Emakko lojuu ahtaassa karsinassa makuuhaavoja molemmissa kyljissään. Possut sörkkivät haavoja. Elintilasta kiistelevät nisäkkäät purevat toisiaan. Ei, se ei ole brasilialainen tehosikala. Se on hämeenkyröläinen luomutila.
Mitä perhanaa? Nuo siathan ovat Suomen onnekkainta eliittiä. Tuossako makaa se hyvinvoiva eläin, jonka lihasta maksan itseni kauppahallissa kipeäksi? Kyllä vain. Luomusäädösten mukaan riittävä elintila satakiloiselle sialle on 1,2 neliötä. Siat ovat tutkimusten mukaan älykkäämpiä kuin koirat tai kolmivuotiaat lapset. Voidakseen hyvin ne kaipaavat tilaa ja virikkeitä. Neliö ei riitä mihinkään.
Vapailla kanoillakin on kurjaa. Teollisissa lattiakanaloissa on yli 10 000 lintua hallissa, luomukanaloissa korkeintaan 3 000. Kanaparvessa vallitsee väkivaltaisesti muodostettu nokkimisjärjestys. Yli satapäisissä parvissa järjestyksen vakiinnuttaminen ei aina onnistu. Tällöin kanat eivät osaa rauhoittua, eikä nokkiminen koskaan lopu. Eviran ylitarkastaja Sampsa Heinosen mukaan tällöin linnun hyvinvoinnin kannalta on olennaista, että sillä on tilaa paeta nokkijoita. Perussäädökset eivät tilaa takaa ja luomusäädöksetkin vain osittain. Kanojen “vapaus” tarkoittaa vapautta kuolla betonille. Tai pehkulle, jos kyseessä on aito luomukanala.
Minua on huijattu. Jos muna- tai lihapakettiin on kehdattu lätkäistä luomutarra, kuluttajana odotan sen olevan merkki eläinten hyvinvoinnista. Missä siis mättää? Heinonen vastaa:
“Kuluttaja ei aina tiedä, mikä on normaalia.”
Finfood Luomun johtaja Risto Pitkänen on samoilla linjoilla:
“Luomueläimet ovat tuotantoeläimiä siinä missä muutkin. Ero on tuotantotavassa.”
Kuluttajien haaveet onnellisista eläimistä tyrmätään romanttisena haihatteluna. Tätä heijastelee myös ilmajokelaisen luomuviljelijä Timo Luotosen vastaus siihen, ovatko hänen eläimensä tyytyväisiä:
“En ole elukoiden kanssa vielä oppinut puhumaan.”
Maalainen ei huijaa. Kaupunkilainen vain luulee liikoja. Luomusian kasvattaminen nykykriteerien mukaisesti maksaa 80 prosenttia tehotuotettua enemmän. Luomun hintaa korottavat logistiset haasteet, jotka johtuvat Suomen alikehittyneistä luomumarkkinoista. Tiukempia säädöksiä eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ei siis ole luvassa. Se olisi taloudellisesti mahdotonta, nykyisilläkin hinnoilla vain neljä prosenttia kotitalouksista ostaa aktiivisesti luomua.
Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin erikoissuunnittelija Jukka Rajala tunnustaa, että eläimet kaipaisivat lisää tilaa. Esteenä on ihmisten kulutus- ja äänestyskäyttäytyminen. Pallo on kansalaisella. Luomutuotannon kehittäminen vaatii markkinoiden kasvattamista. Siksi kauppiaita pitää henkilökohtaisesti pyytää ottamaan luomutuotteita hyllyille. Jos luomun suosio ei kasva, siat päätyvät yhä pienempiin koppeihin ja kanat yhä suurempiin halleihin.
Eviran Heinonen nostaa esiin vielä yhden tavan vähentää eläinten kärsimyksiä pitkällä tähtäimellä. Veganismin. Oikeutta Eläimille -yhdistys lobbaa juuri tämän vaihtoehdon puolesta. Ehkä vegaaniksi ryhtyminen ratkaisisi ongelman kertaheitolla. Vai pitäisikö minun muka jaksaa panostaa luomuun, kun se ei pysty takaamaan eläimille tuon parempia oloja?
“Luomu on verrattavissa kehitysapuun. Ei se tietenkään ratkaise tuotannon perusongelmia, mutta kyllä se on silti eläimille parempi”, kertoo Finfoodin Pitkänen.
Luomulta ei hänen mukaansa saa odottaa vielä liikoja, kun tuotanto on vasta lapsenkengissä. Luomuun kohdistuvat eettiset odotukset voivat kasvaa realistisesti vain markkinoiden mukana.
Urbaanin kuluttajan on syytä sisäistää, ettei eläintuotanto ole hauskaa. Mikään nykyinen tuotantomuoto ei takaa eläinten hyvinvointia. Silti luomutuotanto on verrattomasti tehotuotantoa inhimillisempi vaihtoehto. Siksi luomussa on sentään ripaus toivoa paremmasta.
Mitä on luomu?
Luomu tarkoittaa luonnonmukaista. Luomutuotantoa määrittelevät tavanomaisen lainsäädännön lisäksi erityiset luomusäädökset. Säädösten periaatteellisena päämääränä on varmistaa tuotannon ympäristöystävällisyys, ravinteiden luonnollinen kierto ja tuotantoeläinten hyvinvointi. Suomessa säädösten noudattamista valvoo Elintarviketurvallisuusvirasto eli Evira.
Luomusäädöksiä määritellään kolmella tasolla. Kansainvälisen tason säädökset ovat kaikkein löyhimpiä. Näistä EU:n määrittelemät kriteerit ovat Suomessa keskeisiä. Kansallisen tason luomusäädökset ovat puolestaan astetta tiukempia. Lisäksi järjestöt, kuten Luomuliitto, voivat määritellä omia säädöksiään ja jakaa niiden perusteella tuotteille omia luomumerkkejään.
Suomessa luomutuotanto on alkeellista verrattuna useimpiin Euroopan maihin. Jatkojalostusta on vähän ja jakeluketju on vaillinainen. Etenkin lihajalosteita on heikosti saatavilla, eikä tarjonta vastaa kysyntää.
www.luomu.fi, www.finfood.fi/luomu
Haluatko suojella tuotantoeläimiä?
- Maksa enemmän lihasta, munista ja maidosta.
- Käytä aikaa tuotteiden alkuperän selvittämiseen. Soittele maatiloille ja käy moikkaamassa eläimiä.
- Vieraile kauppahallissa tai pyydä lähikauppaan lisää luomutuotteita.
- Osta vähemmän lihaa. Vaihda vaikka yksi päivän aterioista kokonaan kasvisruoaksi.
- Jos oikein kiehuu, ryhdy saman tien vegeksi.
- Tee lahjoitus eläinsuojelujärjestölle.
- Vaaleissa äänestä luomutuotannon kehittämisen ja eläinsuojelulain tiukentamisen puolesta.
