Arman Alizad

Dresscode- ja Unisex-ohjelmia juontanut Arman Alizad tunnetaan viiltävästä kielestään sekä nöyristelemättömästä asenteestaan. Tuomas Vimma tapasi persialaisen provokaattorin ja otti selvää, millainen mies Ben Zyskowicz -naamarin takana piilee.

Arman Alizadin ollessa kahdeksan pakeni hän perheineen verisen vallankumouksen runtelemasta Iranista. Sen jälkeen mies on onnistunut nousemaan yhdeksi Suomen nuorimmista vaatturimestareista, hankkimaan porttikiellon Marimekkoon sekä suututtamaan maan jokaisen kettutytön. On selvää, että tuollaisella asenteella hän olisi vanhassa kotimaassaan saanut oman televisio-ohjelman sijasta napin otsaansa.

Media on brändännyt sut Suomen muodin diktaattoriksi.

“Kyllähän se on sikäli kiva, että julkisuus tukee meidän duunia ja toimii markkinointikeinona. Ei se tosin niin paljoa duunia tuo, että tarttis palkata Pukustudioon lauma ihmisiä hommiin. Me tehdään mun liikekumppanin Sonja Raassinnan kanssa käsityötä, ja se on pirun hidasta, eikä sitä voi tehdä kukaan muu. Vaikka kysyntää olisi kuinka paljon, me ei pystyttäisi vastaamaan siihen. Musta olisi mahtavaa voida jatkaa vaatturiperinnettä, sillä tässä kaupungissa on vain kaksi vaatturimestaria, jotka tekevät perinteistä käsityötä: minä ja mun oppi-isä Matti Hampaala. Oikeanlaisia tyyppejä on vaan niin vaikea löytää. Mä tein monta vuotta töitä ilman palkkaa, ja mä sanoinkin edelliselle kaverille, joka tuli ovea raapimaan, että jos mä opetan sua, niin sä maksat mulle. Mulla menisi opettamiseen niin paljon aikaa, etten mä saisi sitä oppilaalta muuten ikinä takaisin.”

Dresscode sekä Oscar-gaalan pukujen kommentointi liittyvät suoranaisesti duuniisi, mutta mikä sut ajoi Over Dose -peliohjelmaan tai Mr. Finland -skabojen juontajaksi?

“Over Dose oli sellainen homma, että mä olen aina ollut konsolifriikki, ja musta on kiva tehdä hauskoja juttuja. Sen takia mä kirjoittelen lehtiinkin. Ei kaikkien juttujen tarvitse liittyä vaatteisiin. Mr. Finlandiin mä en keksi mitään muuta järkevää syytä kuin puolialastomat nuoret öljytyt jätkät; niitä ei iranilainen vaatturi pysty vastustamaan.”

Sun nimi löytyy Max Paynen krediteistä.

“Mä tunsin Remedyn kundeja, ja ne pyysi mua siihen. Mut on mallinnettu siihen pahikseksi. Mä olen muistaakseni kakkoskentän bossin henkivartija. Se homma sopii mulle hyvin, sillä olen pienestä pitäen leikkinyt räjähteillä. 7-vuotiaana purin it-tykin panoksen ja rakentelin siitä omia pommeja. Suosittelen kaikille niille, jotka eivät musta tykkää, että menkää ostamaan Max Payne, ampukaa Arman ja ottakaa selville, mistä kaikkialta se vuotaa verta.”

Lärvistä telkkarissa seuraa väkisinkin kiusallista julkisuutta.

“Kun mun tytär syntyi, niin hyvä kun olin päässyt Kättäriltä kotiin, niin puhelimessa oli toimittaja, joka uteli lapseni strategisia mittoja. Vastasin, että ellei toimittaja halua, että mä teen seuraavat kaksi juttua sen strategisista mitoista, niin lopetetaan tää keskustelu tähän. Mä en tajua, minkälainen ihminen esittelee vastasyntynyttä lastaan naistenlehdessä. Totta kai multa tullaan kyselemään ravintolassa, että kerro Arman onko mun hihat nyt oikean pituiset. Mä veikkaan, ettei Jyrki Sukulalta kukaan kysele paahtopaistiohjeita kun se yrittää dokata. Tosin mä oon niin pieni julkkis, että mulla ei ole siitä oikeata ongelmaa. Sitä paitsi useat mun sekoilut menevät Ben Zyskowiczin piikkiin, sen verran on samaa näköä. Mä olenkin alkanut vippata rahaa Benin nimissä.”

