Mistä neljässä F:ssä on kyse
Useimmat tuntevat taistele tai pakene -reaktion, mutta psykologien ja terapeuttien mukaan stressiin ja koettuun uhkaan liittyy neljä tyypillistä hermoston automaattireaktiota: taistele, pakene, jähmety ja miellytä. Fight, Flight, Freeze or Fawn eli f-kirjainten nelikko.
Lue myös: Ongelma ei ole pluskoko vaan asenteet – ja tällä tavalla se näkyy deittailussa
Ne aktivoituvat, kun ihminen kokee olonsa turvattomaksi, ylikuormittuneeksi tai tunteellisesti tulvivaksi. Tällöin aivojen harkitseva osa jää taka-alalle ja keho siirtyy selviytymistilaan, minkä vuoksi ihminen voi toimia tavoilla, jotka eivät tunnu jälkikäteen loogisilta tai omien arvojen mukaisilta.
Stressireaktiot eivät asiantuntijoiden mukaan ole persoonallisuudenpiirteitä eivätkä tietoisia valintoja. Ne ovat opittuja, usein jo varhain muotoutuneita selviytymisstrategioita, joiden tehtävä on ollut suojella ihmistä emotionaalisesti tai jopa fyysisesti.
Reaktiot voivat vaihdella tilanteen mukaan, eikä useimmilla ole vain yhtä oletusvaihdetta: sama ihminen voi esimerkiksi miellyttää töissä mutta jähmettyä ristiriidoissa kotona. Tärkein ajatus on, että kaikki neljä ovat jossain kohtaa olleet hyödyllisiä, eikä mikään niistä ole itsessään heikkous.
Taistele
Taistele-reaktio näkyy usein ärtymyksenä, puolustautumisena ja tarpeena ottaa tilanne hallintaan. Stressaantunut ihminen voi väitellä herkemmin, korottaa ääntään, tulkita palautteen hyökkäyksenä tai reagoida suhteettoman voimakkaasti pieniin vastoinkäymisiin. Kehossa se voi tuntua jännityksenä, kuumana rintakehässä, puristavana leukana ja valmiutena hyökätä sanallisesti takaisin.
Lue myös: Emojit, vastausajat ja pisteet – Näin paljon digitaalinen kehonkieli ohjaa deittailua
Taisteleminen ei tarkoita, että ihminen olisi automaattisesti aggressiivinen tai väkivaltainen.
Usein se kertoo siitä, että hermosto on oppinut turvallisuuden syntyvän toiminnasta: rajojen puolustamisesta, järjestyksen luomisesta ja vastarinnasta, kun tilanne tuntuu kaoottiselta.
Taustalla voi olla kokemus siitä, että omia rajoja ei muuten kunnioitettu, tai että konfliktit olivat ainoa tapa saada asioita ratkaistua. Haaste syntyy silloin, kun taistelumoodi käynnistyy myös tilanteissa, joissa ei oikeasti ole vaaraa.
Pakene
Pakene-reaktio on yritys päästä pois uhkaavasta tilanteesta, joskus konkreettisesti, joskus henkisesti. Arjessa se näkyy usein välttelynä: vaikeat keskustelut jäävät käymättä, suunnitelmia perutaan, yhteydenpito katkeaa tai konfliktin noustessa esiin keksitään äkkiä “pakollista tekemistä”.
Joillakin pakeneminen näyttää ylitehokkuudelta: työtä, suunnittelua ja suorittamista kertyy niin paljon, ettei epämukaville tunteille jää tilaa.
Kehossa pakeneminen voi tuntua levottomuutena ja tarpeena liikkua, ja mielessä jatkuvana “uloskäyntien” kartoittamisena. Taustalla on usein oppi siitä, että vetäytyminen, hiljentyminen tai poissa oleminen teki olon turvallisemmaksi, tai että kohtaaminen johti pahempiin seurauksiin. Siksi pakenemiseen liittyy usein myös ahdistusta ja ylivireyttä. Ulospäin pakenija voi näyttää itsenäiseltä ja vastuulliselta, mutta sisällä logiikka on yksinkertainen: jos en ole tässä, en joudu satutetuksi.
Jähmety
Jähmettymisreaktiossa hermosto ikään kuin vetää käsijarrun päälle. Ihminen voi mennä sanattomaksi, tuntea olonsa turtuneeksi, lamaantua päätöksenteossa tai kokea, että mieli tyhjenee. Moni kuvaa tunnetta “ajovaloihin jähmettymiseksi”: pitäisi toimia, mutta keho ei tottele. Arjessa tämä voi näkyä viivyttelynä, sulkeutumisena riitatilanteissa, passiivisuutena tai oudon välinpitämättömältä näyttävänä reaktiona silloin, kun on oikeasti ylikuormittunut.
Asiantuntijoiden mukaan jähmettyminen on yleinen ja usein väärinymmärretty reaktio. Se kertoo tyypillisesti hermoston ylikuormituksesta ja siitä, ettei tilanteessa ole koettu olevan turvallista tapaa taistella tai paeta. Taustalla voi olla kokemus siitä, että omat tunteet tai reaktiot pahensivat tilannetta, tai että uhka tuli suunnasta, jota ei voinut välttää. Jähmettyminen on silloin energiansäästöä ja selviytymistä: kun mikään liike ei tunnu mahdolliselta, keho valitsee pysähtymisen.
Miellytä
Miellyttäminen on monelle vaikein tunnistaa, koska se voi näyttää ulospäin hyvältä käytökseltä. Se ilmenee taipumuksena olla sovitteleva, joustava ja huolehtiva silloinkin, kun oma jaksaminen tai omat rajat ylittyvät. Ihminen voi pyydellä anteeksi liikaa, suostua asioihin, joita ei oikeasti halua, ja ottaa vastuulleen muiden tunteita. Rauha säilyy, mutta hinta maksetaan omilla tarpeilla.
Miellyttämisen taustalla on usein oppi siitä, että turvallisuus syntyy hyväksynnästä ja harmoniasta. Jos on kasvanut ympäristössä, jossa jonkun mieliala määritti kodin ilmapiirin, tai jossa ristiriidat johtivat torjuntaan, miellyttäminen voi olla tehokas selviytymiskeino.
Samalla se voi tehdä ihmisestä hyvin herkän sosiaalisille vihjeille ja taitavan lukemaan muita. Varjopuolena pienikin erimielisyys voi tuntua uhkalta ihmissuhteelle, jolloin omien rajojen pitäminen muuttuu pelottavaksi.
Mitä omista reaktioistaan kannattaa ajatella
Kaikki neljä stressireaktiota ovat sopeutuvia, eivät luonteenvirheitä. Useimmilla on useampi tapa reagoida, ja reaktio voi vaihtua tilanteen mukaan.
Lue myös: Elätkö jatkuvassa selviytymistilassa? Pitkäkestoinen stressi ja traumat voivat uuvuttaa huomaamatta
Tavoite ei ole “poistaa” stressireaktioita, vaan oppia tunnistamaan ne ja lisätä joustavuutta, jotta hermosto ymmärtää vaihtoehtoja olevan enemmän kuin yksi. Kun omat mallit tulevat näkyviksi, on helpompi hidastaa, suhtautua itseensä myötätuntoisemmin ja toimia tarkoituksella sen sijaan, että reagoi pelkän vaiston varassa.
Lähde: Huffpost
