Petteri Ahomaa

TV-kasvo, tuottaja Petteri Ahomaa loistaa yöelämässä ja työelämässä. Ihan pian ruutuihin syöksyy Ahomaan junailema sarja, Mallikoulu 2005. Eikä sen jälkeen moni muusta puhukaan.

Ravintola Coloradon nurkkapöytä on legendaarinen paikka. Pään yläpuolella on lööppi poikineen, sekä kunnioitettava kasa irti napsittuja solmioita. Pöydälle unohtuneet kännykät on naulattu seinään, samoin mustat ja hopeiset rintsikat. Isot ja pienet. Petteri Ahomaa valmistautuu illan juhliin nappulakengät jalassa. Mallikoulu 2005:n karonkassa on luvassa jalkapalloa. Ensiksi on ladattava puhelin.

”Missä kännykkälaturi on?”

Tarjoilija: Joku vei sen.

”No voi hemmetti!”

Hienoa. Pääsen ensimmäistä kertaa Solar Filmsin legendaariseen pöytään.

”Joo, tämä pöytä on varattu aina meille.”

Olet juuri palannut Cannesista Mallikoulun kuvauksista. Kuulostaa glamourilta. Millaista tuottajan duuni on oikeasti?

”Reality tv:n tekemisessä ei ole yhtään glamouria, mutta se on hemmetin hauskaa. Arkielämän draama on mielenkiintoista. Mallikoulu oli kova urakka. Kuvasimme kuusi ja puoli viikkoa putkeen, eli kamerat kävivät koko ajan. Mukana oli myös sellainen vaihe, jossa menimme parhaiden tyttöjen kanssa pariksi viikoksi Milanoon kuvaamaan.”

Mitä voittaja saa, paitsi kundikaverin stadin jetsetjengistä?

”Sopimuksen Paparazzin kanssa.”

Miljonääri-Jussi poiki kaksikymmentäkahdeksan lööppiä. Mikä on Mallikoulun tavoite?

”Ei ole tavoitteita, mutta eiköhän niitä tule. Kymmenestä viiteentoista on takuuvarmoja. Mukana on sen sortin tapahtumia. Solarille lööpit eivät ole tärkeitä. Siinä vaiheessa homma ei ole enää meidän bisnes. Mutta onhan se niin, että katsojaluvut nousevat, kun puhutaan, ja se tekee hyvää sekä kanavalle että mainostajille. Ja kyllä se auttaa meitä seuraavassa neuvottelussa. Jussista kirjoittaessa lehdiltä karkasi vähän mopo käsistä.”

Törmättiin isoihin moraalikysymyksiin. Ei tajuttu, että parikymppisten elämään nyt vain kuuluu kiroileminen ja nussiminen.

”Sitä ei saisi näyttää teeveessä. Amerikkalaisessa versiossa se oli ok, mutta suomalaisessa ylitettiin näkymätön raja. Mä olen hemmetin ylpeä Miljonääri-Jussista, vaikka sitä haukuttiin Inarin kunnallisvaltuustoa myöten. Mun mielestä se oli oikeasti hemmetin makea ohjelma. Katsojaluvut ylittävät koko ajan miljoonan. Olen varma, että ensimmäisen tuotantokauden nähtyään jengi hakee mielummin Mallikouluun kuin yliopistoon.”

Teetkö tuottajan hommaa tosissasi vai ironian pilke silmäkulmassa?

”Hemmetin tosissani! Ensimmäinen duunini reality-teeveen puolella oli Miljonääri-Jussi. Ei mulla ole muuta sanottavaa kuin: Tehkää perässä! Saimme muutama viikko ennen kuvausten alkua MTV:ltä tilauksen ohjelman suomenkielisen version tekemisestä. Piti pikkuisen pikaisesti löytää jostain Jussi, valita mimmit, vuokrata linna Ranskasta ja palkata 52 hengen ryhmä, hoitaa koko härdelli. Lentää Ranskaan, padam, ja kouluttaa kolmessa päivässä Strindbergin restonomiopiskelijasta miljonääri, joka ottaa tytöt uskottavasti vastaan linnassaan. Se oli hemmetin hauskaa! Koko ajan piti olla varuillaan ettei Ville mokaa. Se oli lähellä…”

Selitä asia, joka ei mene jakeluun. Ville Loposen karisma?

”Se on skarppi jätkä.”

Poika piti sen harvinaisen hyvin piilossa!

”Toisaalta. Olin mutsin ja parin muun naisen kanssa Strindbergilla syömässä. Olin kertonut mutsille hakevani ohjelmaan tyyppiä. Kun Ville tuli pöydän viereen ja esitteli kohteliaasti listaa, mutsi sanoi, että tuossahan se on. Annoin käyntikortin, ja Ville tuli seuraavana päivänä Solariin.”

