Paidattomat ja pinkeisiin kesätrikoisiin pukeutuneet hikoilevat kesäläskit ovat kevään mittaan löytäneet jälleen valittamisen aihetta. Normaalin “meidän kaukosiwakoomarketista ei löydykään gigatoffeejättistä” –ulinan ohella on polttoaineen hinnasta valittaminen noussut huulille jopa terassilla taskupullosta tuoppiin kaadettua keppanaa nopeammin.
Siitä lähtien, kun polttoaine on maksanut yli euron on iltapäivälehdistö kysynyt kirkuen: “Missä menee bensiin hinnan kipuraja?” Tämän ruikuttamisen kuuntelun kipuraja ohitettiin 90-luvun puolivälissä.
Asiaa lähestytään mm. seuraavin sanankääntein:
1. “Kyllähän tää bensan hinta vaikuttaa jo ajamisiinkin.”
Ai vaikuttaa ajamisiin? No voi vittu, jos joudut kävelemään 200 metriä siihen naapurin paskamarkettiin!
2. “Pakko on ajaa, kun ei täältä korvesta muuten pääse kulkemaan”
”Vittuako rakensit sen kusisen luukkus johonkin Kuruun!?!”
Edellisestä seuraa suorana jatkona:
3. “Koittakaa ite elää ilman autoa kolmen lapsen kanssa Nurmijärvellä!”
EI KOITETA! Luultavasti olet itse saanut valita asemasi, joten naama kiinni siellä!
Totta vitussa se litku on ihan saatanan kallista, mutta sen ajatuksen kanssa tässä nyt pitää joutua elämään. On pysäyttävää huomata, miten jengi ei vaan tajua tätä hommaa. Jos jossain on tuote, joka on globaalin talouden kulmakivi, jonka loppumista pelätään, ja jonka todelliset haastajat on toistaiseksi kyetty vaientamaan, niin miksi vitussa siitä ei pyydettäisi tuplahintaa vielä nykyiseenkin verrattuna?
Ja jos oma mielikuvitus rajoittaa muiden vaihtoehtojen keksimistä, niin JÄÄ KOTIIN, JOS EI OO VARAA MIHINKÄÄN!!!
Kirjoittajia vituttaa myös se, että Vanhasen tulevan eron myötä jengi unohtaa Kanervan mokailut.
