8-21, 8-18, (12-21)

Kolumni

Kauppojen aukioloaikojen puimisella on vuosikymmenien ajan varmistettu työpaikat lukuisille poliitikoille ja byrokraateille. Tämä on kuitenkin vain pieni osa asian synnyttämästä vitutuksesta.

1. Nykysysteemin äärimmäinen vittupäisyys

Kuinka helvetissä simppelistä asiasta on onnistuttu tekemään sellainen, että kauppaan mennessä on soitettava etukäteen, että olisikohan luukku mahdollisesti auki. Mukaan soppaan on revitty niin kesä-, joulu- ja juhla-ajat, lattianeliöt, sijainti kuin kauppiaan ihonvärikin. Antaisitte nyt K-keijojen ja S-seijojen myydä makkaraansa koska haluavat!

2. Uskontojen ja muiden reliikkirakenteiden vaikutus

Lepopäivän pyhittäminen ja lauantai-illan sauna huokuvat lämminhenkistä nostalgiaa. Lisäksi kauppojen aukioloajat määräytyvät nerokkaasti niiden perusteella. Vuorotyötä tekevää ateistia tuskin miellyttää ajatus, että mikrolätty jää saamatta vain siksi, että ikivanhassa satukirjassa vedettiin piruuttaan sunnuntai lonkkaa!

3. Muutosvastaiset pallopäät

“Vielä jokin aika sitten kaupat olivat auki kahdeksaan, ja hyvin pärjättiin. Lisäksi ihminen varmasti pysyy hengissä, vaikka ostospäiviä olisi vain kuusi viikossa.” Ennen pärjättiin myös ilman sinua, joten mitäpä jos palataan siinäkin asiassa vanhaan hyvään aikaan!

4. Bensan ihmekosketus

Ensin huoltoasemat lopettivat autojen huoltamisen ja sen jälkeen onnistuivat kiertämään koko vitun aukioloaikasysteemin myymällä bensaa ruokakauppansa parkkipaikalla.

5. Keskiketteräkiellot

Keskikaljan myynnin sitominen kellonaikaan alittaa joka vitun riman. Voit itse miettiä, monetko kännit ovat jääneet vetämättä, koska keimoa ei enää saanut kaupasta. Miksi ei vaan anneta joka läven olla niin kauan auki kun kauppiaan kassa kestää sunnuntailisiä? Muutaman vuoden päästä nähdään, millä konseptilla touhu kannattaa. Luultavasti saataisiin matkalla konkurssiin muutama onneton luunaama!

Kauppojen aukioloaikahelvetin lisäksi kirjoittajia vituttaa se, että kunnallisvaaleisasakaan julkkisten äänestäminen ei ole rikos.

Suosittelemme