Nuoret romanit

Jos et ole kiltisti, mustalainen tulee ja vie! Niin varmaan ja varastaa kaiken muunkin. Seuraavaksi tulee vitsi siitä, että mustalaiset eivät tee työtä. Vitsi? Käsi ylös kaikki, joiden tietämys Suomen 500-vuotiaasta romanivähemmistöstä loppuu läpänheittoon.

”Stereotypia on turvallisin tapa hallita erilaisuutta. Ei tarvitse ajatella itse”, sanoo suomalaisromaneja tutkinut sosiologian professori Martti Grönfors.

Saman allekirjoittaa Romaniasian neuvottelukunnan pääsihteeri Sarita Friman:

”Ensin ennakkoluulot, sitten yksilö. Edelleen. Kun tänne soittaa esimerkiksi toimittajia, puolet hyökkää ja puolet hyssyttelee. Kummastakaan ei synny dialogia.”

”Esimerkiksi rikosarvioiden näkökulmasta romanien rikkeet ovat hyvin vähäpätöisiä. Uusimman kenttätutkimuksen mukaan poliisinkin huomio siirtyy jo muualle. Silti muutamat ahkerat pikkurikolliset leimaavat koko vähemmistön”, Grönfors sanoo.

Niin se alkoi tämäkin juttu, rikoksilla. Mitä seuraavaksi? Jotain muuta kuin vähemmistö–valtaväestö-liturgiaa, kiitos.

”Puhutaan koulutuksesta”, sanoo Friman. Romanien koulutukseen on satsattu kunnolla viimeiset kymmenen vuotta, ja tulokset alkavat näkyä.

”Romanit ovat edelleen heikommassa taloudellisessa ja sosiaalisessa asemassa kuin muut suomalaiset. Iso syy on heikko pohjakoulutus. Aiemmin koulua kartettiin, koska se suhtautui kielteisesti romanien kieleen ja kulttuuriin. Nyt kieltä vahvistetaan, ja ylioppilaiden määrä kasvaa jatkuvasti. Myös vanhemmat vaativat lapsiltaan opintoja, sillä moni tietää, kuinka vaikeaa on selvitä ilman niitä. On ymmärretty, että perinteisillä ammateilla ei yksinkertaisesti pärjää”, Friman listaa.

Eniten romaneja opiskelee sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla, nuorisotyössä, kaupallisilla aloilla ja it-linjoilla. Käytännön- ja ihmisläheisyys on suosittua. Myös korkeakoulut taidealasta oikeustieteisiin vetävät hiljalleen. Helsingin yliopistossa kielitieteitä opiskeleva Anette Åkerlund tahtoo romanikielelle joskus oman laitoksen.

”Ainakin Pariisissa, Prahassa ja Wienissä voi suorittaa jo koko tutkinnon. Jos nuoret saa liikkeelle, romanikielellä on tässä maassa oikeasti tulevaisuus. Oma koulukaan ei ole suuruudenhullu idea.”

Tässäkö se on, uusi menestyvä ja koulutettu romanikeskiluokka?

”Hyvä kysymys. Olen miettinyt sitä itsekin ja sanoisin kyllä. Ensimmäistä kertaa myös romaniyhteisön sisällä tapahtuu sosiaalista jakautumista. Koko yhteiskunnan kehitys heijastuu vähemmistöihin. Asian nurja puoli ovat huumeet, mutta niitäkään nuoria ei tässä kulttuurissa hylätä”, sanoo Friman.

”Hyvä ja tasapainoinen romanielämä ei liity uraputkeen. Kasvatuksen päätavoite on sosiaalisesti menestynyt ihminen, ei suorittaminen. Välillä käy niinkin, että ei ymmärretä kaikkea sitä aikaa ja työpanosta, minkä korkeakouluopinnot vaativat.”

Kun kysyn listaa erityisen menestyneistä romaneista, Friman nauraa.

”Romani All Stars, mahdoton ajatus. Tasa-arvovaatimus on niin ehdoton, että siitä tulisi paljon kielteistä palautetta. Ei ihmisiä voi listata. Toisaalta sitäkin kuvaa voisi laajentaa, kuka on romani. On perinteisesti pukeutuvia, pukeutumattomia, puoliromaneja. Monessa suomalaisessa on romaniverta.”

Pakko tarkistaa. Tsekkaus lähipiiriin tuottaa heti kolme neljäsosaromania.

Monen isovanhemmat ovat siis osallistuneet Suomen sotiin mutta saaneet kotiinpaluulahjaksi lain, jonka nimissä heidän lapsiaan pakkohuostaanotettiin vielä 1970-luvulla. Ei ihme, jos myös romaneilla on ennakkoluuloja.

”Toisaalta jos vertaa esimerkiksi Itä-Eurooppaan, missä romanit elävät parhaimmillaan slummeissa, Suomen asiat ovat hyvin.”

Kun EU laajenee, sen kymmenestä miljoonasta romanista tulee suurin eurooppalainen vähemmistö.

”EU voi kaventaa kurjuuskuilua, mutta paikallinen poliittinen tahto on edelleen haaste. Suomi on osallistunut aktiivisesti EU:n romanioikeuskysymyksiin”, hän jatkaa.

Esimerkiksi Miranda Vuolasranta, neuvottelukunnan aiempi pääsihteeri, työskentelee Strasbourgissa Euroopan neuvoston palveluksessa.

Ovet aukenevat siis heillekin. Tai on niitä ovia ainakin raollaan.

8.4. vietetään kansainvälistä romanikulttuuripäivää.

Lähteet: http://www.romani.fi, Leena Marsio: ”Kansainvälinen Romanikirjailijaliitto”, http://www.romaniworld.com, http://www.romani.org, http://www.mustalaismusiikki.com

Dimitri, 22, ja Allan, 21

Kappelin kahvila kylpee ilta-auringossa. Miten on mahdollista, että tiedän romaneista näin vähän? Aikaa kuluu ja kasettinauha loppuu kesken. Dimitri ja Allan Nyman ovat ylpeitä kulttuuristaan.

”Esimerkiksi vanhemman kunnioittaminen on meillä ihan erilaista. Aina kuunnellaan ja teititellään. Omat vanhemmat ovat esikuvia”, tulee selkäytimestä.

”Jos vaikka ostan autoa, totta kai vanhempi tulee mukaan. Sillä on enemmän kokemusta ja se on viisaampi. Menee se niinkin, että nuoremmat kunnioittaa meitä”, Allan sanoo.

”Selkeimmin näkyy vaatekulttuuri, että pukeudutaan siististi ja säädyllisesti: takki, kauluspaita, kravatti ja stemmaavat värit. Ehdottomasti pitkät housut.”

”Aina mennään juttusille, jos tavataan muita romaneja. Nuoria tai vanhoja, suomalaisia tai ulkomaalaisia. Vaikka toinen olisi miten huonona, sitä ei ikinä jätetä yksin. Jos vaikka mun siskolle tapahtuu jotain, niin se koskettaa koko sukua”, hän jatkaa.

”Kesällä saatetaan ottaa asuntoauto ja lähteä kavereiden kanssa ajelemaan pitkin Pohjoismaita. Veri kiertää edelleen ihan eri lailla.”

Onko miehillä enemmän vapauksia kuin naisilla?

”Totta kai. Tytöistä ollaan ihan eri lailla huolissaan. En laskisi siskojani iltamyöhällä mihinkään. Koulun jälkeen voin viedä kahvilaan tai leffaan. Ainoa hyvä puoli ravintoloiden syrjinnässä on, että nuoret tytöt ei pääse yksin sisään”, Allan ironisoi.

Miehiä syrjitään harvemmin.

”Jos nyt joku tulee kyttäämään, niin vastataan jotain hauskaa. On se myös omasta asenteesta kiinni. Pitää osoittaa, että vaikka sä oot erilainen, sussa ei oo pelättävää.”

Välillä käy silti niin, että ajetaan autolla ravintolan eteen, mutta portsari syyttää juopuneeksi. Viimeksi kokonainen kuntosali keskeytti treeninsä, kun serkut astuivat sisään.

”Esimerkiksi koulu on ottanut romanit hyvin sisään. Työelämä taas ei. Usein pitää tehdä tuplasti töitä, että ansaitsee saman kunnioituksen kuin muut”, Dimitri sanoo.

”Sama oli armeijassa. Mutta koska oikeasti pidin siitä ja työ tuli sydämestä, kaikki ymmärsi, että omistaudun ja olen täsmällinen. Se on romanin temperamenttia. Kaikki rakkaudesta suuttumiseen tunnetaan voimakkaasti. Siitä syntyy myös upein musiikki”, Allan sanoo.

”Kaikki ihmiset on erilaisia. Parasta on tulla juttelemaan. Myös romanikotiin on aina tervetullut. Hälinä ja show-meininki saattaa kummastuttaa, mutta kun siihen tottuu niin huomaa, että nää ihmisethän elää.”

Miriam, 24

Ensimmäinen kertani romanikodissa. Siistiä. Ikkunoissa roikkuu kultaiset verhot ja pöydässä on kahvia, teetä, pannukakkua ja paljon sokeria. Ei tietoakaan mainstream-Ikeasta. Keittiö on täynnä sukulaisten valokuvia. Miriam Schwartzin lisäksi paikalla ovat sisko Milaja ja 4-vuotias Sofia.

