He ovat arjen macgyvereitä, kapinallisia, urbaaneja selviytyjiä. Luultavasti silloinkin kun Harmageddon lankeaa kuolevaisten päälle, heidät löytää todennäköisesti pummimasta tupakkaa Ilmestyskirjan Ratsumiehiltä. Heitä kutsutaan monilla nimillä, kuten juoppo, spurgu, syrjäytynyt, deeku… mutta miksikä he itse kutsuvat itseään? Ja minkälaista urbaania viisautta he voivat siirtää jälkipolville?
”Ystävät ompi ainoa asia koko mualimassa… millään muulla ei oo väliä”, saarnaa mies, joka muistuttaa etäisesti Mick Jaggeria. Koska nimet ovat luonnollisesti muutettu, kutsumme häntä vaikkapa nimellä Mick. Hän on 52-vuotias työtön pätkätyöläinen, sekä entinen helluntalainen.
”Aina ku mie oon maassa, niin tullee miun ystävät ja nostaapi”, Mick hymyilee iloisesti.
Silloinkin kun viinat on loppu?
”Ei, kyl mie pystyn lopettamaan ihan koska mie halluun”, Mick vannoo. Kommentti saa aikaan hyväksyvää örähtelyä haastateltavien retkueessa. Muutama korottaa pulloaan osoittaakseen kunnioitusta Mickin tahdonvoimalle. Paikka on Kolmikulman puisto, Jyväskylä. Haju on sanoinkuvaamaton.
Mick kertoo, että heidän elämäntapaansa pyrkivien kannattaa todella miettiä, onko heistä tähän hommaan. Hän myöntää, että he joutuvat painimaan nöyryyttävien asioiden kanssa. Vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, hän ottaa jopa kantaa nykyajan rappiokulttuurin ihannoinnille.
”Vaikka sie ootkin lukenu sitä… mikä se nyt on? Bukews… Bu… Boukeuws…”
Bukowskia?
”… nii ei se siusta tee mitään ammattilaista. Mie oon juonu kakskytä… kolkytä vuotta oon juonunna viinoo. Et sie sitä voi kirjoista oppia, mitä myö jouvuttaan tekemään. Antaa miun puolesta pentujen ja taiteilijoitten leikkiä juoppoa. Mie oon ammattilajnen.”
On tuhat asiaa, joita alkoholin ammattilaisista ei tiedä, ennen kuin heidät tapaa. Stereotyyppi-juoppoa ei ole olemassakaan, on vain stereotyyppi- humalaa. Ensiksikin, he osaavat lainata Bukowskia, he saattavat olla isiä, äitejä, musiikillisesti lahjakkaita tai hyvinkin uskonnollisia. Eräskin asunnoton omistaa kourallisen asunto-osakkeita. Lisäksi suurin osa heistä on myös käynyt äänestämässä.
”Sehän on ilmaista! raakkuu porukan simpsakka daami”, Irmeli. Hän on lukion käynyt entinen kotiäiti.
”Totta kai täytyy jokaisen uurnilla käydä. Kaiken muun ne voi meiltä viedä, mutta ääntä ei!”
Entä millä perusteella porukka valitsee ehdokkaan?
”Lapsiperheet”, Irmeli sanoo.
”Se, että on rehellisen näköne mies”, Mick toteaa.
Porukan ahavoitunut joulupukki Unto (joka haisee veikeältä ruuansulatushäiriöltä) ilmoittaa puolestaan homojen oikeudet.
”Mitä sie kärvistelet?”
Unto ihmettelee. Unski on muuten 49-vuotias työtön ilmastointiasentaja, jonka harrastuksia ovat leluhevosten keräily sekä pirtun jalostus.
Jokainen haastateltava myöntää toisinaan pummivansa rahaa tuntemattomilta. Yli puolet kööristä kertoo tekevänsä sitä lähes päivittäin. Mitä he itse tekisivät, jos joku tulisi kysymään heiltä muutamaa euroa ”bussilippuun”?
