Valtaosalla kansasta on stereotypinen kuva uskonnollisilla herätysjuhlilla kävijöistä: elämänilottomia hihhuleita, jotka kaatuilevat ja puhuvat kielillä uskonnollisessa hurmiossaan.
Ensimmäisenä mieleen tulevat vanhoillislestadiolaiset ja körtit, sekä heidän naurettavat kieltonsa, jossa esimerkiksi sivusta täytettävän pesukoneen katselu ei ole suotavaa, koska siellä voi vilahtaa pikkupöksyt. Eivätkä kertomukset siitä, kuinka seurojen aikaan lähitienoon kaupoista loppuvat keskikalja ja kondomit, ole mikään agraarilegenda. Valtaosa Suomessa pidettävistä uskonnollisista kesäjuhlista on kuitenkin suvaitsevampien kristittyjen järjestämiä. Mutta mitä niissä tapahtuu?
Uskovien taivas
Ei ole sattuma, että Valtakunnalliset Kansanlähetyspäivät järjestetään Etelä-Pohjanmaalla Alajärvellä. Kaupunki pitää itseään Suomen uskonnollisimpana, eikä siellä kaiken maailman hipit ja kommarit mellasta. Kaupunginvaltuustoon valitusta 35:stä henkilöstä ainoastaan kolme ei kuulu Kristillisiin, Perustuslaillisiin, Kokoomukseen tai Kepuun. Jotain kertoo myös se, että ainoa vasemmistoliittolainenkin on yrittäjä, joka uskoo Jumalaan.
“Tuskin olisin 1. varapuheenjohtaja, jos olisin julkisesti ateisti”, sanoo Olli Ketola.
Kommunistia siedetään hänen mukaansa vielä “välttämättömänä pahana”, mutta auta armias, jos olet viherpiipertäjä.
“Vihreät ovat yrittäneet Alajärvellä kerran tai kaksi valtuustoon, mutta saivat vain satakunta ääntä 10 000 asukkaan kaupungissa. Ne eivät voi menestyä täällä, koska maanviljelijät pitävät niitä uhkana.”
Valtuuston uskovista on muiden mielestä hyötyäkin. Heitä löytyy noin kymmenkunta ja ilman uskiksia yli puolet paikoista saanut Kepu päättäisi kaikesta yksin. Uskovat kun pitävät tiukasti toistensa puolta. Paljolti heidän ansiotaan oli se, että Alajärveltä alkoi saada kaupoista keskiolutta vasta muutama vuosi sitten.
Voimme hyvällä omallatunnolla väittää olevamme Suomen Raamattuvyöhykkeellä.
Lampsin innoissani tapahtumapaikalle ottamaan selvää, onko toiminta yhtä hulvatonta kuin USA:n Syvässä Etelässä. Katsoin siellä uskonnolliselta tv-kanavalta pari ohjelmaa. Ensimmäisessä pappi paasasi, kuinka tänä päivänä ihmiset suotta palvovat maallista mammonaa. Lopuksi hän näytti tilinumeronsa ilmoittaen, että koska rahan ei pitäisi olla katsojille tarkeää, he voivat vallan mainiosti lahjoittaa kahisevansa hänelle. Seuraavaksi tuli mainostauko, jossa hehkutettiin matkaa Jeesuksen synnyinsijoille (“se maksaa ainoastaan 3 000 dollaria – ja se on ihme, koska se voisi maksaa myös 10 000 dollaria!”). Sitten seuraava pappi alkoi saarnata aiheenaan itsestään liikkuvat huonekalut (jos menet huoneeseen, jossa tuolit liikkuvat, sieltä kannattaa kuulemma lähteä välittömästi pois, koska se on Saatana, joka siellä tuoleja liikuttaa). Terve sielu pipissä päässä?
Kids In Satan’s Service
Back to Alajärvi. Bileet ovat Suomen evankelisluterilaisen kirkon yhden sisäisen haaran, Kansanlähetyksen, järjestämät. Saman joka vajaa kymmenen vuotta sitten toi Amerikasta liikkeen, jossa teinit lupautuvat olemaan harrastamatta seksiä ennen avioliittoa.
Kysyn tyttöystävänsä kanssa liikenteessä olevalta 17-vuotiaalta häiskältä, syyhyävätkö sormet.
“No arvaa…”
Mitäs jos Raamattu kehottaisikin nimenomaan harrastamaan seksiä ennen avioliittoa? Molempien silmissä välähtää autuas katse, mutta sitten he väittävät, että odottaisivat silti hääyöhön. Entä jos sitä oikeata ei koskaan löytyisikään? Sehän merkitsisi ettei voisi koskaan elämässään harrastaa seksiä!
