Rovaniemeläinen Antti Tuisku on ollut jo lähes kaksi vuotta tyttöjen märkä päiväuni, äitien unelmavävy ja rokkarien vakituinen pilkankohde. Hän osaa jo nauraa homoepäilyille ja kertoo olevansa hyvä kuuntelija, jolta puhuminen luonnistuu helpoiten lenkkimakkaran ja saunakaljan jälkeen.
Mustissa farkuissa ja villapoolossa Stockmannin Wayne´s Coffeessa istuva Antti Tuisku on Artisti, joka aikaisemmin tunnettiin Idolina. Tuiskusta tulee mieleen Prince. Hoikka ja kurinalainen lavaheiluja istuu kerrankin paikoillaan. Takana on Minun jouluni -levy ja konserttikiertue, edessä keikkatauko.
Mitä aiot tehdä loppuelämäsi?
“Esiintyä, hätkähdyttää. En tiedä, voiko miusta puhua uuden kehittäjänä, mutta itselleni on tärkeätä, että rikon kaikenlaisia rajoja… Ydin on se, että vaikka musiikki onkin miun elämässä suurin intohimo, en aio lähteä elämään musiikki- tai ammattikeskeisesti. Jos ihminen on sekopäinen tunnenarkomaani, sille pittää sanoa, että älä elä niin parisuhdekeskeisesti, elä elämää ja ota vastaan kaikki ne asiat vastaan, jotka tullee mukkaan. Sama tämän ammatin kanssa. Jos mie miettisin kakskytneljähoo sitä kuka mie oon ja mitä mie teen, niin elämästä ei tulisi yhtään mittään.”
Onko hype koskaan kolahtanut sinuun?
“Ensimmäinen-levyn aikaan vuonna 2004 miulle jäi hype päälle. Se siirtyi Idolsin tuotantotiimistä levy-yhtiöön ja levisi sieltä ystäviin ja lopulta jopa äitiin ja isään.”
Oho. Miten homma lipesi kotona lapasesta?
“Äitiä ja isää piti muistuttaa, että kun mie tulen Rovaniemelle, en aio jakaa niiden työkavereille nimmareita. Miun mielestä myytin rakentamisesta ei voi syyttää yhtä osoitetta tai koneistoa.”
Se on siis kulkutauti?
“Joo. Sitä levittävät useat tahot, ainakin media, lehdet ja teevee. Loppupeleissä tärkeintä on se, ettei itse lähde hypeen mukaan. Tämä kuulostaa kornilta, koska Mie en aio muuttua on jokaisen Miss Suomen ja artistin hokema klisee. Mie yritän hoitaa työt töinä. Oma elämä on omaa. Kotisohvalla pääsen irti tästä kaikesta. Tää työ vaikuttaa miun koko elämään, ympärillä oleville tää on vaan työtä.”
Mitä mieltä olet siitä, että Idolin pitää olla überkunnollinen, edustaa suunnilleen kristillisiä arvoja. Eivätkö tähdet ole aina eläneet vähän reunalla, rock´n´roll elämää?
“Mie luulen, että jos Idolsia katsoisivat vain parikymppiset joujou-nuoret, ei kukaan olisi niin kiinnostunut taustoista. Mutta kun Idolsista on tullut koko perheen ohjelma. Mutta kyllä miuta vitutti Agnesin puolesta, kun luin Seiskasta, miten ne matkustivat Puolaan asti etsimään sukulaisia.”
Eikö vanhempien pitäisi kertoa lapsille teiniraskauksista. Ei teiniäiti varmaankaan jätä lastaan tunnekylmyyden vaan olosuhteiden pakosta. Eivät kai venäläiset tytötkään ala huvikseen huorata?
“Toi on hyvä pointti. Ehkä ihmiset eivät vaadikaan täydellisyyttä, heistä on vaan kiva nähdä, että jollain menee vielä huonommin kuin itsellä. Lehdet palvelevat alhaisia tunteita ja kaksinaismoralismia. Vaaditaan moitteettomuutta, mutta kihistään ilosta, kun löydetään sensaatio, jolla myydä lehtiä. Mie en ole ottanut yhtään Agnesista kirjoitettua juttua totuutena, koska tiedän kuinka paljon paskaa sinne mahtuu sekaan. Lukijat eivät välttämättä tajua, millä logiikalla lehdet toimivat. Mie olen ollut siinä mukana ja tajusin aika nopeasti mistä on kysymys. Lehdet ovat bisnestä, eivät totuus.”
Tsekkasin viime yönä Radio Helsingin nettisivuja. Siellä käytiin pitkä keskustelua sinusta. Äijäjargonin vahvin peruste sinun ala-arvoisuudestasi oli se, että fanisi ovat pikkutyttöjä. Miksi pikkutytöt olisivat huonompia faneja kuin pikkupojat?
“Eivät ne olekaan. Tuollaisen uskottavuuden vaatiminen on ihan diibadaabaa ja sillä sipuli. Ei ole mitään väliä ovatko fanit pikkutyttöjä vai pikkupoikia. On vaan helpompi osoittaa sormella sellaista meininkiä, missä omat tunteet tuodaan suoraan esille. Tyttöjen fanitus on hysteeristä, kun taas pojat pyrkivät pikemminkin piilottelemaan tunteitaan ja olemaan khuuleja. Hysteria ja sellainen koetaan ehkä ei-vakavastiotettaviksi fanittamismuodoiksi?”
Tytöt ovat varmasti yhtä tosissaan. Mun mielestä fuckia näyttävät heavypikkupojat ovat ihan hellyttävän koomisia.
“Mie tiedän, että tytöt ja pojat varttuvat vähän eri lailla, siitä ero. Tyttöjen hysteerinen fanittaminen on ihan sama kuin poikien heavybändien diggaaminen.”
Pojat unohtavat jossain vaiheessa heavyhölmöilyn ja alkavat rakastuessaan tykätä sellaisesta musasta jossa fiilistellään muutenkin kuin munia puristelemalla.
“Hah hah. Niin.”
Ei kai sinun sukupolvesi roolita tyttöyttä ja poikuutta enää noin vanhanaikaisesti, että tytöt kirkuvat ja pojat puristelevat munia?
“Miun mielestä 18–25 vuotiailla ei ole enää niin selkeitä sukupuolirooleja kuin joskus aikaisempina vuosikymmeninä. Ne säilyvät jollain tasolla aina, mutta erot eivät ole niin räikeitä. Nykyään puhutaan metroseksuaaleista ja ollaan avoimia esimerkiksi seksuaalisten suuntautumisten suhteen, ja naisten asema korostuu koko ajan. Muutos ei kuitenkaan miun mielestä tarkoita sitä, että naisilla pittää olla puvut päällä ja salkku kädessä ja miesten käyttää hameita. Tai voihan tänä päivänä pukeutua ihan mihin vaan, koska ennään ei erilaista ihmistä katota päästä varpaisiin. Mutta kyllä mie uskon, että miehet säilyvät miehinä ja naiset naisina, mutta me ei olla ennään niin pikkutarkkoja siitä, mitä niihin rooleihin kuuluu.”
Eikö olekin hemmetin hyvä asia?
“On todella hyvä. Mie en ole koskaan jaksanut pinttyä rooleihin. Mie tiedän että mie herätän hirveästi keskustelua just tämän tapaisiin asioihin liittyen…”
Joo, homohuutelua riittää.
“…Ihmisillä tuntuu olevan joku tietty mielipide miusta, ja just rokkiäijät tietävät tasan tarkkaan mikä mie olen. Miulta kysytään, miltä se tuntuu, kun jokaisella on tietoa siitä, mikä mie olen. No alussa se satutti vähän, koska ei ollut tottunut mielipiteisiin, mutta tänä päivänä se naurattaa. Ei naurata silleen, että hah hah hah hah haa, mutta mie koen että kohusta on miulle hyötyä. Miusta on hauska herättää pientä kohua. Vaikka asiat, joita puhutaan, eivät pittäisi paikkaansa, turha niitä on lähteä oikomaan. Miun on ihan helppo mennä lepäämään mun omaan elämään. Se on omaa eikä se kuulu kellekään.”