Sun läpät herättävät usein paljon närää. Saatko kiksejä porvarien sokeeraamisesta tai kettutyttöjen kiusaamisesta?

“Aina kun mä avaan suuni, niin joku vetää herneen nenään. Mä pyrin kuitenkin olemaan loukkaamatta henkilökohtaisesti ihmisiä. Kun mä heitin City-lehdessä, että kauneimmillaan leopardi on ihmisen päällä tai taljana takan edessä, ja että itselläni on vielä turkkurilla työn alla syntymättömien lumileopardien taljoista tehty rotsi, niin musta oli vaan hauskaa, että joku einstein blokkasi ton Nytiin, ja että ihmiset kelaa, että se on totta. Mä en tiedä, kuinka monta kisua tarvittaisiin mun kokoisen jätkän rotsin tekemiseen tai mitä se maksaisi, mutta jengi voisi pysähtyä vähän kelaamaan sitä ennen kuin älähtää. Tää on samanlainen juttu, kun me pidettiin Moon TV:n aikana kilpailu siitä, että mitä viimeiselle pandakarhulle pitäisi tehdä. Meidän oma vastaus oli se, että siitä tehtäisiin hattu. Mulle tulee vielä kolme vuotta myöhemmin ravintolassa tyyppejä heittämään tosissaan, että sä olet se kusipää, joka tekisi viimeisestä pandakarhusta lätsän. Onhan mulla tietenkin myös hopeaselkägorillan kädestä tehty tuhkakuppi ja afrikannorsun jaloista tehdyt baarijakkarat.”

Onhan se merkki siitä, että yhteiskunnalla menee hyvin, kun jengillä on aikaa pohtia, onko jokaisella elukalla mukavaa ja siellä kolossa lämmintä.

“Musta on hienoa että tällaisia asioita pohditaan, mutta super-aktivismi hyvinvointivaltiossa on vaan vähän köyhää. Pointti on se, että näiden samojen ihmisten isovanhemmat on jossain vanhainkodissa yksin päivästä toiseen, vetää nappeja ja suunnittelee itsemurhaa. Maailmassa on niin paljon pahaa ja mätää, niin kyllä mä koen, että meidän asiat ensin kuntoon, pohditaan pupujussia sitten. Mun on tosi vaikeaa ymmärtää, kun mä olen lapsena ollut keskellä vallankumousta, jossa ihmisiä tapetaan kaduille, että joku keksii täällä kasvattaa rastat ja huutaa eduskunnan edessä, että turkis on murhaa. Jengi ei tajuu, kuinka onnekkaita ne on, kun ne asuu Suomessa, jossa sosiaalihuolto pelaa eikä ketään ammuta, paitsi humalassa jossain Kehä III:sen ulkopuolella. Jos mä olisin jäänyt Iraniin, mä olisin ollut haravoimassa miinoja. Se tuo vähän suhteellisuudentajua.”

Suhteellisuuden- ja huumorintaju eivät tunnu olevan suomalaisten vahvimpia puolia.

“Kun mä totesin Dresscodessa yhden tuotteen olevan kamala, siitä seurasi keskustelu toimarin kanssa, sillä se tuote yksi ohjelman sponsoreista. Ei huumorintajuttomuus tosin ole pelkästään suomalaisten ongelma. Kun esitin Moon TV:ssä iranilaiset kauniina ja tanssivana kansana ja irakilaiset verenhimoisina kurdien kaasuttajina ja ihmisoikeuksien polkijoina, niin sain todella vihaista soittoa Irakin suurlähetystöstä. Kyllä sitä sai jonkin aikaa pelätä joka kerta kun käynnisti auton. Vaikka mä olen Suomen kansalainen, niin kyllä mä pidän itseäni vähän vieraana täällä. Musta ei ole kivaa mennä kritisoimaan tämän maan ihmisiä, vaikka kyllä mä voin sanoa mielipiteeni yhteiskunnallisista asioista. Toki mä olen hemmetin ylpeä arjalaisesta taustastani, mutten mä sitä suitsuttele tuolla turuilla. Suomi on hieno maa ja suomalaiset maailman siistein kansa niin hyvässä kuin huonossa.”

