Hetki, jolloin hiljaisuus alkaa
Kun kontrolloiva parisuhde päättyy, ensimmäinen tunne on usein hiljaisuus. Ei viestejä, ei kyselyjä, ei selontekovelvollisuutta. Moni kuvaa tätä hetkeä keveytenä, kuin ilma olisi äkkiä helpompaa hengittää. Samalla hiljaisuus voi olla pelottavaa. Kun on tottunut jatkuvaan valvontaan, sen puuttuminen voi tuntua tyhjältä, jopa väärältä.
Lue myös: Kaikki parit riitelevät – mutta nämä neljä tapaa ennustavat eroa
Kontrolloivassa suhteessa rajat hämärtyvät. Pienet asiat – pukeutuminen, ystävien tapaaminen, rahankäyttö – muuttuvat neuvottelukysymyksiksi. Eron jälkeen tavalliset valinnat saattavat yllättäen tuntua suurilta. Mitä minä haluan? Saanko minä päättää?
Helpotus, joka ei ole puhdas
Yksi yleisimmistä väärinkäsityksistä on ajatus siitä, että huonosta suhteesta lähteminen tuntuu vain hyvältä. Todellisuudessa helpotuksen rinnalla kulkee usein syyllisyys. Moni pohtii, oliko ero oikea ratkaisu, liioitteliko hän kokemuksiaan tai olisiko pitänyt yrittää vielä enemmän.
Kontrolloivissa suhteissa käytetään usein manipulointia, joka murentaa ihmisen luottamusta omaan arviointikykyyn. Siksi epäily ei lopu eroon. Se saattaa jopa voimistua, kun ulkopuolista ääntä ei enää ole kertomassa, mikä on oikein ja mikä väärin.
Ikävä väärää ihmistä kohtaan
Monia hämmentää se, että he kaipaavat ihmistä, joka satutti heitä. Ikävä ei kohdistu välttämättä suhteeseen sellaisena kuin se oli, vaan siihen, mitä sen toivottiin olevan. Hyvät hetket, lupaukset ja alkuvaiheen läheisyys voivat nousta mieleen juuri silloin, kun järki muistuttaa syistä lähteä.
Tämä ristiriita on inhimillinen. Kiintymys ei katoa samalla hetkellä kuin kontrolli. Se ei tarkoita, että suhde olisi ollut terve, vaan että ihminen on ollut tunnesiteessä, joka syntyi aidosta tarpeesta tulla rakastetuksi.
Pelko ja epävarmuus tulevasta
Ero voi avata oven vapauteen, mutta samalla se paljastaa epävarmuuden. Taloudelliset kysymykset, yksinäisyys ja pelko entisen kumppanin reaktioista ovat tavallisia. Moni kontrolloivassa suhteessa elänyt on eristetty läheisistään, ja eron jälkeen tukiverkko saattaa tuntua ohuemmalta kuin koskaan.
Myös oma keho ja mieli saattavat reagoida viiveellä. Ahdistus, univaikeudet ja ylivireys ovat tavallisia. Turvallisuuden tunne ei palaudu hetkessä, vaan rakentuu vähitellen arjen toistojen ja uusien kokemusten kautta.
Itsen rakentaminen pala palalta
Ajan myötä moni kertoo alkavansa tunnistaa itseään uudelleen. Omien rajojen asettaminen, mielipiteiden ilmaiseminen ja päätösten tekeminen ilman pelkoa ovat taitoja, joita opetellaan uudestaan. Pienet asiat – yksin matkustaminen, uuden harrastuksen aloittaminen, ystävyyssuhteiden elvyttäminen – voivat tuntua suurilta voitoilta.
Usein vasta jälkikäteen ymmärtää, kuinka paljon energiaa kontrolli vei. Kun sitä ei enää tarvitse käyttää varuillaan olemiseen, tilalle syntyy tilaa luovuudelle, ilolle ja levollisuudelle.
Toipuminen ei etene suoraviivaisesti
Irtautuminen kontrolloivasta parisuhteesta ei ole lineaarinen tarina kohti onnellista loppua. Se on aaltoileva prosessi, jossa takapakit kuuluvat asiaan. Välillä vapaus tuntuu kirkkaalta, välillä se sattuu.
Yksi tärkeimmistä askelista on hyväksyä, että ristiriitaiset tunteet eivät ole merkki epäonnistumisesta, vaan paranemisesta. Avun hakeminen terapiasta, vertaistuesta tai luotettavilta läheisiltä voi olla ratkaisevaa.
Vapaus, joka kasvaa ajan kanssa
Moni, joka on kulkenut tämän matkan, sanoo samaa: lähteminen oli vaikeinta, mitä he ovat tehneet – ja tärkeintä. Vapaus ei aina tunnu heti hyvältä, mutta ajan myötä se alkaa asettua kehoon ja mieleen. Se muuttuu rauhaksi, joka ei vaadi selityksiä.
Lue myös: Et ole hullu – ehkä ympärilläsi on narsisti
Kontrolloivasta parisuhteesta irtautuminen ei tee ihmisestä rikkinäistä. Se kertoo selviytymisestä. Ja lopulta asiat alkavat suttaantumaan ja oma elämä kuuluu taas takaisin itselle.
Lähde: Domesticshelters, Shunspirit, CD
