Mitä yhteistä on New Yorkin Modernin taiteen museolla, muotiguru Issey Miyakella ja lasitaideguru Veninillä? Muotoilija Harri Koskinen, 33 vuotta, Puu-Vallilasta.
Suomen kuumin nuori muotoilija Harri Koskinen, 33, istuu Mäkelänkadun saksalaisessa Haus Berg-ravintolassa. Edessä on lasi punaviiniä, parsakeitto ja peuraa sienikastikkeessa. Taustalla soivat schlagerit. Tarjoilijat ovat puhvihihoissaan kuin ylikasvaneita Pikku Heidejä.
Lounaspaikka on Koskisen valinta. Jos luulitte, että Issey Miyaken suosikkisuunnittelija on snobi, todisteet eivät puhu sen puolesta.
Iittalan nettisivuilla Koskinen patsastelee ylvään näköisenä. Tosielämässä hän on leppoisan tuntuinen, mutkaton, tavallinen nuori mies. Sininen paita, vihreät housut, mustat nauhakengät. Töissä hän sipsuttelee sandaaleissa. Sukkien kanssa tietenkin.
Koskinen on juuri viikko sitten tullut Japanista. Siellä hän oli lanseeraamassa Issey Miyakelle suunnittelemaansa Vakio-kelloa ja neuvottelemassa yhteistyöstä muiden japanilaisten yhtiöiden kanssa. Huhutaan, että seuraavaksi Koskinen suunnittelee Seikolle ja mm. huonekaluista ja vaatteista tunnetulle Muji-ketjulle.
Issey Miyake-kohun jälkeen Koskisen sähköpostilaatikko täyttyi pikapikaa. Erityisesti italialaiset muotitalot, mm. Prada, ovat lähestyneet Koskista.
"Tämä on vuoden kiireisin aika. Seuraava palaveri alkaa jo puolentoista tunnin päästä", Koskinen tuskastelee, mutta myöntää, että on aina kiireinen, kun on toimittajista kyse.
Koskinen tunnetaan vaatimattomana miehenä. Kun Koskisen suunnittelema Block-valaisin otettiin New Yorkin Modernin taiteen museon (Museum of Modern Art) pysyviin kokoelmiin vuonna 1999, hän ei elämöinyt asialla. Museossa ovat edustettuina suomalaisista vain Aallon maljakko ja Sarpanevan pata. Huomaisivatpa itse sitten! Nyt hän tuntuu hieman harmittelevan asiaa.
"Moni ei Suomessa tiedä, että Block on museon kokoelmissa." Museon kauppa on tuonut hyvin Blockia esille. Tänä vuonna se on ollut kaksi kertaa kaupan postimyyntiluettelon kannessa.
Koskisen tuotanto on muutenkin hyvässä seurassa: maailmankuulu venetsialainen taidelasivalmistaja Venini kutsui Koskisen suunnittelemaan maljakkoja. Veninille ovat suomalaisista suunnitelleet aikaisemmin ainoastaan gurut Timo Sarpaneva ja Tapio Wirkkala. Nyt Koskisen Gotico- ja Orbital-sarjan vaasit ovat saapuneet kauppoihin.
Koskisen töitä pidetään käytännöllisinä. Eivätkä tuhannen euron taidelasimaljakot ole poikkeus. Tuikituntematon suomalaispariskunta, joka oli juuri ostanut maljakon, kutsui Koskisen kotiinsa illalliselle ihastelemaan maljakkoa, johon oli aseteltu kauniisti kukkia.
Eikä se nyt niin ihmeellistä ollut, että Koskinen sai kutsun täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Saahan hän ihailijapostiakin kuluttajilta, jotka haluavat kiittää luomuksista.
Karstulan lahja lasille
Koskinen on tullut pitkän matkan Keski-Suomen Karstulasta. Mikään perheessä ei viitannut siihen, että pojasta tulisi muotoilija. Koskisen isä oli pienviljelijä ja äiti perushoitaja. Isästä on aika jättänyt, mutta äiti asuttaa vielä vanhaa maatilaa, jonka pellot on vuokrattu.
