1. Sanot “ei tässä mitään”, vaikka ärsyttää
Suvun riidat alkavat aina pienestä. Ehkä joku kommentoi lasten kasvatusta, ehkä joku “vain kysyy” miksi et vieläkään ole parisuhteessa. Sinä hymyilet, nyökkäät ja sanot: “Ei tässä mitään.”
Mutta onhan siinä. Jo lapsuudessa on opittu taito olla hymyilevä rauhankone, joka liimaa kaiken yhteen, vaikka itse haluaisi heittää servetin pöytään ja poistua paikalta.
2. Tunnet, että oma tehtäväsi on pitää kaikki tyytyväisinä
Et edes muista, milloin aloit ottaa vastuun muiden tunnetiloista. Ehkä se tapahtui silloin, kun lapsena yritit saada vanhemmat lopettamaan riitelyn. Ehkä myöhemmin, kun huomasit, että jos sinä pysyt rauhallisena, kukaan muu ei hermostu.
Nyt huomaat tekevänsä samaa aikuisena: luet huoneen ilmapiiriä kuin sääennustetta. Jos joku alkaa korottaa ääntään, vaihdat heti puheenaihetta. Jos joku näyttää siltä, että saattaisi loukkaantua, pyydät anteeksi muiden puolesta.
LUE MYÖS: Sukuvisiitiltä palattu ja hermot riekaleina? Näin palaudut ennen arkea
3. Riitojen välttely on sinulla jo selkärangassa
Et välttämättä pelkää konflikteja, olet vain kyllästynyt niihin. Tiedät jo etukäteen, miten keskustelu päättyy: setä loukkaantuu, äiti vetäytyy ja sinä keräät lautaset pöydästä hiljaisuuden säestämänä.
Niinpä opit väistämään kaiken etukäteen. Et kerro mielipidettäsi, et korjaa virheellistä väitettä, et edes mainitse politiikkaa. Puhut säästä ja taateleista hymyillen. Huomaat miettiväsi, miten nopeasti tästä voisi poistua ilman että kukaan huomaa.
4. Syyllisyys on vakiovieras
Vaikka joskus jäisit pois perhejuhlasta, syyllisyys hiipii heti perään: “Olenko nyt itsekäs?” Et ole. Et vain jaksa olla koko ajan se, joka pitää kaiken kasassa.
Konfliktinvälttelijät ovat usein empaattisia ja herkkiä. He kokevat, että jos he eivät pidä rauhaa, kukaan ei pidä. Mutta todellisuudessa maailma ei kaadu, vaikka jättäisit yhden sukulaislounaan väliin. Ja jos kaatuu, se ei ollut sinun tehtäväsi estää sitä.
LUE MYÖS: Päädytkö aina samaan rooliin ihmissuhteissa? Syy löytyy lapsuudesta
5. Tiedät jo, miten ilta päättyy ja silti menet
Tiedät, että jossain vaiheessa joku sanoo jotain typerää. Tiedät, että yrität olla mukana, mutta huomaat istuvasi hiljaa, seuraamassa tilannetta kuin katsoisit draamasarjaa, jonka juoni ei koskaan muutu.
Ja silti menet. Koska toivo. Koska ehkä tänä vuonna kaikki menisi paremmin. Mutta jos ei mene, se ei ole sinun vikasi. Ehkä perhe ei tarvitse enää yhtä sovittelijaa. Ehkä se tarvitsee yhden, joka uskaltaa olla rehellinen.
Olet empaattinen, et heikko
Konfliktinvälttelijä ei ole pelkuri. Hän on vain se, joka on liian monta kertaa joutunut väliin, kun muut huutavat. Mutta joskus todellinen rauha löytyy vasta, kun uskaltaa olla rehellinen ja sanoa todellisen mielipiteen.
Ehkä seuraavassa sukutapaamisessa et pelasta koko sukua, vaan itsesi. Ja se riittää.
Lähde: Psychology Today