”Haluan toimittajaksi. Se on paras keino vaikuttaa ennakkoluuloihin”, Miriam aloittaa.

Hän kirjoitti ylioppilaaksi 1998 ja teki töitä mm. koulunkäyntiavustajana. Nyt hän lukee Ylen romaninkielisiä uutisia ja tekee dokumentteja TV1:n Basaariin.

”Eka dokumenttini käsitteli romanikuvaa vanhoissa Suomi-filmeissä. Tahdoin herättää keskustelua siitä, millaisia ennakkoluuloja ne ovat ruokkineet. Nyt tahtoisin opiskella tiedotusoppia.”

Onko loukkaavaa sanoa mustalainen?

”Kaikki riippuu sanojan asenteesta. Romanista tulee heti ystävällisempi fiilis.”

Kun kysyn uudesta romanikeskiluokasta, Miriamin ääni kohoaa.

”Mä en osaa ajatella sitä tolla lailla. Että olis jotenkin eri tasoisia romaneja. Voi olla vaikka professori, ja se on hieno juttu, mutta ikä on ainut kunnioitusperuste. Ei arvostusta lasketa rahassa, pitää olla sydämeltään sivistynyt.”

Vaikka koulutus kehittyy, työelämä on edelleen kova paikka.

”Tarvitaan paljon yhteistyötä, että nuoret rohkaistuvat liikkeelle. Kun on koko ikänsä elänyt suvun keskellä ja omissa ympyröissä, sitä pelkää helposti, että tyrmätään. Toisaalta se pitää paikkansakin, myös vapaa-aikana. Kerran oltiin tyttöjen kanssa ulkona, eikä yksikään ravintola ottanut sisään. Siitä käytiin lopulta käräjät, ja me voitettiin. En silti usko, että se muutti suuria. Yksikin syytetty sanoi, että hameisiinhan mahtuu vaikka mitä aseita. Toinen kysyi, pitäisikö afrikkalaisetkin päästää sisään lannevaatteissa ja keihäs kädessä. Joo. Paljon on tekemistä.”

Vaikka kansanpukua epäillään vielä Suomessa, ulkomailla kysytään usein, että vau, mikä toi on.

”Esimerkiksi kansainvälisissä konferensseissa saa olla ensin ihminen tai työntekijä, sitten vasta erikoisesti pukeutunut. Mietin taas yksi päivä, miten selittää ihmettelevälle lapselle, että sinne ja sinne ei voi kotikaupungissa mennä, koska ei pääse sisään. Kasva niin tiedät! Vaikka toisaalta, ehkä joskus tulee sekin päivä, että noita juttuja ei tarvitse miettiä.”

Oi aikoja, oi tapoja

Vanhempien ihmisten kunnioittaminen
Monikerroksisessa talossa nuori ihminen ei voi asua vanhemman yläpuolella. Kunnioittamiseen liittyy myös siveellisyystapoja. Esimerkiksi avioliitosta, seurustelusta, meikeistä tai äitiydestä on mahdotonta puhua vanhempien kuullen. Siksi se ei onnistu myöskään tämän jutun haastatteluissa.

Puhtaus
Keittiö on kodin pyhin paikka ja siellä säilytetään vanhempien ihmisten ja omaisten valokuvat. Keittiössä ollaan aina täysissä pukeissa, eikä lattialla olevaa voi nostaa pöydälle.

Karkaaminen
Kun nuori pari tahtoo naimisiin, he karkaavat yhdessä pariksi päiväksi. Vasta silloin vanhemmat saavat tietää seurustelusta ja keskustelevat, hyväksytäänkö liitto. Tapa on yhä täysissä voimissaan.

Sukurakkaus
Romaniperheeseen kuuluu ytimen lisäksi ainakin isovanhemmat, sedät ja tädit. Läheisiä ystäviä kutsutaan serkuiksi.

Vaatteet
Siistit ja peittävät vaatteet ovat osa vanhempien kunnioittamista. Suomen pukukoodi on ainutlaatuinen koko maailmassa.

Uskonto
Suomessa usein helluntailaisuus näyttelee isoa roolia romanikulttuurissa. Myös kansainvälinen yhteistyö on usein uskonnollista.

Verikosto
Verikosto on nimensä vastaisesti tärkein tapa ehkäistä konflikteja. Jos suvut riitaantuvat, niiden jäsenet eivät saa olla samassa paikassa samaan aikaan. Tapaa noudatetaan tarkasti.

Romanikielen lyhyt oppimäärä

Suuri osa nuorista ymmärtää edelleen perinteistä romanikieltä, mutta puhetaito riippuu kotikasvatuksesta. Koulussa kieltä on voinut opiskella vuodesta 1989. Romani on sanskriitin tytärkieli.