Hei läski! Opettele kirjoittamaan! Masennus ei ole sairaus, urpo!!!1 Perseessäs kasvaa puu! Ketkä kirjoittavat nämä kommentit keskustelupalstoilla? Tiedämme, että he ovat entisiä irkkaajia ja heitä, jotka kirjoittelevat vessoihin. Mutta sitä, miksi he tölvivät nimettöminä netissä, emme edes halua tietää.
A niin kuin anonyymi. H niin kuin haukkuja.
Kun etsimme tietoa, he ovat vitsaus. Pilaavat päivän ja saavat eksymään aiheesta. Mikä rasittavinta: he saavat myös meidät epäilemään kaiken netistä löytyvän tiedon oikeellisuutta.
Vuosia sitten heitä kutsuttiin nettipeikoiksi. Heidän mielipiteensä ovat mustavalkoisia. Jostakin syystä he ovat vihaisia, mutta miksi?
Kaikki eivät kuitenkaan ole trolleja, sillä kaikki eivät pilaile. Päinvastoin. Monet ovat kuolemantosissaan. Mutta yhtä kaikki he ovat ärsyttäviä.
Tölväilyä on ollut aina. Alussa, 1990-luvulla, se oli kiltimpää. Olemmehan kaikki kuulleet floodauksesta. Irc-kanavalla ärsytettiin muita lähettämällä sama rivi tai sana niin monta kertaa, että ruutu täyttyi. Tapa levisi irc-galleriaankin. Funktio oli toki sama kuin keskustelupalstoilla: ihmisten ärsyttäminen.
Nyt, vuonna 2011, floodaus on so last season ja suora haukkuminen pinnalla.
En voi silti olla miettimättä, olisiko nettihaukkujilla pokkaa sanoa samat asiat tosielämässä, vasten kasvoja.
Minä niin mieleni pahoitin
Leikitään, etten ole koskaan vieraillut keskustelupalstalla. Kirjoitan siis Googleen hakusanaksi keskustelupalsta.
Wikipedia-artikkelin jälkeen tarjotaan Hs.fi-foorumia. Ensitiedot? Muodollisesti asiallinen. Jokainen viesti tarkistetaan ennen julkaisua. Moderaattorit ovat saaneet huutia siitä, ettei ns. väärillä mielipiteillä varustettuja viestejä julkaista. Lähinnä muilla keskustelupalstoilla.
Jatkan selausta. Hyvänä kakkosena Google tarjoaa Suomi24.fi:n Paini-keskustelualueen. 27 845 viestiä. 3077 topikkia. Painista. Ja koko ajan tulee lisää.
Avaan randomina ketjun otsikolla Poket.
Nimimerkki harrastavat painia aloittaa keskusteluketjun haukkumalla portsarien ammattikuntaa. Viesti ei liity mitenkään painiin. Tasan yhdeksän minuutin päästä nimimerkki eihän potuta on kommentoinut näin: juoppo taidettiin nakata kapakasta pihalle vkl.
Suljen ketjun. Ottaa aivoon. Mietin, että jos minulla olisi oikea ongelma, mihin uskaltaisin siitä avautua pahoittamatta mieltäni?
En ainakaan Suomi24-palstalle. Seuraavaksi tarjotaan Vauvaa. Ja Kaksplussaa. Ei, ei, ei. Haluan asiallista keskustelua. Suljen läppärini ja olen vihainen, ja edelleen perimmäisen kysymyksen äärellä: ketkä äskeisten kommenttien takana olivat ja miksi he tuhlaavat aikaansa?
#Suomi24 @ Quakenet
Haukkujia on hankala löytää haastateltaviksi. Kukaan ei halua identifioitua anonyymiksi nettitölväilijäksi. Reaktiot ovat hienotunteisia kuin kohti lentävä tiiliskivi: ”Enhän minä tölvi, vaan keskustelen asiallisen kiivaasti!”
Asia selvä. Vapaaehtoinen anonyymi haukkuja, Laura, kuitenkin ilmoittautuu haastatteluun.
Laura on 30-vuotias, hiljattain työttömäksi jäänyt ja asuu Tampereen seudulla. Hän käyttää keskustelupalstoja lähes päivittäin. Eri foorumeita eri tarkoituksiin.
Mutta juuret juontavat vielä pidemmälle, Jarkko Oikarisen keksintöön, luomukseen, jota voidaan pitää osasyyllisenä siihen, että maailmaan alkoi tulla nettiriippuvaisia. Irc-keskustelupalveluun. Sen käyttäjät alkoivat ensimmäisinä maailmassa ylläpitää ihmissuhteita netin välityksellä.
Laura irkkasi aikanaan. Paljon. Irkissä keskustellaan yleensä vakionimimerkillä, mutta kun yön pimeinä tunteina irkkaajalle tulee tylsää, hän vaihtaa anonyymiksi ja menee terrorisoimaan muita.
”Oli suurta hupia hypätä keskusteluun randomkanavalle ja kommentoida, että linja-auto kirjoitetaan väliviivalla. Kun joku provosoitui ja alkoi kirjoitella takaisin, nauroin niin paljon!”
Nyt irkkaus on tylsää ja epäseksikästä. Laura myöntää, että keskustelupalstoilla kommentoiminen korvaa irkin. Se tuottaa hänelle saman tyydytyksen ja vie saman ajan kuin irc aikoinaan.
Mutta Laura uskoo voivansa myös parantaa maailmaa netissä. Se tapahtuu potkimalla hieman perseelle niitä, jotka valittavat, että menee huonosti.
”Mielestäni alkoholismi tai masennus eivät ole sairauksia vaan kovalla työllä hankittuja nyky-yhteiskunnan tuotteita. Vapaa kasvatus, tupakointi, eläinkokeet, narkomaanit ja laihduttajat saavat vereni kiehumaan. Mistä näitä idiootteja riittää.”
Hän nielaisee ja jatkaa:
”Mieluiten asuisin kaukaisella saarella pienessä omavaraisessa yhteisössä. En millään haluaisi olla tekemisissä kaikkien ihmisten kanssa, joita joudun katselemaan päivästä toiseen.”
Irc on ollut Lauralle kanava asiattomuuksien laukomiseen hupimielessä. Keskustelupalstat tarjoavat alueen vakavammalle keskustelulle.
Mutta anonyymia purnausta on harrastettu vieläkin pidempään. Kauemmin kuin on irkattu, jo paljon ennen internetin keksimistä. Paljon ennen Lauraa. Ja harrastetaan edelleen. V niin kuin vastaus: vessakirjoitukset.
Saatat ehkä myöntää kirjoittaneesi joskus vessan seinään, mutta väitätkö tietäväsi, ketkä ovat käyneet kanssasi kopin seinällä keskustelua äikänopettajan tisseistä? Aivan.
Web log anger
Saan tarpeekseni keskustelupalstoista. On aika haistella blogimaailmaa. Suositut blogit keräävät huikean määrän kommentteja per merkintä – ja lähes kaikissa on mukana haukkuja, jotka on kirjoitettu anonyymisti.
Tavoitan Anniinan, pitkän linjan bloggaajan. Hän on kirjoittanut useamman vuoden lifestyleblogia, joka käsittelee muodin ja viihteen lisäksi myös Anniinan omia fiiliksiä.
Blogi on suosittu ja kerää paljon kommentteja. Laaja aihepiiri jakaa myös mielipiteet. Etenkin kuvapostauksiin on herkullista käydä haukkumassa vaikka päivän asun alaosaa.
”Voi tulla esimerkiksi kommentteja, että luuletsä maailman pyörivän sun ympärillä. Mutta kenen muun tekemisistä mä kirjoittaisin kuin omistani. Jos kirjoitan muodista, kirjoitan siitä, mitä itselläni on päällä. En mä kuvittele kaikkien maailman ihmisten lukevan juuri mun blogiani!”
Blogeihin kommentointi on keskustelupalstoilla riehumista ilkeämpää, sillä valtaosa kritiikistä kohdistuu suoraan blogin kirjoittajaan, joka taas usein kirjoittaa omalla nimellään tai kasvoillaan. Tästä syystä Norjan suosituin bloggaaja, 15-vuotias Emilie Nereng lopetti Voe-bloginsa kirjoittamisen tammikuussa 2011.
