Armahtakaa arkkitehdeiltä

Liisaleenan kolumni

En kerta kaikkiaan käsitä, mistä kumpuaa suomalaisen arkkitehtuurin yliarvostus. Kotoiset arkkitehdit ovat vaarallista sakkia.

Jos suuruudenhullut suunnittelijat olisivat aikoinaan saaneet tahtonsa läpi, Etelä-Helsinkiä halkoisivat moottoritiet, joiden seassa törröttävät betonitornit saisivat Merihaan näyttämään puu-Käpylältä.

Suomalaisen arkkitehtuurin pimeintä keskiaikaa oli 1960- ja 1970-lukujen betoniporsastelu. Aikakauden helmiä on muun muassa Merihaka, joka aikanaan nappasi Vuoden betonirakenne -palkinnon (!) innovatiivisen materiaalinkäytön ansiosta (!).

Nostan hattua niille täysjärkisille, jotka ovat onnistuneet puolustamaan jugend- ja empire-Helsingin aarteita avantgarde-arkkitehtien hyökkäyksiltä. Aallonpojat ovat silti saaneet ujutetuksi jopa Kruununhakaan ja Eiraan muutaman betonilaatikon – kuin pikantiksi yksityiskohdaksi.

Arkkitehtiporukoissa kulloisetkin muotihulluudet leviävät kuin pernarutto konsanaan. Kynittyhiuksinen, mustaan poolopaitaan pukeutunut muovisanka-olmi miettii tällä hetkellä kuumeisesti, miten teräksen, betonin ja lasin pyhästä kolminaisuudesta saisi taiottua Sanomataloakin korskeamman pytingin.

Ja saahan siitä – jos katsoo vaikka suuruudenhulluudessaan pöyristyttäviä ostoshelvettejä à la Iso Omena tai Itäkeskuksen katedraalilaajennus.

(Mikähän siinä muuten on, että kouluttamatonkin silmä erottaa kauniin rumasta, mutta 12,5 vuotta Otaniemessä teoriaa tankannut olmi ei erota?)

Arkkitehdeillä jos keillä on vimma miehiseen isänmurhaan: jokaisen poolopaitapolven on pantava faijojen pytingit mataliksi ja pystytettävä tilalle omia kyhäelmiä.

Kaikkein kamalinta jälkeä syntyy, jos joku äkkirikastunut it-nousukas sattuu kohtaamaan kokeilunhaluisen arkkitehtipojun.

Ja muuten, hyvät poolopaidat ja muut A4-arkkitehdit, miksi niissä pienoismalleissa on ainainen kesä? Suomeen suunniteltava rakennus kaipaa päälleen ämpärillisen loskaa ennen kuin voidaan sanoa, miltä se näyttää luonnossa.

liisaleena@yahoo.com

2 kommenttia

Antti K.

6.11.2001 13:49

Kuka jaksaa enää kuunnella näita piipityksiä? Jeja-Pekka Roos kirjoitti Hesarissa muutama kuukausi sitten suunnilleen samoilla sanoilla. Tämä on jo kuultu. "Rakentakaa 1800-luvun ihanat puukorttelit meille takaisin." Voi voi, kun ihan itkettää.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Switchby

13.2.2002 03:37

Mielenkiintoista jos suomessa kaikki gonnabe-arkkitehdit kayttaa poolopaitoja(?). englannissa arkkitehtuuri on boheemia elamantapataiteilua. kun suomessa arkkitehtuurikoulutus perustuu kaytantoon ja fysiikkaan, englannissa runoudella ja kuvataiteella paasee pitkalle. ja tietokoneosaamisella, kun taalla ei niista ymmarreta..
Mutta trendikas arkkitehtiopiskelija ei parjaa.. pitaa olla boheemi. hyva niin kylla.
Asiakas on ainoa arkkitehti-taiteilijan rajoittaja. Jos ei tarvitsisi miellyttaa asiakasta, laatu olisi ihan erilaista. Sitapaitsi betoni voi olla kaunista! Katso Tadao Andoa tai Lontoon uusia Jubilee-linen metroasemia.
Pienoismallitkin on itseoikeutettuja taideteoksia kaukana realismista muussakin kuin ymparistossa.
However, suomen arkkitehtuuri on kovaa jos vertaa saalittaviin Frank Gehryyn tai Daniel Liebeskindeen.
Suosittelen: Carlo Scarpa ja edellamainittu Tadao Ando, seka Amerikkalainen Morphosis. Nykyaikaista, laadukasta tilataidetta.
Oppia niista...

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi