Puhuminen voi jopa pahentaa oloa
Kun sydän on rikki, tekee mieli puhua ystävälle, työkaverille, eksälle, koiralle tai ihan kenelle tahansa, joka jaksaa kuunnella. Haluaa selittää, mitä tapahtui, miksi kävi niin, miten toinen ei nähnyt kaikkea, mitä yritit. Ja kun sanat loppuvat, haluaa kertoa kaiken uudestaan, koska ehkä tällä kertaa se helpottaa.
Mutta aina se ei helpota.
Psychology Todayn mukaan puhuminen voi joskus jopa pahentaa oloa. Se, mikä tuntuu tilanteen käsittelyltä, saattaa oikeasti olla sen uudelleen elämistä.
Helpotusta ei ole tiedossa
Jos huomaat, että jokainen keskustelu erosta päättyy siihen, että olet taas kyynelten partaalla tai selaat exän Instagramia, et ehkä enää prosessoi, vaan pyörit ympyrää.
On helppo luulla, että tunteiden avaaminen on aina oikea suunta, mutta joskus se on keino pysyä kiinni siinä, mistä pitäisi jo päästää irti. Kipu tuntuu hallittavammalta, kun siitä puhuu, mutta jos jokainen kerta repii haavan uudestaan auki, siitä ei synny helpotusta.
Kaikkea ei tarvitse jakaa kymmenettä kertaa
Toki on hetkiä, jolloin puhuminen on välttämätöntä. Kun asiat ovat vielä sekaisin ja mieli täynnä kysymyksiä, sanat auttavat jäsentämään kaaosta.
Mutta jossain kohtaa jatkuva “miksi” muuttuu esteeksi. Et enää etsi ymmärrystä vaan seuraavaa kertaa, jolloin voit palata siihen tuttuun kipuun.
Jos huomaat, että jokainen avautuminen tekee olon raskaammaksi, ehkä on aika kokeilla jotain muuta: hiljaisuutta, uusia ihmisiä, asioita, jotka eivät liity siihen vanhaan tarinaan ollenkaan.
Oikea hetki puhua (ja lopettaa puhuminen)
Puhu silloin, kun sanat vievät sinua eteenpäin, mutta lopeta haastavan tilanteen läpikäynti, jos se vetää sinua ainoastaan takaisin menneeseen. Ja kun huomaat, ettet enää halua jatkuvasti kerrata kaikkea, kyse ei ole tunteiden tukahduttamisesta vaan toipumisesta.
Lopulta puhuminen ei ole ainoa tapa päästä yli. Joskus toipuminen alkaa siitä, kun et enää halua selittää kenellekään, mitä tapahtui, et edes itsellesi.
