Monet ovat syyttäneet minua ennakkoluuloiseksi, muun muassa äitini. Viimeksi hän häpesi minua pohtiessani kiihkotta ulkomailta kotimaahamme muuttaneiden taskuvarkaiden ja muiden rikollisten hyysäämistä. Tietenkin hän oli täysin väärässä.
Totta kai ennakkoluulot ovat ehdottoman haitallisia silloin, kun niille ei ole kunnollisia perusteita. Kaikki omat ennakkoluuloni perustuvat kuitenkin pitkään jatkuneeseen ajatustenvaihtoon muiden keski-ikäisten, suomalaisten heteromiesten kanssa. On selvää, ettei kannata puhua vain ennakkoluuloista silloin, kun suuri joukko ihmisiä jakaa saman mielipiteen. Voinko muka olla väärässä, jos monille mielipiteilleni löytyy tukea iltapäivälehtien mielipidekirjoituksista ja Aarno Laitisen kolumneista? Annan muutaman esimerkin.
Ulkomaalaiset ovat ennakkoluulojen kohde. Tätä on kesän aikana ruokkinut romanialaisten kerjäläisten ja katumuusikkojen saama huomio. Ennen ulkomaalaisiin kohdistuvien ennakkoluulojen tuomitsemista kannattaa vilkaista historiankirjoja. Ne ovat täynnä esimerkkejä siitä, kuinka uusiin, eri näköisiin ihmisiin on suhtauduttu pelolla ja vihalla. Ovatko nämä ennakkoluulot sitten olleet turhia tai vahingollisia? Ovat, mutta historian sotkeminen tähän olisi hyödytöntä.
Toinen ennakkoluulojen “uhreiksi” helposti joutuva ryhmä ovat kuulemma naiset. Puhutaan esimerkiksi naisten huonommista palkoista. Selitys ilmiölle on kuitenkin aivan luonnollinen – naiset sopivat paremmin muualle kuin johtotehtäviin. Jos naiset olisivat yhtä päteviä johtotehtävissä kuin miehet, miksei heitä muka ole niihin yhtä paljoa palkattu? Väite ennakkoluuloihin perustuvasta syrjinnästä on naurettava. Yhtä hyvin voisi väittää, että vasenkätisiä syrjitään työelämässä. On kuitenkin tosiasia, että sekä vasenkätisiä että oikeakätisiä on hyvin palkatuissa töissä suhteessa saman verran.
Kolmas yksittäinen ryhmä, johon kuulemma suhtaudutaan ennakkoluuloisesti ovat kettutytöt, aktivistit, kommunistit, opiskelijat ja nuoret. Ei ole tarpeen edes kommentoida tätä – viime viikkojen ilkivallanteot esimerkiksi jyväskyläläisessä turkisliikkeessä osoittavat, millaisesta ryhmästä on todella kysymys.
Kun asiaa miettii kiihkotta, niin edellä esittelemäni “ennakkoluuloisuus” vaikuttaa olevan vain toisen osapuolen herkkänahkaisuutta. Olipa loukkaantuvana osapuolena kuka vain – pitäisikö teidän mieluummin katsoa peiliin? Vai koska olette kuulleet valkoisen, keski-ikäisen heteromiehen valittavan, että hän kärsii ennakkoluuloista?
Kirjoittajaa voitte kutsua Ishmaeliksi