Olen nähnyt sinut kadulla. Androgyyniseen karismaasi kiinnittää heti huomiota. Monissa maailmantähdissäkin on sekä miestä että naista.
“Joo, totta, mutta ei kaikissa. Ajatellaan vaikka tosi maskuliinista Robbie Williamsia. Brittilehdistö on kirjoittanut vaikka kuinka monta kertaa, että se seurustelee miehen kanssa. Vaikka hän tanssisi päälaellaan keskellä katua, jostain löytyisi se porukka, joka aattelee jotakin. Saman miekin olen huomannut. Miksi miun siis tarvitsisi lähteä todistelemaan mitään kellekään?”
Ei tarvitse, koska ennakkoluulot kukoistavat joka tapauksessa. Aina löytyy se rokkiäijäporukka, jonka mielestä pikkutyttöjen maku on aina huonompi kuin pikkupoikien, Pihtiputaan mummo vähempiarvoinen kuin Joulupukki ja Jumala aina valkoinen mies. Tuo kaikki on mielikuvaa, mutta eikö se ole ihan todistettu juttu, että mustalla miehellä on yleensä isompi kuin valkoisella?
“Mie uskallan epäillä, kiinnostaako meitä nykyisiä parikymppisiä enää onko Jumala valkoinen, mies vai nainen, tai onko mustalla isompi kuin valkoisella. Mie haluaisin ajatella, ettei miun sukupolvi välitä Jumalan väristä tai rotuun liittyvistä stereotypioista.”
Siinä tapauksessa kaikki näyttää hyvältä. Käytät Kalle Kuuselan suunnittelemia KoneHelsinki- vaatteita. Olette kuulemma hyviä ystäviä?
“Joo. Kalle on ihan huippu.”
Kalle on persoonallinen tyyppi, ja edustaa sitä uutta miestyyppiä, johon sinäkin kuulut.
“Me ollaan kuultu monta kertaa, että me seurustellaan ja naurettu yhtä monta kertaa sille. Hauskoja juttuja!”
Toivotaan lopetettavaksi: erottelu juntteihin ja hintteihin.
“Hah hah. Siihen myö ollaan menossa.”
Tyttöjenkään ei tarvitse enää ryhtyä joko pissiksiksi tai burberry-tytöiksi. Se näkyy 14-vuotiaassa kummitytössä. Se tykkää Johnny Deppista ja on ihan oma tyyppinsä. Pukeutuu boheemisti ja silleen.
“Kehitys on jännää. Silloin kun mie olin yläasteella, siirryttäessä ysiltä lukioon tytöt alkoivat pukeutua aika rohkeasti. Nykyään rohkea pukeutuminen alkaa jo viisi vuotta aikaisemmin.”
Vauhti kiihtyy. Miten lisääntynyt tasa-arvo näkyy tytöissä?
“Siten, ettei esimerkiksi meidän kaveripiirissä ole koskaan ollut sääntöjä sen suhteen, mitä tytöt tai pojat voivat tehdä. Olemme aina saunoneet ja tehneet mökkireissuja koko komppanjalla. Sama meininki näkyy ympärilläni pyörivissä tytöissä ja kavereissa. Toisaalta mie ossaan kyllä ottaa hyödyn poikuudestani. Kun tyttökavereille tulee jottain suhinaa tai kyräilyä, tai joku asia vituttaa niin miun on helppo nostaa käet pystyyn ja antaa tyttöjen juttujen mennä toisesta korvasta sissään ja toisesta ulos. Mie olen kyllä hyvä kuuntelija ja pyrin olemaan lähellä ja tykönä tarvittaessa, mutta tyttöjen juttujen suhteen mie olen joskus pihalla…”
Niin sanotut tyttöjen jutut ja poikien jutut. Hmm, mielenkiintoista…Kliseitä?
“Nuoret jätkät leimataan aivan samalla tavalla kuin tytöt. Sanotaan, etteivät nuoret jätkät puhu muusta kuin pillusta. Tytöt puhuvat syvällisiä asioita seurustelusta ja ihmissuhteista, mutta pojat puhuvat saman ajan pillusta. Mie en usko, että se on niin.”