Minkä ikäinen äitisi on? Kuusikymmentäkolme. Leidit arvostavat miehessä ehkä eri puolia kuin kaupunkikissat. Olivatko mimmit muka innoissaan kiharapäästä?

”Eivät olleet, mutta linna, Mersu ja hovimestarit tasoittivat kummasti kiharoita! Ville on kuule loistojätkä.”

Varmasti. Miten miehet voivat tietää naisten miesmausta?

”Castingin tekivätkin naiset. Mulla ja Selinin Markuksella oli tietysti viimeinen sana.”

Marco Casagrande olisi ollut hyvä Jussi. Vähän enemmän pahaa poikaa.

”Marcolla ja Villellä on yksi yhteinen piirre. Molemmilla on hyvä kotikasvatus, molemmat osaavat etiketin ja kaikki kohteliaisuudet. Mulla on jotain käsitystä Joe Millionairen budjetista. Se oli aika reilusti isompi kuin meillä. Tavatessani viime viikolla Cannesissa Foxin Vice Presidentin hän jaksoi vieläkin ihmetellä, että saimme tehtyä ohjelman käytettävissämme olleilla pikkurahoilla.”

Minulla alkoi myös oma show. EVVK. Ei voisi vähempää kiinnostaa.

”Ohjelmalla ei tehdä frendejä, ja loputkin selkään taputtajat kaikkoavat yökerhoista. Siinä ruoditaan viikon lööpit.”

Auts.

”Mukana on takuuvarmoja suunsoittajia. Kyseessä on Imperiumin Vastaisku, eli muistamme myös asiassaan ansioituneita juorutoimittajia, jopa päätoimittajia, jos aihetta ilmenee. No friends shall be made, mutta pilke silmäkulmassa sitä tehdään.”

Mistä sait kicksin palata ruutuun?

”En olisi millään halunnut, en millään, mutta sitten Fremantlesta soitettiin ja sanottiin, että nyt olisi tilaisuus päräyttää mitä vaan mistä tahansa, antaa palaa satasella. Ajattelin, että saakeli, pitäisikö homma kuitenkin tehdä. Ohjelmassa on klassikon ainekset tai sitten se menee ihan mönkään.”

Mun piti aloittaa tämä kohtaaminen seuraavasti: Tässä me inhotut journalistit istumme Coloradon pöydässä ja EVVK siitä, ettei meistä pidetä. Miksi meitä inhotaan? Minua inhotaan, koska annan paskiaisillekin mahdollisuuden. Miten analysoisit omaa inhokerrointasi?

”Vaikea kysymys. Minua on vaikeaa lokeroida. Joillain on puoli-imbesilli kuva, toiset ajattelevat että saattaa sillä olla jotain lahjojakin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olen samplannut niin paljon. Ollut uutisissa, tekemässä urheilua, ajankohtaisohjelmissa, Seiskan kannessa, Miljonääri-Jussin tuottajana. Välillä istuskelen puolialasti On The Rocksin uima-altaassa. Jokainen voi väheksyä jotain näistä jutuista.”

Viimeiset vuodet olet ollut Solarissa tuottajan pestissä.

”Neljä vuotta. On ollut hirveän makeata johtaa viidenkymmenen hengen tiimejä kohti määränpäätä ja saada palaute siltä jengiltä.”

Oletko inttikapiainen, vai mistä periytyvät johtajan ominaisuudet?

”Olen ennemminkin tarkkailuluokan, tai siis sinne valmistavan eli tarkkailuklinikan, oppilas.”

Siis ACDC?

”Ei, ei. Olin luokan pelle. Tuottajan hommassa tarvitaan sitä, pellen ominaisuuksista on apua kuuden viikon rundilla. Kun huomaan, että kameramiehellä tai äänimiehellä alkaa otsasuoni pullistumaan, otan roolin niskaan ja saan jengin nopeasti relaamaan. Heitän outoja läppiä, ja sen jälkeen back to business.

Tuotantopäällikön kanssa ollaan aina sanottu tuottajan homman olevan sodan johtamista. Kymmenen kuljetusautoa liikkuvat kartalla. Jos tyttö lähtee juoksemaan talosta keskellä metsää, ei muuta kun helikopterit ilmaan, jotta tilanteesta saadaan kuvaa.

Hetkessä eläminen on äärimmäisen makeata ja hemmetin stressaavaa. Nyt tuntuu siltä, että oltuani kuusi viikkoa näissä hommissa putoan ihan tyhjän päälle.”

Palaat elävänä rintamalta?

”Kaikki kunnia isänmaalle ja meidän sotaveteraaneille. En viitsi rinnastaa tuottajan duunia ja sotaa. Turha tätä on romantisoida. Varmaan rakennusprojekteissa ja muissa on mukana ihan samaa fiilistä. Tv:ssä homma romantisoituu siksi, että tulos on kaikkien nähtävillä. Realitya pidetään teeveen paskajournalismina, mutta sen sanon, että tuotannon tekeminen on todella siistiä.”

