1. Carrols on sangen anonyymi. Mäkkärillä on Ronald, Hesburgerilla Heikki ”Hese’’ Salmela. Siinäpä vasta isähahmo samaistumiskohteeksi. Voisikohan siitä tehdä pehmoleluja?
2. Carrolsin tuotteet on puhdasta, sujuvaa americanaa. Hesburgerin mättö maistuu mukavan kotikutoiselta. Nakkikioskijuuret maistuvat ja antavat mukavan poikkeavan ja globaalistikin ainutlaatuisen twistin koko tuotepaletille.
3. Carrolsin palvelukonsepti on puhdasta, sujuvaa americanaa. Hesburgerissa kestää, vaikka olisi ainoana asiakkaana koko ravintolassa. Siksi siellä ei tarvitse kantaa huonoa omatuntoa siitä, että syö pikaravintolassa.
4. Nälkä ei ole enää mikään ihana tekosyy hampurilaiselle. Voi estotta syödä jotain ihan muuta.
5. Trendikkyys, nuoruus ja nokkeluus ei ole enää mikään ihana tekosyy hampurilaiselle. Voi estotta syödä jotain ihan muuta.
6. Hesburger opettaa tyytymään törppöön graafiseen yleisilmeeseen. Kun niin monet yritykset suhtautuvat yliolkaisesti yrityskuvaansa, on vain hyvä, että turhanpäiväiset visuaaliset kekkaloijat poistuvat katukuvasta häiritsemästä ihmisiä ja antamasta turhia ärsykkeitä.
7. Hesburger opettaa tyytymään törppöön mainontaan. Kun niin monet yritykset suhtautuvat yliolkaisesti mainontaansa, on vain hyvä, että turhanpäiväiset mainoskekkaloijat poistuvat katukuvasta häiritsemästä ihmisiä ja antamasta turhia ärsykkeitä.
8. Helsinkiläiset ovat aina haukkuneet turkulaisia, keksineet ilkeyksiä ja loukkauksia, vaikka eivät aina ole edes tienneet, mistä puhuvat. Nyt tietävät. Tasan tarkkaan.
9. Hampurilaisravintoloita on keskustassa ihan liikaa. Ei ole kauan. Kuinkahan monta Hesburgeria turkulaiset kuvittelevat helsinkiläisten oikeasti tarvitsevan? Kaksi? Yhden? Ei yhtään? Bets, please.
10. Hesburger tarjoaa kerrankin oivan tilaisuuden kuluttajalle äänestää jaloillaan, joten älä edes mieti. Tee se.
Kirjoittaja on helsinkiläinen creative planner.
