Kun pasifisti ärsyttää, kysy tältä miten hän ratkaisisi globaalit ristiriitatilanteet.
Alkaa loputon paasaaminen: köyhille enemmän tukia, öljy ja imperialismi ovat syitä maailman epäkohdille. Naurettavia ratkaisuja. Ne ovat verrattavissa reggae-musiikkiin: periaatteessa ok kamaa, mutta käytännössä ei vain toimi.
Kysykää pasifisteilta, miten he lopettaisivat terrorismin ilman väkivaltaa. Miten he ratkaisisivat tilanteen, jossa heidän lapsiaan uhataan aseella tai kuinka paljon he haluaisivat lähettää ulkomaanapua valtiolle, jonka kansalaiset tappoivat heidän lapsensa autopommilla?
Väkivalta lisää väkivaltaa, mutta ihminen tarvitsee sitä osaksi luonnollista kehitystään. USA:n avaruusohjelma, ihmiskunnan tulevaisuus, perustuu kolmannen valtakunnan raketti- ja ihmiskokeisiin. Hitlerin perintö elää joka kerta, kun astumme lentokoneeseen.
Sota ei aina johda kehitykseen, Irak ja Vietnam siitä esimerkkeinä. Jos viimeinen keino on lähteä sotaan, on lähdettävä voittamaan. Kun Irak heitettiin pois Kuwaitista, se kävi kerta-heitolla.
Pasifistit eivät tajua, että ihmisen ja apinan välinen puuttuva linkki olemme me. Pyydän anteeksi Jeesukselta ja Gandhilta kun sanon, että väkivalta lopettaa vittuilun.
Niin kauan kun ihminen on tällainen, eivät sodat lopu. Ainoa keino hallita viha on valjastaa se. Armeija on instituutio, jonka ensisijaisena tehtävänä on turvata rauha, mutta tarvittaessa kohdistaa viha oikeaan osoitteeseen kansakunnan hyväksi. Ei kaunistella, sota on väkivaltaista. Mitä väkivaltaisempi se on, sitä nopeammin se on ohi.
Inhimillisyyden todellinen merkitys on niin kaukana, että on turha syöttää pasifistisia ajatuksia minun kaltaiselleni realistille. Kunpa tulevaisuudessa olisimme askeleen lähempänä ihmisyyttä, mutta nyt nollatoleranssi on ainoa vastaus väkivallalle. On totta, että jos kaikki tämä raha ja panostus sijoitettaisiin tieteen eikä sotateknologian kirstuun, maailma olisi parempi paikka. On myös totta, että jos tädillä olisi munat, täti olisi setä.
Kirjoittaja purki ilmatorjuntatykin ammuksen 6-vuotiaana.