Tosi-tv on loppupeleissä fiktiota. Siitä on leikattu elämän löysät hetket pois?

”Mun tapa tehdä realitytuotantoja on se, että näytetään kaikki niin kuin se oikeasti tapahtuu. Haluan olla fair katsojille. Tiedän että Jenkeissä ja muualla leikellään materiaalia, mutta mä haluan näyttää kaiken. Kameramiehillä on ollut kovaa. Kuudentoista tunnin päivän jälkeen on saattanut käydä käsky: Toi emäntä lähti tuonne, menkää perässä! Ensimmäinen sääntö ohjelman onnistumiseksi on catering. Kun jätkät pääsevät tauolle, niille on oltava ruokaa, heti ruokaa ja hyvää ruokaa.”

Kuka hoiti Mallikoulun safkat?

”Yksi tyttö ja Taidehallin Klubin keittiö. Ruoka on ykkönen, logistiikka kakkonen. Se, että autot kulkevat. Kun nämä kaksi ovat kunnossa, ollaan aika vahvoilla. Kolmonen on ryhmän valinta. Että jätkät rakastavat sitä duunia. Kun nämä asiat skulaavat, ohjelman aihe voi olla mikä tahansa. Homma taittuu.”

Olet ollut työssäsi aika rankoin prosentein tekemisissä kauniiden nuorten likkojen kanssa.

”Joo. Vähän naurattaa koko asia. Ehkä pitäisi ehdottaa siirtoa muihin hommiin.”

Älä. Ihmisiä kiinnostavat kauniit naiset ja miehet, seksi ja väkivalta. Homot jotka antavat iskuohjeita normiheteroille.

”Tämä homopuoli on mielenkiintoinen.”

Aletaan duunaamaan homojen vetämää ohjelmaa? Eihän sulla ole mitään periaatteellista sellaista vastaan?

Au. ”Ei. Katellaan. Olisin hirveästi halunnut tehdä Playing It Straight -ohjelman. Se alkaa parin viikon päästä Subtv:llä. Siinä on kimma, jolla on joku linna tai plantaasi, ja kuusitoista kundia. Ne pitävät hauskaa päivän ja syövät yhdessä, kunnes hovimestari tulee sisään ja ilmoittaa: Lucy, I gotta tell you, eight of these guys are straight, eight of these guys are gay. If your last pick is a straight guy you’ll get a million dollars to share among you, but, if your last pick is gay he will keep the million dollars. Aivan ihana show. Lopetettiin Jenkeissä viiden ekan jakson jälkeen, mutta Subtv oli ehtinyt ostaa sen, ja näyttää kaikki kahdeksan jaksoa. Se oli castattu niin, että kaikki homot olivat niin heteromaisia kuin voi olla.”

Erottaisin homon, olen varma siitä.

”Muija on epäillyt helvetin komeaa jätkää homoksi. Tiputuksessa on makeeta jännätä, onko jätkä hetero vai homo. Are you gay or straight? Straight. Heh. Homous on nyt ilmassa. Se on ärsyttävää, mutta kiinnostavaa. Four Popin juontaja Mikko Silvennoinen on todella hyvä.”

Ollaan eksytty turhan asialinjalle. Olet tunnettu yöelämän supereläimenä. Mitkä ovat nastoimmat bileet, joissa olet ollut?

”Hmm. Ehkä ne ovat 30-vuotissynttärini. Oltiin vaatimattomaan tyyliimme varattu Hartwall Areena. Mulla ja Jokereiden neljäkymmentä täyttäneellä Matti Virmasella oli yhteiset juhlat. Meillä oli nelisensataa vierasta, jotka kumosivat tuhanseja tuoppeja olutta ja siideriä. Viinit, ruoat ja konjakit päälle. Paikalla olivat kaikki Lenni Kalle Taipaleesta mun mutsiin, joka istui koko illan Lindin Arvin vieressä. Seuraavana päivänä Kaivohuone tarjosi kaikille kynnelle kykeneville brunchin. Paikalla oli pelkkiä frendejä.”

Joissain partyissa lauloit poliiseja paikalle ja muuta sellaista.

”Joo, mä lauloin vähän Niinimaiden katolla. Rankka työ vaatii rankat huvit. Soitin viulua ihan tosissani kuusitoista vuotta. Kunnes ranne hajosi Jenkeissä lätkää pelatessani.”

Olitko tosissasi tähtäämässä viulistiksi?

”En tiedä. Musta olisi tullut korkeintaan Kaupunginteatterin kakkos- tai kolmosviulisti. Näin ainakin itse näkisin. Oli raskasta soittaa Jenkeistä mutsille ja sanoa että soittohomma loppuu tähän. Äiti oli pahoillaan. Se oli kuitenkin kuskannut mua Karjaalta Helsinkiin kolme kertaa viikossa.”

