Joulu ei enää automaattisesti tarkoita junalippua lapsuudenkotiin ja tuttua kaavaa sukulaisten kesken. Maailmalla erityisesti Z-sukupolven keskuudessa yleistyy ilmiö, jossa joulua vietetään niin sanotun valitun perheen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa ystäviä, kämppiksiä, naapureita tai muita läheisiä ihmisiä, jotka eivät ole biologista sukua, mutta tuntuvat perheeltä.
Ilmiö tunnetaan englanninkielisellä nimellä Friendsmas, mutta sen ydin on yksinkertainen: joulu rakennetaan itse, omien ihmissuhteiden ympärille.
Joulu kavereille, ei velvollisuudesta
Kansainvälisissä lifestyle- ja kauppajulkaisuissa Friendsmas näkyy jo vakiintuneena joulunviettotapana. Taustalla ovat muuttoliike, yksilöllisemmät perhemallit ja halu irrottautua velvollisuuksista, jotka eivät tunnu omilta.
Suomessa ilmiöstä ei vielä ole juuri tehty laajoja juttuja. Hakutuloksista löytyy lähinnä yksittäisiä ohjelmanimiä ja satunnaisia mainintoja, mutta ei selkeitä ilmiöanalyyseja. Silti moni tunnistaa asetelman omasta elämästään.
Helsingissä tämä näkyy erityisen selvästi. Kaupunki vetää nuoria muualta Suomesta, perheet asuvat hajallaan ja ystäväpiirit muodostuvat usein tiiviimmiksi kuin sukuverkostot.
Kallion keittiöpöydässä joulupöytä jaetaan uusiksi
Kalliossa tai Punavuoressa joulu voi tarkoittaa kuuden hengen nyyttikestipöytää 40 neliön kaksiossa. Yksi tuo linssipaistoksen. Toinen glögin. Kolmas leipoo piparit, neljäs saapuu suoraan iltavuorosta. Kukaan ei kysele, miksi et ole “oikeassa paikassa”.
Monelle tämä tuntuu helpommalta kuin perinteinen sukujuhla, johon liittyy odotuksia, vanhoja ristiriitoja ja rooleja, joista ei ole päässyt irti aikuisenakaan.
Samalla kyse ei ole vain mukavuudesta. Valitun perheen joulu voi olla myös tietoinen arvoratkaisu: perhe määritellään hoivan, luottamuksen ja yhteyden kautta, ei syntymän.
Vapautumista vai itsekkyyttä?
Ilmiö jakaa mielipiteitä. Toisille kaverijoulu on vapauttava irtiotto velvollisuuksista, jotka eivät enää vastaa omaa elämää. Toisten mielestä se on merkki itsekkyydestä ja perinteiden hylkäämisestä.
Moni kokee myös ristiriitaisia tunteita samaan aikaan. Helpotus siitä, ettei tarvitse lähteä. Syyllisyys siitä, että ei lähde. Ilo omasta joulusta ja huoli siitä, miltä se tuntuu muualla.
Juuri tämä tekee ilmiöstä kommentteja herättävän. Joulu ei ole vain juhla, vaan arvojen ja lojaalisuuksien näyttämö.
Lue myös: Joulu linnankappelissa – Norjan kruununprinssiperhe kiitti pelastusviranomaisia
Kaupunkijoulun uusi normaali?
City.fi:lle ilmiö osuu ytimeen. Helsinki on ystävyyksien, yhteisöjen ja uusien perhemuotojen kaupunki. Monelle suku on maantieteellisesti ja henkisesti kaukana, kun taas arki ja juhla jaetaan niiden kanssa, jotka ovat lähellä nyt.
Ehkä kyse ei lopulta ole siitä, syrjäyttääkö kaverijoulu sukujoulun. Vaan siitä, että joulusta on tullut entistä vapaampi. Sen saa tehdä itse. Ja kutsua perheeksi ne, jotka oikeasti tulevat paikalle.