Isä kannusti Harria kovasti, kun tämä alle 16-vuotiaana vielä pinkoi 100:aa metriä kilpaa. Koskinen voitti 13-vuotiaana jopa neljän läänin mestaruuden.
"Lopetin, kun olisi pitänyt alkaa harjoitella tosissaan. Isä pettyi."
Taiteellisuus lienee geeneissä, sillä Koskisen sisko on taiteilija.
"En ajatellut vielä edes lukiossa taiteellista alaa. Olin kuitenkin ottanut kolmannelle luokalle ylimääräistä kuvista."
Karstulan ylä-asteen kuvaamataidon opettaja kertoo, että harva oppilas on jäänyt mieleen, mutta Harrin hän muistaa. Kympin oppilas suhtautui tekemiseensä poikkeuksellisen keskittyneesti ja vakavasti. Muuten hän oli keskitason koululainen, josta tuli c:n ylioppilas.
Tulevan ammattinsa hän löysi vasta valintaopasta selatessaan.
"Lahden muotoiluinstituutti tuntui sopivalta ja opettajakin oli kannustanut luovalle alalle."
Sen Koskinen suoritti vielä kunnialla, mutta insitituuttia seurannut Taideteollinen korkeakoulu jäi, kun Oiva Toikka valitsi hänet 26-vuotiaana stipendiaatiksi Iittalan lasiosastolle.
"Olin nuori ja innokas. Kirjoitin ja tein luonnoksia. Niiden perusteella Toikka valitsi minut. Kai hänet vakuutti maanläheinen lähestymistapa tyypiltä, joka ei tiennyt lasista mitään!"
Kesäharjoittelussa Koskinen taiteili kaverilleen häälahjaksi tarkoitetun snapsilasiprototyypin, josta myöhemmin kehittyi Modernin taiteen museoon päätynyt Block-valaisin. Block-valaisin, jota design-lehdet kilpaa kiittelevät. Block-valaisin, joka johti Issey Miyaken Koskisen jäljille. Kerrotaan, että Miyake ihastui valaisimeen niin, että osti sellaisia 20 työhuoneelleen. Koskisen Block-kokoelma on vaatimattomampi: hänen kotonaan niitä on vain yksi.
"Suurin osa suunnittelemistani tavaroista on kotona vintillä laatikoissa."
Niin, Koskinen ei ole mikään sisustusfriikki. Jos hänellä olisi perhe, asiat voisivat kuulemma olla toisin. Silloin hänellä ehkä olisi viimeistä piirtoa myöten suunniteltu koti. Mutta nyt kaikki on kuulemma sikin sokin. Joihinkin design-tavaroihin hän on sentään kiintynyt. Kotiinsa Puu-Vallilaan hän on kerännyt vanhaa Kaj Franckin suunnittelemaa puristelasia. Franck on hänen sydäntään lähellä.
"Franck teki kaikki peruskäyttöastiastot. On vaikeaa tehdä mitään sellaista, mitä hän ei olisi jo tehnyt."
Vallilan taiteilijatalossa sijaitsevalle konttorilleen hän on kerännyt klassikkotuoleja. Mutta älkää kuvitelkokaan, että konttori olisi harkittu kokonaisuus. Jotkut asiakkaat ovat kuulemma toivoneet prameampaa toimistoa. Ja joitain hienohelmoja harmittaa jopa toimiston osoite Lemuntie! Koskinen varoittaa, että tavarat nyt ovat missä ovat. Työtilat oleskelutiloista erottava hylly pursuaa design-tuotteita. On Koskisen suunnittelemaa: Issey Miyaken hajuvesipulloja, Finlandia-vodkapullo (jota Koskinen ei pidä suunnittelemanaan), prototyyppejä, mm. vihreä lasimötikkä, Vakio-kelloja, Klubi-laseja, Halo-tuikkuja ja Air-ruoanvalmistus- ja säilytysastioita. Ja sitten muiden neronleimauksia: Timo Sarpanevan pataa, design-kirjoja Jasper Morrisonista ja Kaj Franckista ja kivannäköinen jakoavain…
"Hei, kuka tän on suunnitellut?"
"Ah, alakerran naapuri on palauttanut sen siihen."
