Nollatoleranssi

Kolumni

Kun pasifisti ärsyttää, kysy tältä miten hän ratkaisisi globaalit ristiriitatilanteet.

Alkaa loputon paasaaminen: köyhille enemmän tukia, öljy ja imperialismi ovat syitä maailman epäkohdille. Naurettavia ratkaisuja. Ne ovat verrattavissa reggae-musiikkiin: periaatteessa ok kamaa, mutta käytännössä ei vain toimi.

Kysykää pasifisteilta, miten he lopettaisivat terrorismin ilman väkivaltaa. Miten he ratkaisisivat tilanteen, jossa heidän lapsiaan uhataan aseella tai kuinka paljon he haluaisivat lähettää ulkomaanapua valtiolle, jonka kansalaiset tappoivat heidän lapsensa autopommilla?

Väkivalta lisää väkivaltaa, mutta ihminen tarvitsee sitä osaksi luonnollista kehitystään. USA:n avaruusohjelma, ihmiskunnan tulevaisuus, perustuu kolmannen valtakunnan raketti- ja ihmiskokeisiin. Hitlerin perintö elää joka kerta, kun astumme lentokoneeseen.

Sota ei aina johda kehitykseen, Irak ja Vietnam siitä esimerkkeinä. Jos viimeinen keino on lähteä sotaan, on lähdettävä voittamaan. Kun Irak heitettiin pois Kuwaitista, se kävi kerta-heitolla.

Pasifistit eivät tajua, että ihmisen ja apinan välinen puuttuva linkki olemme me. Pyydän anteeksi Jeesukselta ja Gandhilta kun sanon, että väkivalta lopettaa vittuilun.

Niin kauan kun ihminen on tällainen, eivät sodat lopu. Ainoa keino hallita viha on valjastaa se. Armeija on instituutio, jonka ensisijaisena tehtävänä on turvata rauha, mutta tarvittaessa kohdistaa viha oikeaan osoitteeseen kansakunnan hyväksi. Ei kaunistella, sota on väkivaltaista. Mitä väkivaltaisempi se on, sitä nopeammin se on ohi.

Inhimillisyyden todellinen merkitys on niin kaukana, että on turha syöttää pasifistisia ajatuksia minun kaltaiselleni realistille. Kunpa tulevaisuudessa olisimme askeleen lähempänä ihmisyyttä, mutta nyt nollatoleranssi on ainoa vastaus väkivallalle. On totta, että jos kaikki tämä raha ja panostus sijoitettaisiin tieteen eikä sotateknologian kirstuun, maailma olisi parempi paikka. On myös totta, että jos tädillä olisi munat, täti olisi setä.

Kirjoittaja purki ilmatorjuntatykin ammuksen 6-vuotiaana.

1 kommentti

Superteemu

18.3.2008 19:45

Kolumni sanoo, että sota on hyvä ratkaisu, mutta jättää käyttökohteet valitettavan auki. "Globaalit ristiriitatilanteet", "terrorismi", teknologinen kehitys ja kansakunnan etu?

Jos hyväksyisin väkivallan käytön naurettavan teoreettisessa tilanteessa, jossa "lapsiani uhataan aseella", niin joutuisinko hyväksymään sen myös typerissä seikkailuissa, kun mikään ei uhkaa? Kansakunnan etu vaatii pienen naapurimaan murskaamista, joten murskataan se sitten?

Sota voi olla käytännöllinen ratkaisu ulkopolitiikassa, siinä missä vallankaappaus, opposition vangitseminen, salamurhat, vapaan lehdistön sulkeminen, kuolemanpartiot ja kidutuskeskukset ovat käytännöllisiä sisäpolitiikassa. Piipittäjät piipittävät, mutta lainsäädäntötyö ja poliittiset tavoitteet etenevät tehokkaasti. Ettekö uskalla kokeilla, hallituksen nössöt?

Kun vertaillaan eri ratkaisuja, pitää olla mittari. Mitä käytetään? Ihmishenget ja ruumiinvammat, suorat ja epäsuorat taloudelliset kustannukset, itsenäisyyden ja maa-alan säilyttäminen, pitkän aikavälin vakaus, poliittisen vaikutusvallan ja maineen muutokset, ympäristövaikutukset?

Jos sota on tietyssä tilanteessa kaikilla mittareilla paras vaihtoehto, niin käytetään sitä. Jos jokin toinen vaihtoehto on kaikilla mittareilla parempi, niin sitten tietysti tehdään niin. Yleensä sovitellaan ristiriitaisia mittareita yhteen - paljonko maksaa meidän ja muiden ihmishenki, paljonko tuottaa jalansija tuossa maailmankolkassa...

Hitlerillä ja talvisodalla on aina mukava pelotella. Sodi tai kuolet! Olisiko Kuuban ohjuskriisi ollut parempi ratkaista sodalla? Vai olisiko sittenkin niin, että se paras vaihtoehto riippuu tilanteesta?

Sota luo jännittävää kriisitunnelmaa. Adrenaliini polttaa ihanasti suonissa. Diplomatia on tylsää. Sata miljoonaa rauhanturvaamiseen on liian kallista. Saman asian ajavaan sotilasoperaatioon voi upottaa kymmenen miljardia, eikä kukaan kysy kustannuksia, koska "sota on sotaa".

Sodan edut ja haitat eivät jakaudu tasan osapuolten sisällä. Rintaman molemmilla puolin on voittajia ja häviäjiä. Hallitsija ja sotilasjohto voittaa melkein aina, kun hajanainenkin kansa juoksee isällisen esivallan hameen alle turvaan. Laskevatko päätöksentekijät päätöstensä rationaalisuutta omasta vai kansan näkökulmasta?

Tykkitehdas voittaa aina. Sotien välit voi käyttää markkinointiin ja uusien kuluttajatarpeiden luomiseen. Tiesitkö, että Iran rakentaa bunkkerissaan ydinasetta? Ei hätää, sillä nyt on kehitetty GBU-43/B MOAB -pommi! Vain nopeille tilaajille! Eikä siinä vielä kaikki!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi