Risto Siilasmaa

Matinkylän Midas

Suomen piilaaksossa kasvaa tietoturvayritys Data Fellows. Jos se menee pörssiin, tulee sen toimitusjohtajasta yksi Suomen rikkaimmista miehistä. Toimitusjohtaja on 32-vuotias Risto Siilasmaa. Mutta kuka hän on?

Viime viikolla Risto Siilasmaa iski ulko-oven yksivuotiaan tyttärensä sormille.

Sellaisessa tilanteessa tietoturva – ala, jolla Siilasmaan yritys Data Fellows toimii – tuntuu pieneltä asialta. Data Fellows voi olla yli kolmen miljardin arvoinen yritys, jos toimitusjohtaja ja omistaja Siilasmaa päättää, että se menee pörssiin. Nellan isästä voisi tulla yksi Suomen rikkaimmista miehistä. Mutta mitä merkitystä on miljardeilla, kun lapsen sormet jäävät oven väliin. Saranapuolelle.

Data Fellowsin ala-aulasta aukeaa näkymä viisikerroksisen rakennuksen kattoon kuin pienoismallissa sanfranciscolaisesta hotellista. Vinosti roikkuvassa, viisi kerrosta korkeassa mainosbannerissa lihaksikas vuorikiipeilijä killuu sormistaan vaakasuoran kielekkeen alla. Tietoturvayritys auttaa firmaasi roikkumaan kielekkeistä!

Data Fellows on pitkällä siperiferiassa, Suomen Matinkylässä, kun sen pitäisi olla Piilaaksossa. Kun vielä aulan kalusteet on haettu IKEAsta, hymy leviää toimittajan silmiin.

Onko siis IKEAn katalogi isketty aulan sohvapöydälle iskemään silmää?

Luvut puhuvat kuitenkin puolestaan. Mitä väliä on kalustuksella, kun firma päätyy Nokian ohella ainoana suomalaisena arvostetun amerikkalaislehden Red Herringin teknologiayritysten TOP 100-listalle.

Risto Siilasmaa on teknologiafriikki, eikä hän mielellään puhu itsestään. Hänellä on näppinsä syvällä rahakasassa, ja hän ojentaa auttavan kätensä myös muille suomalaisille ohjelmistoyrittäjille.

Hän on tavallinen mies, jota harmittaa kun hänen yhtiönsä joskus joutuu rekrytoimaan työntekijöitä muilta yrityksiltä.

"Jonkun Nokian tai Elcoteqin kohdalla sillä ei ole niin väliä, mutta kun muistaa millaista meillä on ollut, niin pieniltä firmoilta työntekijän vieminen tuntuu ikävältä."

Data Fellowsin pitäisi olla Piilaaksossa. Siis kokonaan. Data Fellowsin San Josén konttorissa työskentelee jo nyt nelisenkymmentä ihmistä. Suomalaisia siellä on vain pari, mutta Suomen konttorissa ilmaisia kokiksia juo reilut sata tekijää.

"On siitä ollut puhetta, on siitä ollut puhetta", Siilasmaa iskee, kun kysyn eikö koko firmalla olisi paremmat mahdollisuudet menestyä Piilaaksossa.

Siilasmaa katsoo kuin judoka suoraan silmiin. Katse ei ole kylmä, se on veljellinen ja ystävällinen katse. Se on sellainen katse, joka häiritsee hetken kunnes huomaa, että se häiriö on omien korvien välissä.

Siilasmaan kanssa jutellessa tajuaa, ettei johtajuus ole mikään myötäsyntyinen ominaisuus. Siilasmaa on sen tyyppinen johtaja, joksi tullaan sattumalta.

Silti Siilasmaa on epäilemättä hyvä johtaja. 200 työntekijän yrityksessä vaihtuvuus on todella pientä. Hyvän johtajan alta ei viitsi lähteä.

Ja Siilasmaalla on yksi taito hyppysissään, jota kaikilla ei ole: mikään ei tunnu olevan hänelle ylivoimaisen vaikeaa selittää. Mies veistelee pörssikurssilogiikkaa yhtä hyvin kuin co-op-yritysten kanssa toimimisen strategiaa, tai yhtiön työntekijöiden sairastumisen vaikutusta firman toimintaan. Tai sitä, kuinka tyhmää on että ohjelmistoalan yrityksen vientiluvut merkitään sähkövienniksi tai pahimmillaan metalliteollisuuden vientilukuihin.

Katsotaan menneisyyteen. "Isä oli postissa töissä", sanoo Siilasmaa. Töölön yhteiskoulusta yo:ksi kirjoittanut Siilasmaa siirtyi kaavan mukaan polille, minne kaikki 12-vuotiaana koodaamisen aloittaneet siihen aikaan menivät. Tuotantotalouden opiskelijana Siilasmaa oli tavallinen teekkari. Hän harrasti kilpaa taekwandoa, jota treenatessaan hän ei juuri viihtynyt kapakassa.