“Onko tuo nyt niin iso asia?” toteaa teini.
Entä mitä tekisit, jos kuudennessa käskyssä jostain syystä kehotettaisiinkin tappamaan?
“Tuota… Tuohon en suostu vastaamaan.”
Teinit paljastavat kuitenkin, että uskis-slangissa lestadiolainen on lessu ja luterilainen lutsku.
Kävelen hiekan päällä teltalle, jossa osanottajia kehotetaan nousemaan rukoilemaan Omskin seurakunnan puolesta. Muutama ei noudata kehotusta ja kysyn yhdeltä, miksei hän totellut puhujaa.
“Hyvä kysymys. Jaa-a, en tiedä”, sanoo mies ihmetellen itsekin vastaustaan.
Pakko kysyä viisikymppiseltä äijältä mielipidettä Lordista (tiedoksi muuten, että Tomi Putaansuu kuuluu kirkkoon ja että radiossa tekemässäni gallupissa Lordin voitti pelottavuudessa ylivoimaisesti – Mikko Alatalo!)
“Se on saatananpalvontaa.”
“Eihän ole.”
“Kyllä on! Se luuloo, ettei ole saatananpalvoja, mutta kuitenkin on. Sehän palvoo kanssa tätä KISSiä, joka on lyhennys sanoista “Kids In Satan’s Service,” mutta älä kysy siitä enempää kun en osaa tuota englantia. Ja sitte sillä on siinä soussaan katkenneita käsiä ja jalkoja sekä vauvan itkua.”
“Mikä ihme nyt katkenneista käsistä ynnä jaloista ja varsinkin vauvan itkusta tekee saatananpalvontaa? Sittenhän meistä joka iikasta tulee saatananpalvojia syntyessämme!? Paljon pimeämmiltä menoilta kuulostavat teikäläisten ehtoollisella mussuttama Jeesuksen ruumis ja Jessen veren kittaaminen. Ja kun verrataan kuinka paljon pahaa saatananpalvojat ovat maailmassa tehneet verrattuna Jumalan palvojiin roviolla poltettuine ihmisineen, niin minä kyllä olisin Jumalan palvojana ihan hissuksiin.”
“Ne ei ollu oikeita kristittyjä. Kukaan kristitty ei ole tehnyt ainoatakaan rikosta!”
No jopas – nehän olivatkin pakanoita, jotka suomalaiset aikoinaan kristityksi käännyttivät. Painelen lähetystyötä esittelevään telttaan ja kysyn hipahtavalta parikymppiseltä Pia Mäkiseltä, mitä mieltä hän on tavasta, jolla kristinusko tuotiin Suomeen.
“Jaa… no, siinä oli hyvät ja huonot puolensa. Kyllä minä kuitenkin olisin mieluummin kädetön ja pääsisin taivaaseen kuin käsien kanssa helvetiin.”
Miehet 6 – naiset ja homot 0
Sitten krääsätelttaan. Yhdessä kojussa myydään ainoana pop-levynä uskossa olevan Juha Tapion albumia.
“Miksi?”
“Kun sitä ei saa täältä toisesta levynmyyntipisteestä.”
“Ei sieltä saa Lordinkaan levyä, mutta ette te sitä silti myy, ettekä sen puoleen mitään muutakaan listoilla olevaa levyä.”
Pienen jankkaamisen jälkeen tyyppi myöntää laulajan maailmankuvan olevan syy siihen, että levy on myynnissä. Levypisteessä kerrotaan ykköshitin olevan hengellisiä arvoja tarvittaessa korostavan Bass´n Helenin lätty. Näilläkin juhlilla esiintyvän yhtyeen laulaja käytti vähän aikaa sitten irvokasta kielikuvaa kertoessaan, kuinka hän Thaimaassa tsunamin aikaan tajusi, että me ollaan täällä “samassa veneessä” (Harri, kaikki ei taitaneet siihen veneeseen siellä Thaimaassa ehtiä…). Ostan kasetin, jonka otsikko kuuluu “Kunnon miehestä syntiseksi” ja poistun todeten, että on liian kuuma kauppiaiden kojujen kaatamiseen.
Pääteltan luona kehotetaan allekirjoittamaan adressi, jossa vedotaan, että naispappeutta vastustavat papit saisivat mellastaa vapaasti kirkossa.
Valtaosa nykyisin valmistuvista papeista on naisia, mutta täällä miehet peittoavat heikomman sukupuolen 6–0, ja se ei totisesti ole mikään ihme.
“Miehellä ja naisella on omat roolinsa. Papin pitää olla mies ja miehen tehtävä on muun muassa toimia perheen päänä”, sanoo nimettömänä pysyttelevä pappi, joka kertoo myös tuovansa näkemyksensä julki vetämissään rippikouluissa.
