Moni meistä on ollut pisteessä, jossa katsot vieressä nukkuvaa ihmistä ja mietit, milloin viimeksi tunsit oikeasti jotain. Et ole vihainen, et katkera, et ehkä edes surullinen, olo on vain tyhjä ja onneton, mutta silti jäät.
Psychology Todayn mukaan on täysin inhimillistä pysyä suhteessa, vaikkei se enää tekisi onnelliseksi. Se ei johdu heikkoudesta, vaan siitä, miten mieli ja keho on rakennettu.
Tuttu tuntuu turvalliselta, vaikka se satuttaa
Ihmisen hermosto ei erottele sitä, mikä on hyvää tai huonoa. Se tunnistaa vain sen, mikä on tuttua.
Jos olet tottunut siihen, että läheisyys tuntuu epävakaalta tai rakkaus tarkoittaa varpaillaan olemista, keho tulkitsee sen turvallisuudeksi. Siksi ihminen voi jäädä suhteeseen, joka on enemmän totuttua kipua kuin turvaa.
LUE MYÖS: Kaikki riidat eivät ole huonoja – tällainen riitely voi jopa vahvistaa suhdetta
Yritämme kirjoittaa tarinan uudestaan
Moni jää onnettomaan suhteeseen siksi, että yrittää korjata jotain vanhaa. Jos on joskus tullut torjutuksi, rakkauden puute jää kehoon jäljeksi. Ja sitten aikuisena hakeutuu suhteisiin, joissa tuo tunne toistuu, ikään kuin tällä kertaa sen saisi käännettyä onnelliseksi lopuksi.
Mutta sama tarina ei muutu, vaikka sen kirjoittaisi kuinka monta kertaa uusiksi. Toista ihmistä ei voi parantaa, eikä romanttinen rakkaus korvaa sitä, mitä ilman on jäänyt lapsena.
LUE MYÖS: Onnellisimmat pariskunnat tekevät nämä 5 asiaa aamuisin – useimmat laiminlyövät ne täysin
Tuntematon pelottaa enemmän kuin yksinäisyys
Suhteesta lähteminen on järjellä ajateltuna yksinkertaista, mutta tunnemielessä mahdottomuus. “Entä jos en löydä ketään?” “Entä jos tämä on silti parempaa kuin yksin oleminen?”
Aivot pitävät tuttua aina turvallisempana kuin tyhjyyttä. Siksi moni jää, vaikka on jo lakannut olemasta onnellinen. On helpompaa sietää arkea, jonka tietää, kuin kohdata tulevaisuus, jota ei tunne. Epämukavuus on usein helpompaa kuin epävarmuus.
Jääminen ei ole tyhmyyttä, vaan aika tavallista
Onnettomassa suhteessa pysyminen ei ole merkki siitä, että olisi typerä tai tunteeton. Ihminen on vain rakennettu kaipaamaan jatkuvuutta. Silti kannattaa muistaa: tuttu ei aina tarkoita turvaa, ja rauha ei ole sama asia kuin tyhjyys.
Ehkä suurin rohkeus ei olekaan jäädä tai lähteä, vaan uskaltaa tunnustaa, ettei ihan hyvä ole enää tarpeeksi.
