapsia”. Nykyvanhemmat yrittävät kasvattaa tasapainoisia aikuisia. Se on valtava muutos.
Ja vaikka tuloksena on luultavasti tunneälykkäämpi sukupolvi, hinta maksetaan nyt, sillä että vanhemmat, ovat jatkuvasti kireällä, vaikka rakastavat lapsiaan enemmän kuin mitään.
Uupumus ei ole epäonnistumista
Ehkä vanhemmuuden kuormitus ei ole merkki siitä, että olemme huonompia kuin aiemmat sukupolvet, vaan siitä, että yritämme tehdä jotakin, mitä kukaan ei tehnyt ennen meitä
Rakennamme mallia, jossa lapsi tulee kuulluksi. Ja se on raskasta, mutta myös mullistavaa.
Lähde: Psychology Today