Harri Heinon vuonna 1997 julkaisema Mihin Suomi tänään uskoo -kirja kertoo, että peräti puolella Suomen papeista on yhteyksiä herännäisliikkeisiin, eli kannattanee ottaa etukäteen selvää, millaiseen aivopesulaan lapsensa lähettää.
Sukupuolisen tasa-arvon lisäksi kansaa kirkosta vierottaa sukupuolisen suuntautuneisuuden tasa-arvo, tai siis sen puute.
“Homous on vamma, eikä me auteta yhtään yrittämällä ymmärtää sitä”, pappi jatkaa.
“Mutta eikö Jumala ole luonut homot juuri sellaiseksi kuin he ovat?”
“Ei ole! Mutta kyllä homo voi olla vaikka piispana, kunhan pidättäytyy toteuttamasta suuntautumistaan.”
Jep, ja kana kävisi kukosta, jos ei käyttäytyisi kuin kana. Joka tapauksessa kommentti on päivän suvaitsevaisin.
Kysäisen toiselta osanottajalta, alkaisiko hän homostella, jos Raamattu pitäisi heteroita syntisinä.
“En ikinä! Eikä homot saisi olla pappina. Homous on luonnotonta!”
Kovaäänisistä kuuluu paatoksellista julistusta kirkon nykyistä linjaa vastaan:
“Nyt on yhdestoista hetki! Suomen kirkon on aika tehdä parannus!”
Suomea suvaitsevampaa linjaa vetävä Ruotsin kirkko tuomitaan antikristilliseksi porttokirkoksi ja sitten naispappeutta vastaan paasaava tuomion pasuuna paukauttaa uutispommin:
“Suomi alkaa suvaitsevaisuudessaan muistuttaa natsi-Saksaa!”
Katson naispappeutta vastustavia puolustavaa vetoomusta ja se päättyy apostoli Paavalin ohjeeseen “kunnioittakaa kilvan toinen toisianne”.
Eli pitäisi siis kunnioittaa niitä, jotka eivät kunnioita toisia, mutta jotka vaativat niitä, joita eivät itse kunnioita kunnioittamaan niitä, jotka eivät heitä kunnioita.
Kunnioitettavaa. Myhäillen muistelen, kuinka Oulussa tehtiin lumiveistoskilpailussa Suomen eturivin naispappeuden vastustajasta Olavi Rimpiläisestä lumihenkilö. Änkyrän näköisveistokseen lisättiin tissit ja teoksen nimi oli “Jumalan kosto”.
Kysyn osallistujilta luomisopista.
“Hölynpölyä. Ei sitä olla pystytty todistamaan.”
“Kuulemma on, mutta kukaan ei ole pystynyt todistamaan Jumalan olemassaoloa.”
“Uskonasioita…”
Niin olivat myös Hitlerin visiot juutalaisista. Sokea usko oman asian ylivertaisuuteen mahdollisti holokaustin. Tästä päästäänkin sujuvasti Israelin erikoisasemaan uskovaisten mielissä. Kaikki maat ovat äijien mielestä tasa-arvoisia, mutta Israel on tasa-arvoisempi. Israel saa miehittää sodalla valloittamiaan alueita, vaikka miehitys on kaikkia kansainvälisiä sopimuksia vastaan. Mutta Karjala pitäisi ehdottomasti palauttaa Suomelle. Entä jos suomalaiset asuttaisivat Pyhää maata, pitäisikö meidätkin häätää täältä kymmeniksi vuosiksi pakolaisleireille?
“Tuohon en ota kantaa”, kertoo Tarmo.
Lämpimän ruuan tarjoilu lopetetaan viideltä ja käyn neljältä varmistamassa, että muonaa todellakin riittää vielä silloin.
“Totta kai.”
Varmuuden vuoksi hilpaisen paikalle jo puoli viideltä. Ruoka on loppu.
Jeesus ei ole koskaan paikalla leipineen ja kaloineen, kun taikuriamme tarvittaisiin…
Koska uskonnottomana ihmisenä minua voidaan syyttää puolueellisuudesta, olen ottanut mukaan katoavaa kansanperinnettä edustavan suomalaisen – nuorehkon naisen, joka käy kirkossa muutenkin kuin pakollisissa häissä ja hautajaisissa. Kysyn Meriltä hänen vaikutelmaansa kekkereistä. Ja se on yllättäen tismalleen sama kuin itselläni. Päällisin puolin kaikki vaikuttaa positiivisessa mielessä “normaalilta”. Kun katselee ympärilleen, voisi kuvitella olevansa melkein millä tahansa suomalaisilla kesäjuhlilla.