”Hehehöö! Eihän ne rahat koskaan mihinkään tuuttijäätelöön ole menossa, jos sä sitä meinaat. Joskus me kuitenkin saatetaan ihan oikeasti tarvita vaikka margariinia. Silloin sä voit käydä vaikka itse hakemassa kaupasta, jos et usko.”
Eikö se ole enemmänkin sossun harteilla, ostaa teidän margariinit?
”No ne rahat ei ainakaan mene tuuttijäätelöön. Hehehöö!”
Jokainen spurguliigan jäsen on luonnollisesti sosiaaliturvan varassa, muutama asunnottomana. Pisin asunnoton jakso on ollut neljä vuotta yhteen pötköön. Sinä aikana oppii kuulemma muutamia konsteja, joita niksipirkasta ei löydy.
”Verenluovutuksesta saa joskus sapuskaa. Eikä tartte edes luovuttaa verta. Ja jotkut ruokakaupat heittää pois sellastakin ruokaa, joka ei oo menny vanhaks, Unto kertoo. Tilanpuutteen vuoksi Marketit todellakin heittävät pois syömiskelpoista ruokaa, joita syrjäytyneiden lisäksi jotkut aatteellisetkin dyykkaajatkin käyvät onkimassa.”
Talvi on kuitenkin jokaisen lifestyle-alkoholistin pahin vihollinen. Silloin täytyy pitää viinapäätä pienellä liekillä, vaikka ulkona paukkuisi pakkanen.
”Pakkanen pitäs kieltää lailla! Kato ny mitä se on tehny mun iholle!” Irmeli manaa. Rehellisyyden nimessä on sanottava, että tädin orvaskesi näyttää polttaneen kynttilää molemmista päistä. Siitä huolimatta Irmeli suhtautuu ihonsa kosmetiikkaan paljon huolettomammin kuin monet muut naiset.
Eikö tuo johdu viinanjuonnista?
”Ei, ei! Kylmä ilma kuivattaa mun ihoa pahanpäiväisesti. Se on talvi ja viima, mikä tän on tehny. Arvaapa kuule, toimittaja, kuinka vanha mä oon”, Irmeli arvuuttaa viekkaana. Arvaan Irmelille kohteliaat neljäkymmentäviisi. ”Kolkytäneljä”, Irmeli sanoo
kieroutuneella voitonriemulla. Entä mitä tekisit toisin, jos saisit päättää kaiken uudelleen?
”En mitään”, Irmeli toteaa.
”Mä voin lopettaa viinan ihan koska tahansa.”
Laitapuolen sankarit kirjallisuudessa
- Jack Kerouac:
Dharmapummit
Zeniläistä irtolaisuusromantiikkaa.
Kulttiklassikko.
- Charles Bukowski:
234 runoa
Rappioromantiikan yksioikoinen mestari, runoilija ja kirjailija.
- Juha Vuorinen:
Juoppohullun päiväkirja
Tuusulan läskipäinen Bukowski.
- Dan Fante:
Unohda Guggenheim
2000-luvun ryyppyhuuruista runoutta sekä proosaa.
Asunnottoman niksit kaupunkicampingiin
Joidenkin kiinteistöjen tuulettimet puhaltavat lämmintä ilmaa yöhön. Niiden läheistyyteen on hyvä laskea pää. Parhaat tuuletinhyrrät löytyvät teollisuusalueilta, jonne on tosin vaikeaa päästä, saatika sammua.
Roskiksissa nukutaan vain elokuvissa. Moderni asunnoton suosii 24h-bensa-asemia, syrjäisiä leikkipuistoja tai tietysti ketä tahansa ystävää, sukulaista tai hyvänpäiväntuttua, joka omistaa jonkun katontapaisen.
Housuun virtsaaminen on amatöörivirhe, joka vaikeuttaa huomisenkin humalaa.
Joskus virkavalta katkaisee yöunet ennen aikojaan. Jos maija tulee korjaamaan, niin väkivalta on turhaa, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kannataisi lähteä tyylillä. Hyväksi havaittu epämääräinen metelöinti ja hoilaaminen pitää huolen siitä, että muutkaan eivät nuku.