Ahomaan intohimona klassinen musiikki… Mitkä ovat lempisäveltäjiäsi?

”Vivaldiahan me soitettiin ihan hirveästi. On siitä jotain jäänyt. Ostan joka joulu mutsille lahjaksi lipun Savonlinnan Oopperajuh-lien ensi-iltaan. Ihan kiusallanikin joka kerta eturivistä, keskeltä. Akustiikka on huono, ja sitä hävettää aivan hemmetisti, kun me kävellään sinne keskiriviin. Se on jokakesäinen hauska äiti-poika-matka. Asutaan hotellissa ja käydään yhdessä syömässä.”

Käytkö Stadissa konserteissa?

”En erityisesti. Sibelius-viulukilpailut käyn tsekkaamassa, mutta nehän ovat vain joka kuudes vuosi. Oopperassa tulee myös käännyttyä. Äitini sisko on itse asiassa piirtänyt uuden oopperatalon. Tai siis hän on niiden neljän-viiden arkkitehdin joukossa, jotka sen suunnittelivat.”

Oletko seurannut jonkun tietyn viulistin uraa?

”Nigel Kennedyn, tietysti. Jätkä teki viulunsoitosta punkia.”

Toimittaminen vei pidemmän korren. Aloitit Karjaan Seudussa. Sielläkö tutustuit Marco Casagrandeen?

”Jo koulussa! Marco oli kilpailijan leivissä Etelä-uusimaassa, ja lähti jonkun hulluuden siunaamana Romaniaan Ceausescun kaatuessa. Se teki kolmen sivun reportaasin lehteen, jossa oli normaalisti Martta-kokous juttuja. Sen jälkeen lähdimme yhdessä Kroatiaan vuonna 1991 suurina sotareporttereina. No joo, siitä reissusta saisi paksun novellin. Sitten tultiin takaisin ja rest is history. Siinä on jätkä, josta tykkään paljon. Meidän luokasta tuli muitakin kovia kundeja. Hulluus ruokki luovuutta ja uskallusta. Kun olimme koulussa, vuokrasimme tosi myöhään illalla Movieboxin ja kolme leffaa. Mutsi oli niin rautaa, että keräsi aamulla autolla porukan meille katsomaan leffoja. Lintsattiin koulusta, mutta ei meistä silti tullut tämän huonompia ihmisiä. Tuli teatteriohjaaja, näyttelijä, arkkitehti ja tv- ammattilainen. Iso hatunnosto mutsille, joka tajusi ettei ympäristöoppi ole välttämättä ovi mihinkään erityiseen.”

Mitä isäsi puuhailee?

”No comments. Se on apteekkarina jossain. Häneen mulla ei ole mitään suhdetta. Sinänsä surullista, koska faija on kuulemma aika lailla mun näköinen ja samantyylinen. On muuten ihan perseestä, että jengi eroaa niin paljon. Kun yritän puuhata himassa jotain remonttia tai muuta pikkujuttua, joka faijan olisi pitänyt opettaa, en saa mitään tehtyä kunnolla. Nyt kun eroja on niin paljon, viisikymmentä tai kuusikymmentä prosenttia, vuosisatoja isältä pojalle jatkunut perinne katkeaa. Äidin ei kuulukaan opettaa, mihin uistin sidotaan, mutta kun näitä pieniä niksejä on satoja.”

Miesten kädentaitojen häviämisen uhka. Tuota ohjelma, missä opetetaan avioeropojille man- kamaa. Tarvitset sitä, jos sinusta itsestäsi tulee jonain päivänä isä.

”Aivan. Näin tämä solmitaan. Ei anneta yhteiskunnalle tuollaista mahdollisuutta. Annetaan sen rypeä omassa degeneroitumisessaan! Yhteiskunta on niin seksistinen, että perheeseen menee usko heti kättelyssä. Kotielämä saadaan näyttämään pilvilinnalta. Jengi menee kaksikymppisinä naimisiin intohimosta, mutta homma hajoaa kahden vuoden päästä. Huonolla onnella yksinhuoltaja työntelee kaduilla kaksia kärryjä ja ihmettelee, mihin elämä meni. Näin ei ollut viisikymmentä vuotta sitten. Kannattaa kelailla, milloin on moiseen hommaan valmis. Olen 33, enkä ole vielä valmis. Maybe never will be. Nyt mä olen kyllä aika hyvällä pohjalla. On toivoa.”

Kenelle nostat hattua?

”Monille. Ehkä parhaalle kaverilleni, jonka lasten kummisetä olen. Se tekee jotain pankkiiriliikkeessä ja on seurustellut kuusitoistavuotiaasta saman tytön kanssa.”