Kärkibloggaajien on toki kestettävä negatiivista palautetta, mutta Emilietä alkoi ottaa aivoon hänen jatkuva ulkonäkönsä haukkuminen, kun hän julkaisi valokuvia blogissaan. Muoti- ja lifestyleblogit keräävät kasapäin vihaajia, jotka käyvät sanomassa haukun tai kaksi ja häipyvät sitten.
”Ja sitten on niitä, jotka tulee postaus toisensa jälkeen. Estin joskus tietyt ip-osoitteet, mutta sekään ei aina toiminut. Monet tulivat takaisin. Enää en jaksa välittää tai puolustautua, annan mennä vaan”, Anniina jatkaa.
Mutta tuovatko loanheittokommentit epävarmuutta kirjoittamiseen? Tai kostonhalua?
”Olen pitänyt parin kuukauden taukoja, ja urpoilla kommenteilla on varmasti tekemistä sen kanssa, ettei ole jaksanut”, Anniina kertoo. ”Muutaman kerran olen käynyt itse haukkumassa muiden blogeja, mutta en koskaan uskaltanut mennä katsomaan, mitä niihin on vastattu.”
On minun vuoroni kokeilla tölväisyä, ihan vähän vain. Käyn haukkumassa nimettömästi Käytettyä ilmaa -nimisen henkilökohtaisen kotisivun vieraskirjassa. Näin:
”Sivujesi nimestä tulee mieleen pieru. Muuten ihan kivat sivut.”
Parin päivän sisällä saan vastauksen.
”Kiva. Sivusto on saavuttanut päämääränsä :)”
Hymyilen helpottuneesti siitä, etten loukannut ketään, vaikka kommenttini oli asiallisimmasta päästä. Päätän olla astumatta keskustelupalstoille vähään aikaan.
Nyt, arvoisat lukijat, estradi on teidän. Voit jättää tölväyksesi anonyymisti artikkelin loppuun. Ole hyvä.
Anniinan ja Lauran nimet on muutettu, sillä he haluavat edelleen haukkua anonyymisti.
Oikolukija
Jutun esiluki virtuaaliantropologi Anna Haverinen. Hän tekee väitöskirjaansa virtuaalisista muistomerkeistä ja nettisuremisesta Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin oppiaineessa.
”Sisälukutaito tuntuu puuttuvan monelta netin käyttäjältä, mutta keskustelujen ajautumisessa asiattomuuksiin voi taustalla olla myös ns. hysterisoituminen. Provoavilla kommenteilla, asiattomuuksilla ja jyrkillä mielipiteillä on tapana herättää voimakkaita tunteita, jolloin ihmiset vain nopeasti suoltavat oman vastineensa nettiin, sen kummemmin sitä ajattelematta tai miettimättä.
Joidenkin teorioiden mukaan taustalla on kasvava pahoinvointi yhteiskunnassa, joka purkautuu internetissä anonyymien nimimerkkien takaa. En ole samaa mieltä, sillä mielestäni taustalla on nimenomaan kiinnijäämättömyyden mahdollisuus.
Ratkaisuksi on joskus esitetty nimimerkeillä kirjoittamisen kieltoa. Se onnistuisi ainoastaan, jos IP-osoitteet tallennettaisiin seurantaa varten. Etu- ja sukunimenhän voi keksiä miten vain, Aatu Aaperoinen ja Jutta Jutturainen. Teknologia ei osaa tunnistaa väärennettyjä nimiä. Moderointi taas vie autenttisuutta ja aiheuttaa ihmisissä epäluuloja, kuten vaikka Hesarin keskustelupalstalla. Esimerkiksi Uuden Suomen blogeissa taas ihmiset keskustelevat omilla nimillään ja jopa kuvallaan, mutta silti keskustelun taso saattaa siirtyä alatyyliseksi. Väitteleminen netissä on erittäin hankalaa, mutta jotkut ihmiset nauttivat oman retoriikkansa perustelemisesta ja inttämisestä.
Tavallisessa sähköpostikirjeenvaihdossakin voi havaita hyvin erilaisia ihmistyyppejä kirjoittamisen suhteen. Tavallinen kommentti saattaa kuulostaa töksähtävältä ja jopa loukkaavalta, jos sen lukee tai kirjoittaa väärin. Tämä on ehkä syy siihen, miksi hymiöt ovat niin suosittuja. Toisaalta internet on myös hyvin demokraattinen kommunikointiväline, sillä se ei rajoita esimerkiksi sosiaalisesti ujoja ihmisiä niin paljon. Toisaalta se mahdollistaa juuri kielellisesti lahjakkaiden loistamisen, sillä kaikki eivät osaa ilmaista ajatuksiaan kirjallisesti, tosin hekin ilmaisevat ajatuksensa hyvin mielellään Caps Lockia ja huutomerkkejä hyödyntäen.”
Kolme rotua: Cityn teoria nettihaukkujista
Nettihaukkujat voidaan jaotella kolmeen kastiin. Varoitus: teoria sisältää yleistyksiä. Oletko haukkuja, etkä tunnista itseäsi näistä? Harrasta itsetutkiskelua tai hanki elämä.
Ryhmä 1: Pilailijat
Haukkujista harmittomimmat eivät ole alun alkaenkaan tosissaan, ja he haluavat näyttää sen. Esiintyvät joko täysin anonyymisti tai verhoutuvat nimimerkkiin, joka viimeistään paljastaa kusetuksen. Esimerkiksi näin:
- Nimim. Yleislääketieteen erikoislääkäri
Homoseksuaaleilla on täysin luonnollista, että takapuolesta kasvaa puu. Esim. muurahaispesään istuminen auttaa vaivoihin, mutta hoitoon on myös lääke. Suosittelen kaikille homoille isoisän volkkarin takakontista löytyvää tärpättiä.
Pilailijat käyvät terrorisoimassa myös bloggaajia klassisilla ”olet ruma läski etkä edes osaa kirjoittaa” -kommenteilla. He vituttavat, mutta asialle ei kannata tehdä mitään. Usein he eivät jää seuraamaan topikkia.
Törmäät pilailijaan Suomi24-keskustelupalstalla.
Ryhmä 2: Katkerat maalais- tai lähiöpapat
Ärsyttävimmät kommentoijat. He yrittävät olla korrekteja. He haluavat kirjoittaa asiallisesti ja oikein, mutta eivät osaa. Ennen kaikkea: heitä vituttaa, sillä maailmassa on vääryys, kuten mamut tai toimeentulotuella eläjät. Heidän vakioargumenttinsa kuuluu näin: ”Sulla on kivoja ajatuksia, mutta kun kasvat vähän, olet kyllä samaa mieltä kuin minä.”
- Nimim. Karl Heinz Mensch
Kehotankin Kriitikkoa tutustumaan Reijo Mäen pääteoksena pitämääni väkevään yhteiskunnallisen analyysiin Lännen Mies, jossa on merkittävä poliittinen näkökulma ja sanoma kun se tekee tiliä 1970-lukulaisen yleisdemokraattisen rintaman ja DDR:n kanssa.
Kommenttia lukiessa mietit, kuinka kirjoittajalla riittää aikaa. Hän onkin ehkä (sairas)eläkkeellä. Tai työtön. Hänen yleissivistyksensä on yhtä reikäinen kuin Polar-juusto. Tekisi mieli kommentoida takaisin.
Törmäät katkeranharmaaseen lähiömieheen Hs.fi-keskustelupalstalla. Hänen pitäisi saada seksiä.
Ryhmä 3: Toimittajat
Ja vastaavat ammattiryhmät, joiden työhön kuuluu tiedonhaku. Keskustelupalstoille eksyminen on jokapäiväistä. Väistämätöntä. Heillä riittää aikaa, sillä heille maksetaan siitä palkkaa. Siksi he kirjoittavat puoli kymmeneltä maanantaiaamuisin.
- Nimim. Asko A
On hankala tarttua mielipiteisiisi, argumentaatiosta puhumattakaan, kirjoitusvirheiden seasta. Ehkä kannattaisi kerrata sekä peruskoulun äidinkielen että historian oppimäärä ja kokeilla sitten uusiksi. P.S. Näkökulma kirjoitetaan yhteen.
He kommentoivat kahden aiemman ryhmän provosoimina. Eivät usein jää seuraamaan topikkia, elleivät provosoidu liikaa. Heidän pitäisi oppia sulkemaan silmänsä etenkin omiin juttuihin kohdistuvalta nettikeskustelulta.
Törmäät toimittajaan millä palstalla vaan. Useimmiten häntä vituttaa oikeinkirjoitus, sillä hän ei keksi muuta valitettavaa.