Mistä poikien kanssa puhutaan?
“Me puhutaan ihan kaikesta. Parempien kavereiden kanssa pystyy puhumaan mistä vaan.”
Vaativatko kundipuheet yhä saunan ja kaljaa?
“On se hauskempaa saunassa. Tottakai mie voin puhua tilanteessa kuin tilanteessa, mutta jos pittää puhua vakavammin…Tytöt juovat ehkä viiniä ja tekevät hyvää ruokaa, mutta miulle puhe on helpointa lenkkimakkaran ja saunakaljan jälkeen.”
Onko ylipäätään mielekästä analysoida ja jauhaa tunteista loputtomiin?
“Ei, eikä sydänsuruja saa jäädä sängynpohjalle murehtimaan. Harrastukset ja mielenkiinnon kohteet pittää elämässä kiinni.”
Naisten ja miesten välinen tasa-arvo, homojen ja heteroiden tasa-arvo, eläinten ja ihmisten tasa-arvo. Asiat menevät vuosi vuodelta eteenpäin?
“Me emme ole tyhmiä. Miun sukupolvi on tietoinen kaikesta, kiitos internetin ja koulun. Ja jos pikkutytöistä vielä jotain mainitsisi, kannattaa muistaa ainakin se, että he ovat tänään paljon kehittyneempiä kuin vielä viisi vuotta sitten. Kyllä he ossaavat ajatella ja miettivät hyvinkin tarkkaan mistä tykkäävät.”
Fanittaminen liittyy myös heräävään seksuaalisuuteen. Idolit korvaavat poikakaverin, koska samanikäisten kundien kehitys laahaa niin pahasti perässä?
“Varmasti se ainakin osittain liittyy siihen. Siinä missä tytöillä on julisteet seinällä, pojat käyvät vuokraamassa sen elokuvan jossa on Jessica Alban hyvät tissit. Se on se meidän juttu.”
Sinulla on paljon faneja. Saitillasi on käynyt 1,2 miljoonaa tyyppiä. Millaisia fiiliksiä tytöillä on?
“Fanipostissa on paljon sittä, miten elämä potkii päähän. Miun mielestä on huolestuttavaa, että 15-vuotiaat kokevat masennusta. Sellaisesta pittäisi tietää vasta 20 ikävuoden jälkeen. Kun tarpeeksi lyhyessä ajassa tapahtuu tarpeeksi inhottavia asioita, hyviä asioita ei meinaa nähdä enää ollenkaan. Siksi mie peräänkuulutan henkistä tasapainoa, henkistä hyvinvointia. Ihminen voi olla fyysisesti missä rapakunnossa tahansa, mutta jos pää on terve, niin siitä se elämä taas lähtee uuteen kukoistukseen.”
Antti Tuiskun levyt Minun jouluni, Antti Tuisku ja Ensimmäinen ladattavissa osoitteessa http://pop.city.fi
FILE: Antti Tuisku
- Ikä: 21
- Pituus: 171 cm
- Paino: yli 62 kg
- Auto: Toyota Prius
- Tuoksu: Hugo ja Emporio
- Siviilisääty: Naimaton
- Palkka: Menot kattava
- Kello: Kännykässä
Oikolukija
Kirjailija Sofi Oksanen esiluki artikkelin.
“Jaana Rinne tuo esiin tärkeän seikan – se, mitä tytöt fanittavat, on jotenkin vähemmän arvokasta kuin se mistä pojat tykkäävät. Kun tytöt kasvavat, fanitusvaiheesta puhutaan myöhemmin vähättelemään sävyyn, koska on opittu, että homma oli mukamas typerää. Tuisku vaikuttaa kommenteissaan järkevältä tyypiltä. Tosin myytin rakentamisesta hänen on turhan aikaista puhua. Harva artisti yltää myytin mittoihin, vaikka aktuaalisessa tilanteessa siltä saattaa tuntua. Vain aika näyttää sen, kenestä on ainesta myytiksi, ei vain lööpiksi. ”