Sait porttarin Marimekkoon arvosteltuasi julkisesti Jokapoika-paitaa.

“Joo, siitä Jokapoika-kritiikistä nousi ihan älytön häly, joka oli tietenkin ihan hyvä Unisex-ohjelman katsojalukujen kannalta. Kiitos vaan Marimekolle. Mun mielestä kaikista makeinta oli se porttari. Mun teki ihan hirveesti mieli lähettää Paakkaselle meiliä, että koskeeko tämä ainoastaan konseptiliikkeitä vai myös shop-within-shoppeja, että saanko mä mennä Stockalle? Mä olen tosi pahoillani, jos olen loukannut Kirstin tunteita, mutta ei se sitä paitaa muuta yhtään hienommaksi tai mun mielipidettä siitä.”

Marimekon arvostelu on epäisänmaallista.

“Mutta mä olen tosi isänmaallinen ihminen. Mulle tulee aina paha mieli siitä, kun joku sanoo, ettei aio mennä armeijaan. Silloin kun mä sain Suomen kansalaisuuden, mun tilanne oli se, ettei mun oma kotimaa hyväksynyt mua, koska mä en ollut islamilainen. Meidän perhe on bahá’í-uskoisia, ja meidän olisi käynyt köpelösti, jos me oltaisi jääty sinne. Mä koen että on itsestäänselvyys, että vastapalvelukseksi siitä että mä sain Koivistolta Suomen kansalaisuuden, mä hoidan ne hommat mitä multa pyydetään, vaikka se sotisi mun omaa uskontoani vastaan. Musta kyse on vähän samasta jutusta kuin että jos viikolla vetää kännit, niin seuraavana aamuna ei sitten jäädä sänkyyn darrassa makoilemaan. Tosin jos Suomi liittyy Natoon, niin mä palautan sotilaspassini ja koen velvollisuuteni täytetyksi. Että jos tosta naapurista tulee kaveri rajan yli, niin kyllä mä otan rynkyn ja lasken jäisellä ryssällä mäkeä, mutten mä maailmalle lähde fiksailemaan muiden ongelmia.”

Sun etiikkasi kuulostaa aika luterilaiselta.

“Mä olen aika tollaisia perinteisiä arvoja korostava ja tietyllä tavalla vanhanaikainen kaveri. Kyllä mun mielestä Raamattu on parhaita kirjoja mitä olen lukenut. Vetäsin brasilianmatkalla Vanhan testamentin hotellihuoneessa sillä aikaa, kun muut kundit tanssivat yläosattomien kissojen kanssa ja joivat mojitoja. Musta olisi ihanaa, jos maailma olisi täynnä Jeesuksia, mutta valitettavasti se oli ainoa kunnon kristitty. Se oli myöskin ainoa kunnon kommunisti, ja ainoa oikea yllätysvauva.”

Olit Niinistön tukijoukossa presidentinvaaleissa.

“Mulle soitettiin ja kysyttiin, kannatanko Niinistöä ja että lähtisinkö mukaan. Mä vastasin, että te soititte ekana, niin mikäs siinä. Tosin mun mielestä Väyrysestä pitäisi tehdä presidentti. Kyllähän se on paras takinkääntäjä, mitä tämä maa on koskaan nähnyt. Jos diplomaattia etsittään, niin onhan se omaa luokkaansa. Mä voisin myös olla hyvä presidentti. Se voisi olla sopiva välietappi matkallani kohti maailman herruutta ja koko ihmiskunnan orjuutusta.”