Syy, jota kukaan ei halua myöntää
Moni ei jää suhteeseen rakkaudesta, vaan syyllisyyden tunteesta: “En voi tehdä tätä hänelle.” “Hän on ollut niin hyvä.” “En halua satuttaa.”
Mutta totuus on yksinkertainen: jos pysyt vain siksi, että lähteminen satuttaisi toista, et tee palvelusta kenellekään. Et hänelle, etkä itsellesi.
Syyllisyys on kohtelias tapa lykätä väistämätöntä. Se naamioituu empatiaksi, vaikka oikeasti se on vain pelkoa olla se, joka tekee kipeän päätöksen.
LUE MYÖS: “Tää oli mun oma syy” – 5 valhetta, jotka pitävät sinut väärässä suhteessa
Syyllisyys ei ole rakkautta
Moni sekoittaa myötätunnon ja velvollisuuden. On helppo ajatella, että hyvä ihminen ei jätä toista. Mutta hyvä ihminen ei myöskään jää suhteeseen, jota ei enää halua.
Syyllisyys saa meidät käyttäytymään siten kuin parisuhde olisi hyväntekeväisyyttä. Käydään läpi samat rutiinit, mutta ilman tunteita. Pidetään kulissit pystyssä, jotta toinen ei romahtaisi, vaikka se tulee tapahtumaan joka tapauksessa.
“En halua satuttaa häntä” on usein vain valhe itselle
Haluat välttää kipua, mutta ennen kaikkea omaa kipuasi. Lähteminen on epämukavaa, sotkuista ja vaatii sen kohtaamista, että olet pahoittanut jonkun mielen. Siksi monet valitsevat jäädä ja odottaa, että suhde hajoaa itsestään.
Se ei ole myötätuntoa. Se on hidas tapa erota ilman, että tarvitsee sanoa ääneen: “En enää halua olla tässä.” Mutta tiedätkö mitä? Se satuttaa vielä enemmän, kun toinen on mukana täysillä ja sinä valmis lähtemään heti, kun löytyy joku tarpeeksi hyvä syy.
LUE MYÖS: Milloin parisuhteen voi vielä pelastaa – ja milloin on aika päästää irti?
Vastuu ei ole sama asia kuin velvollisuus
Rehellisyys ei ole julmuutta. Se on ainoa tapa vapauttaa teidät molemmat. Suhteen lopettaminen ei tee sinusta kylmää tai itsekästä vaan aikuisen, joka kantaa vastuunsa.
Se, että uskallat lähteä, ei tarkoita, ettet välittäisi. Se tarkoittaa, että välität riittävästi lopettaaksesi jotain, mikä ei enää toimi.
