“Miten sulla ei oo ketään?” – klassinen kohteliaisuus, joka kuulostaa diagnoosilt
Me elämme maailmassa, jossa “onnellinen loppu” tarkoittaa edelleen parisuhdetta. Jos olet sinkku, olet melkein perillä, mutta et ihan. Ja vaikka olisit tyytyväinen, joku aina kysyy: “No, eikö sulla ole ketään?” kuin kyse olisi puuttuvasta rokotteesta.
Totuus on, että sinkkuutta ei pidetä vain välivaiheena, vaan myös pienenä epäonnistumisena. Ikään kuin yksin eläminen olisi todiste siitä, ettei kukaan ole “halunnut sinua tarpeeksi”.
Ensimmäinen nuoli: yksinäisyys. Toinen: häpeä.
Joskus sinkkuus tuntuu yksinäiseltä ja se on inhimillistä. Mutta paljon raskaampaa on se, mitä mieli tekee sen päälle: alkaa uskoa, että yksin oleminen on todiste omasta vajavaisuudesta.
Se on se kuuluisa toinen nuoli eli ei itse tilanne, vaan tarina, jonka kerrot siitä. Eli ei, ongelma ei ole siinä, että olet yksin. Ongelma on siinä, että olet alkanut hävetä sitä.
LUE MYÖS: Onnellinen sinkkuna – 6 syytä, miksi yhä useampi nainen valitsee yksinolon
Parisuhde ei tee ihmisestä onnellisempaa
Useat tutkimuksetkin osoittavat, että naimisissa olevat ihmiset eivät ole sen onnellisempia kuin sinkut. Ero elämän tyytyväisyydessä on häviävän pieni ja usein sekin katoaa muutamassa vuodessa.
Silti meille opetetaan, että suhde on palkinto, ja sinkkuus rangaistus. Ehkä siksi monet yrittävät “ratkaista” yksinolon kuin ongelman, eivätkä koskaan saa huomata, mitä se oikeasti tarjoaa: rauhaa, aikaa ja mahdollisuuden oppia itseään.
Yhteiskunta rakastaa pareja, mutta unohtaa ystävyyden
Olemme rakentaneet kulttuurin, jossa läheisyys hyväksytään vain tietyssä muodossa: pariskuntana, sormukset kädessä, yhteisessä vuokra-asunnossa.
Mutta ihmisellä on monenlaisia yhteyden tarpeita, ja ystävyys voi täyttää niistä useimmat paremmin kuin mikään romanssi. Silti kukaan ei kysy: “No, onko sulla ketään ystävää?” Ehkä pitäisi.
LUE MYÖS: Oletko sinkku ja onneton? Yksi tekijä vaikuttaa yllättävän paljon
Sinkkuus ei ole odotushuone, vaan tila elää
Ehkä kaikkein väsyttävin harha on ajatus, että sinkkuus on vaihe ennen “oikeaa elämää”. Ikään kuin kaikki tähän asti olisi harjoittelua jotakin toista varten.
Mutta elämä ei ala, kun joku tykkää takaisin. Se on jo käynnissä, nyt ja tässä.
Epäonnistumisen tunne ei ole sinun – se on kulttuurin
Kun seuraavan kerran huomaat vertailevasi itseäsi onnelliseen pariskuntaan, muista: he eivät ole “edellä”. He ovat vain eri kohdassa karttaa, eikä mikään reitti ole universaalisti parempi.
Sinkkuus ei ole merkki siitä, ettet kelpaa, vaan siitä, että olet omaa elämääsi elävä ihminen.