Ainoankaan en nähnyt tupakoivan, mutta pukeutuminen ei eroa suomalaisesta katukuvasta, naiset meikkaavat ja tunnelma on leppoisa. Mutta sitten, kun osallistujat avaavat suunsa, niin huomaa maailmankuvan olevan jostakin 1800-luvulta.
“Vessassa joku valitteli saippuan puuttumista, mutta lohduttautui, sillä, että ovathan ne bakteeritkin Luojan luomia”, pyörittelee Meri päätään.
Sielunhoitaja helvetistä
Hilpeimpiä muistojani on käyntini 17-vuotiaana sielunhoitajan luona, kun kotikaupungissani järjestettiin joku kirkon happening. Sieluni oli niin pahasti hoidon tarpeessa, että jonkin ajan kuluttua sielun sisaren piti kutsua avuksi toinenkin sielunhoitaja ja siinä sitä sitten tilitettiin, kunnes tunnin kuluttua armahdin heidät.
Siirryn suurin odotuksin nyt uudemman kerran sielunhoitajan pakeille. Jos hän pystyisi vakuuttamaan minut Kaikkivaltiaan ja ennen kaikkea hyvän Jumalan olemassaolosta ja siitä, että siihen uskominen olisi minulle hyväksi, olen aivan vilpittömästi valmis tulemaan uskoon. Tyhmähän minä muuten olisin.
En ole koskaan kuullut tapauksesta, jossa kristillinen Jumala olisi ilmestynyt kenellekään, jolle siitä ei ole aikaisemmin toitotettu, joten yritän aluksi saada tätiä myöntämään, että hänen kristillisyytensä on vain aivopesun tulosta.
“Myönnätkö, että olisit todennäköisesti vakaumuksellinen muslimi, jos olisit sattunut syntymään vaikka Iranissa?”
“On Iranissakin kristittyjä.”
“Juu, ja Suomessa muslimeja, mutta nyt puhutaan todennäköisyydestä.”
“En suostu vastaamaan tuohon kysymykseen.”
Meikäläisestä on looginen mahdottomuus, että Jumala olisi hyvä ja kaikkivaltias. Sanotaan, ettei Jumala halunnut luoda ihmisestä robottia, joka tekisi aina hyvää, vaan antoi valinnanmahdollisuuden. Mutta jos Jumala kerran on kaikkivaltias, olisi hän voinut luoda ihmisen, joka aina lopulta päätyisi hyvään.
“Ei se ole mahdollista.”
“Mutta eikö Jumala ole kaikkivaltias?”
“On.”
“Eikö kaikkivaltiaalle sitten kaikki ole mahdollista?”
“No on…”
“Eli…?”
Ei vastausta. Kohta sieluni hoitaja paukauttaa syytöksen, jolla kuvittelee tukkivansa turpani.
“Sinulla on samanlainen Jumalakäsitys kuin muslimeilla!”
“Toi oli uutta. No onko muslimeissa mielestäsi sitten jotain vikaa?”
Ei vastausta.
“Yksi eniten kristinuskossa jurppimista asioista on se, kuinka Jumala sadistisesti koettelee ihmisiä, esimerkiksi äitiä tappamalla tämän pienen lapsen. Miksi viattoman ihmisen täytyy kuolla vain sen takia, että äitiä tarvitsee jostain käsittämättömästä syystä kiusata?”
“No lapsi pääsee taivaaseen ja sillä on siellä paremmat oltavat kuin maan päällä.”
“Eli sittenhän olisi hyvä asia lahdata kaikki kastetut pikkulapset?”
Minut heitetään ulos. Uskomatonta. Sieluni hoitajalla on pokkaa ilmoittaa ainoastaan muutaman minuutin session jälkeen, että sieluni ei ole hoitamisen väärti, muiden sen sijaan on.
Jumal(a)auta!
Herätysliikkeet Suomessa
-
1790-luku
Herännäisyys eli körttiläisyys. -
1820-luku
Rukoilevaisuus. Paavo Ruotsalainen Herännäisliikkeen johtoon. -
1840-luku
Lestadiolaisuus. -
1870-luku
Evankelisuus järjestäytyy perinteisistä herätysliikkeistä ensimmäisenä yhdistykseksi. -
1890-luku
Körttien ensimmäiset herättäjäjuhlat. Pelastusarmeija. -
1900-luku
Helluntaiherätys. -
1920-luku
Suomen Raamattuopisto. -
1960-luku
Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys. -
1970-luku
Karismaattinen liike. Helluntailaissaarnaaja Niilo Yli-Vainio kaataa kansaa ja opettaa kielillä puhumista. -
1990-luku
Hurmoksellinen Nokia Missio.
Tämä ei jää tähän
Keskustelu jatkuu kommenteissa!