Tavallinen K-raudan jakoavain näyttää hyvältä design-seurassa.
Auto Blockilla
Koskinen perusti oman yrityksen, Friends of Industryn, kolme vuotta sitten. Nyt hänen toimistossaan on hänen lisäkseen kolme ihmistä töissä. Hierarkiaa täällä ei juuri ole. Pöydät ovat samassa rivissä. Koskisen työtilan erottaa muiden tiloista vain pöydällä lojuva nimikoitu muistivihko. Työviihtyvyyden takaavat kahvi, keksit ja viikoittainen Aku Ankka. Stereot ja sohvakin toimistossa ovat. Ne ovat Koskisen suunnittelemat.
Toimistolla on tuntityötaksa, mutta yleensä projekteista veloitetaan kertasumma. Taideteollisuustuotteista, mm. kynttilänjaloista ja tuikuista, Koskinen saa provisiota ja seuraa siksi myös myyntilukuja.
"Toisaalta enhän minä paljon voi enää myyntiin vaikuttaa, kun tuote on jo kaupassa."
Rikastua Koskinen ei kuulemma vielä ole ehtinyt…
"Enkä mä siksi muotoilijaksi ryhtynytkään."
Luonnollisesti.
…Mutta Koskinen saattaa olla rikas mies kahdenkymmenen vuoden päästä. Esimerkiksi englantilainen huippusuunnittelija Jasper Morrison (Alessi, Cappellini, Sony, Hannoverin raitiovaunut) on hankkinut Lontoon-asuntonsa suunnittelemansa pallovalaisimen tuloilla.
Koskisellakin on lotto vetämässä. Block-lamppuja on myyty lähes 150 000 kappaletta. Saamillaan provisioilla hän osti auton, Renault Lagunan, käytettynä. Jos muita Koskisen suunnittelemia tuotteita myydään yhtä paljon, hän voi täyttää pihansa autoilla.
Hänen suunnittelemiaan tuotenimikkeitä on tällä hetkellä markkinoilla yli 20.
Ollessaan Iittalalla töissä neljä vuotta Koskinen suunnitteli minkä ehti. Tuotantoon aivoituksista päätyi korkeintaan viisi prosenttia. Muistona suunnitelmista on toimiston pöydällä seisova Klubi-laseihin suunniteltu protokaadin. Iittala ei löytänyt sille markkinarakoa.
Mutta mistä kaikki muodot ja suunnitelmat tulevat?
Nyt Koskinen on niin kiireinen, ettei ehdi kiinnittää ympäristöön huomiota, esimerkiksi ravintolan halpahallikannu jää vaille silmäystä. Yleensä hän kuitenkin huomioi ympäristöään. Ja hän vilkuilee myös muiden muotoilijoiden tekemisiä. Erityisesti Konstantin Grcic’n ja Jasper Morrisonin tekemiset inspiroivat.
"Heidän tuotantonsa on poikkeuksetta mielenkiintoista. He ruokkivat koko ammattikuntaa."
Koskinen nauttii siitä, että saa pörrätä maailman parhaiden muotoilijoiden kanssa. Suurimman osan hän on tavannut alan messuilla.
"Siellä keskustelemme toistemme tekemisistä. No, yleensä sellaisten, jotka eivät ole paikalla. Kyselemme myös, kuinka paljon kukin on laskuttanut miltäkin yhtiöltä", Koskinen naurahtaa.
Ja suhteillahan muotoilumaailmakin toimii; esimerkiksi Italiassa kaikki toimeksiannot saa suosituksilla. Lupaavaa on siis, että kesällä 2002 Canonille ja Whirlpoolille muotoillut James Irvine esitteli Harri Koskisen italialaisille yhteistyökumppaneilleen:
"Tässä on Koskisen Harri Suomesta. Se on kova jätkä."
File: Harri Koskinen
Ikä: 33 v.
Koulutus: Taiteiden yo
Koti: Puu-Vallilassa
Lapset: Ei
Palkka: Maksan muille
Luottokortit: On
Kello: Vakio Krono
Kengät: Issey Miyake
Tuoksu: Savusauna