"Se opetti ehkä vähän itseluottamusta, varsinkin silloin pienempänä. Mutta mitään itämaisia filosofisia arvoja se ei opettanut."

Kertaamme yhteiset tuttavat niin kuin kaksi samanikäistä saman paikkakunnan ihmistä aina tekee. Pieni maa, sanon, mutta maailmaa kiertävä Siilasmaa toteaa yksikantaan: "Koko maailma on pieni".

"Yksi kaveri juuri soitti San Josesta ja sanoi syöneensä ravintolassa jossa oli tavannut Artturi Tarjanteen." (Tarjanne on suomalaisen ohjelmistoteollisuuden myyntihyrrä maailmalla). En tunne Tarjannetta, mutta pohdimme hetken onko niin, että Piilaaksossa on suomalainen yhteisö samaan tapaan kuin sata vuotta sitten Pariisissa.

Jos on, ehkä Siilasmaasta voisi tulla sen Edelfelt ja Linus Torvalds voisi olla sen Gallen-Kallela. Paitsi että hei, nämä kaverit ovat koko lailla nörttejä.

Tänä vuonna maailmalla on ilmestynyt ainakin 108 lehtijuttua Data Fellowsista. Arvopaperi-lehti pohdiskeli Data Fellowsin pörssiinlistautumista. Se vertaa Data Fellowsia saman alan vastaavan kokoiseen amerikkalaisyritykseen, joka tekee saman verran tappiota vuodessa kuin Data Fellows tekee voittoa. Tämän yrityksen markkina-arvo eli se arvo, jonka siitä teoriassa saisi, jos se myytäisiin kokonaan, on New Yorkin Nasdaq-pörssissä (teknologia-alan yleinen listautumisfoorumi) tällä hetkellä 3,2 miljardia markkaa. Siilasmaan mielestä vertailu on ontuvaa, eikä hän voi sietää esimerkiksi tämän jutun otsikkoa.

Kun Siilasmaa listaa pörssiin menon hyviä puolia, ja saan väliin kysymyksen "milloin", hän keskeyttää ja alkaa listata huonoja puolia. Sen jälkeen asia tyylikkäästi unohdetaan.

Risto Siilasmaa omistaa Data Fellowsista 75 prosenttia. Eli jos Data Fellowsin arvo olisi sanotaan vaikka helpot neljä miljardia, Siilasmaan omaisuus listautumisen yhteydessä voisi nousta tuollaiseen kivaan kolmeen miljardiin.

Spekulointi on spekulointia. Kukaties listautumisvaiheessa Siilasmaa on jo äveriäs eläkeläinen perheenisä Mankkaalta tai ties vaikka Piilaakso ehtii valua San Andreaksen hautavajoamaan ennen sitä.

Nyt Risto Siilasmaa ei harrasta mitään. Kun lapsi tuli, hän päätti ettei käy kavereiden kanssa kapakassa, ei harrasta liikuntaa, vain perhettä. Joskus tällaiset lujaluontoiset ihmiset alkavat vähän kyrsiä heikompaa taatelintallaajaa, mutta kun Siilasmaa kertoo Nellan ovenväliin jääneistä sormista, arvojärjestyksen ymmärtää lapsetonkin.

Data Fellowsin työntekijät harrastavat paljon yhdessä. Talossa on neljänä päivänä viikossa hieroja, on fysioterapeutti, joka arvioi istuma-asennot ja tekee kunto-ohjelmia, joita vedetään läpi omassa kuntosalissa. Pelihallissa on biljardipöytä, videopelejä, flippereitä ja tietysti tietokonepelejä.

Testaan kokisautomaatin, ja kyllä, ilmaista se on. Laittikokispullo kolahtaa koneesta iloisen kylmänä. Sipsejä ei näy.

Viime kuussa Data Fellowsin harrastekerho lähti laskettelemaan. Kolme bussia hajosi, ja nörttilauma joutui istumaan kolmenkymmenen asteen pakkasessa kolme ja puoli tuntia. Aito selviämisharjoitus ei ollut kovin tuloksellinen ainakaan lyhyellä tähtäimellä: puolentoista kymmentä työntekijää sairastui keuhkokuumeeseen ja keuhkoputkentulehdukseen. Eräskin avainhenkilö oli sairaana kolme viikkoa.

Tiimihengen ylläpito sopii Siilasmaan kaltaisen miehen firmaan. Hänen mielestään kuka tahansa vain kuukaudenkin työssä ollut tekijä voi väitellä, jopa ottaa yhteen pomon kanssa. Se on sitä häjyä suomalaista yrityskulttuuria josta joissain maissa ollaan kateellisia.

Länsiväylä on Suomen Piilaakso. Ainakin espoolaisten mielestä.

Risto Siilasmaa asuu nykyisin Mankkaalla, josta hän ajaa Saabillaan Matinkylään. Hän on kuitenkin kasvanut Lauttasaaressa, "siinä entisen Alkon vieressä."

Se, että Siilasmaa on teknologiafriikki on hänen mielestään hänen suurin puutteensa. Vuosien varrella tarve hoitaa firmaa kasvaa, ja notkeana ihmisenä hän on sitä oppinut. Ja olihan Bill Gateskin alun perin softantekijä.

"Enhän mä ole muita yrityksiä perustanut kuin Data Fellowsin. Mutta liiketoiminnan kehittäminen muissakin yhtiöissä on ollut aika lähellä sydäntä."

Siilasmaalla on siis sormensa pelissä paitsi oman firmansa myös muiden suomalaisten yhtiöiden toimissa. Hän on juuri ollut näyttämässä kädestä pitäen suuntaa eräälle pienelle yritykselle - ja nauttinut siitä.

"Kahdesta vaihtoehdosta he valitsevat sen, josta on pitkällä tähtäimellä enemmän hyötyä. Mä olen ihan varma, että he eivät ole edes tajunneet että mä itse asiassa ohjasin heidät sinne."

Siilasmaa toivoo että Suomelle kehittyisi hyvin vahva ohjelmistoteollisuus. Hän uskoo, että se olisi Suomelle hyvä asia. Siilasmaan huoli Suomesta on jotenkin oireellista. Jorma Ollilan huhutaan julkisuuden ulottumattomissa pohtivan avoimesti Nokian lähtöä Suomesta. Siilasmaa puhuu avoimesti samasta; että lähtöä on pohdittu. Jos Data Fellows lähtisi, olisi se vain esimerkki siitä, kuinka Suomessa ei pystytä hoitamaan asioita kunnolla.

Siilasmaan mielestä Suomessa epäonnistuminen katsotaan haitaksi, kun muualla konkurssin tehneellä katsotaan olevan enemmän arvokasta kokemusta.

Siilasmaalla on kokemusta sanojensa tueksi. Data Fellows aloitti aikoinaan koulutuksella. Siitä tuli lyhyessä ajassa Suomen Macintosh-koulutuksen kärkiyhtiö. Koulutuksen ohella yhtiö rönsysi lehtijuttujen kirjoittamisesta konsultointiin ja tietokantasovellusten tekemiseen. Sitten alettiin kehittää ohjelmistoja toden teolla. Ensin kahta linjaa: viruksentorjuntaa ja työryhmäohjelmistoja. Vasta pari vuotta sitten työryhmäohjelmistot erotettiin Data Fellowsin tuotannosta erilleen.

Fokusointi on Siilasmaan mielestä olennaista.

"Meitä oli yhtä monta ihmistä kuin oli näitä projekteja."

Mutta eikö niin, että jos he eivät olisi toimineet rönsyillen sinne tänne, pääomaa myöhempään tuotekehitykseen ei olisi ollut. 90-luvun alussa pankeilla oli muuta mielessä kuin antaa lainaa jollekin tietoturvafirmalle.

"Me käytettiin sitä rahaa huomattavasti myös sellaisiin tuotekehityshankkeisiin jotka oli ihan vääriä."

Data Fellowsin tuotteista tällä hetkellä tärkein on F-Secure. Muutkin tuotteen ovat olleet F-alkuisia. Sen F-kirjaimen historiaa Siilasmaa ei halua muistella.

Mutta Data Fellows on Siilasmaan mielestä väärä nimi hänen firmalleen.

"Jos nimessä on kaksi sanaa, se on ongelma softafirmalle. Ajatellaan vaikka ohjelmien nimiä:

Microsoft Powerpoint, siinä on kaksi sanaa. Jos se olisi vaikka Data Fellows Powerpoint, siinä olisi jo liikaa sanoja."

Kaikkeen ne tulevat miljardöörit joutuvatkin näppinsä pistämään.

Data Fellowsin suurin neuvotteluhuone on nimetty ensimmäisen tietokoneviruksen mukaan. Brain oli pakistanilaisen veljesparin piraattiohjelma, jonka mukana levinnyt virus formatoi kovalevyn ja ilmoitti ettei saisi käyttää piraattiohjelmia. Sellaisia virnuilijoita vastaan Data Fellows taistelee. Risto Siilasmaa on oppinut virheistään, ja nyt se mihin hän koskee on kultaa.

Nellan sormille ei käynyt kuinkaan. Se on Risto Siilasmaalle ihmeellinen asia.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi