Linda Lampenius seurustelisi yli vuorokauden tiedottamatta suhteestaan ja hääsuunnitelmistaan suomalaiselle lehdistölle.
Ilmestyisi iltapäivälehti, jossa ei olisi yhtään Tanssii Susien Kanssa – aiheista juttua. Ilmestyisi iltapäivälehti, jossa ei peloteltaisi ihmisiä henkihieveriin terveysterrorismilla ja luontoaiheisilla kauhukuvilla: ”On syytä muistaa, että kissa on hyvin aseistettu petoeläin, joka saattaa äkkiarvaamatta käydä myös omistajansa kimppuun.” (IS 22.4.)
Hedelmöityshoidoista keskusteltaisiin lapsen näkökulmasta, ja samassa yhteydessä mainittaisiin jopa isät. Pohdittaisiin samassa yhteydessä, miksi uraäitien lapsihaaveet tuomitaan suoralta kädeltä (IS 21.4.), mutta päihdeäitien kohdalla arvostelu on turhaa syyllistämistä, joka ei johda mihinkään.
Tommy Lindgren tappaisi kärpäsen.
Tasaveromallista keskusteltaisiin ihan tuosta vain, ilman automaattista kaunaisuutta sitä ajatusta kohtaan, että tekemällä enemmän työtä ansaitseekin enemmän!
Sanottaisiin suoraan, että Jere Karalahti on alkoholisti ja vässykkä.
Arvostettaisiin edelleen lähdekritiikkiä: ”Idols-Katri on pieni, siro ja säteilevä — Lähipiiri on kuvaillut häntä kiltiksi, rauhalliseksi, herttaiseksi, tunnolliseksi, suoraksi, rehelliseksi, nöyräksi, ihmisläheiseksi ja helposti lähestyttäväksi.” (Apu-lehti).
Joku arvostelisi Marimekon peltipaitoja ilman että Paakkanen suuttuisi.
Nähtäisiin yhteys joukkoirtisanomisten ja suomalaisten eläkeyhtiöiden tuottojen välillä ja mietittäisiin hetken, mitä se tarkoittaa.
Suomalaisessa kahvilassa, kaupassa tai kodinkoneliikkeessä saisi palvelua. Joku muu kuin asiakas veisi tarjottimen pois pöydästä, joku muu lajittelisi jätteet, joku muu veisi ostoskärryt takaisin paikalleen, joku muu tankkaisi auton. Itsepalvelukulttuuri ei olisikaan aivan vielä siinä pisteessä, että lopun lähestyessä pakkaamme itsemme biologisesti hajoaviin Hese-ruumisarkkuihin.
