Sauvakävelyn Suomen mestari

Haloo, onko se Juhani Perälä? Miten menee?!

Kraaaaaashh! Kabuumm!

Jossain Kaamasen tienoilla, 60 kilometriä Utsjoelta lounaaseen rekka pyyhkäisee ohi vaeltajan, joka on juuri nostanut matkapuhelimen korvalleen. Selässä on rinkka, yllä kuoritakki, jalassa lasketteluhousut. Mies on 179 senttiä pitkä, mutta kahdeksan kiloa kevyempi kuin juhannuksena, jolloin 1450 kilometrin kävelymatka Hangosta Nuorgamiin alkoi.

“Nyt kävely on kyllä aika perseestä”, Perälä huutaa takaisin operaattorisponsorinsa laskuun. Päivämatkasta uupuu vielä 45 kilometriä, taivas enteilee sadetta, pohkeita kivistää ja jalkapöydät ovat betonista. Kulutuksessa on jo kolmas sandaalipari.

Parkanolaisen entisen insinööriopiskelijan sauvakävelymatka halki Suomen edustaa parasta Forrest Gump-henkeä aikoihin.

Joskus helmikuussa Perälä oli taas kieriskellyt unettomana vuoteessaan.

“Opinnot eivät maistuneet. Päätin lopettaa ne ja tehdä kesälomallani jotain erikoista.”

Lopulta vain sisko oli hetken epäillyt veljensä mielenterveyttä, äitikin oli auliisti toivottanut pojalleen hyvää matkaa.

Loputtomilla taipaleilla Perälä on kohdannut nipun liiskautuneita kyykäärmeitä, hirven puhetäisyydeltä, laumoittain poroja ja umpikännisen miehen paljaan takapuolen keskellä valtatietä.

“Siellä se ulosti ja huuteli rivouksia autossa odottavalle vaimolleen. Silloin otin kulkulinjan pientareen puolelta.”

Hieman ennen Rovaniemeä Perälä päätti testata, voiko päivässä kävellä sata kilometriä. 80 kilometriä kulki kuin rasvattu, mutta Rovaniemen keskustassa iskivät julkisuuden kirot.

“Jouduin antamaan Lapin kansaan haastattelun ja matka jäi vajaaksi.”

Jos jotain Perälä on oppinut, niin sen, että Suomi on pirun kaunis maa.

“Lappi varsinkin. Vuokson ja Ivalon välin vaaramaisemat ovat fantastisia.”

Ensimmäiset kaksi viikkoa Perälä ahmi lisää vain vesi -pekonipastaa, kunnes pelkkä tuoksukin sai vatsan kouristelemaan. Nyt on menossa neljäs viikko italianpataa.

Vasta Oulun korkeudella Perälä alkoi öisin kaivautua makuupussiinsa.

“Monet yöt olen nukkunut taivasalla tien vieressä, kun en ole telttaa jaksanut pystyttää.”

Muutaman yön Perälä on viettänyt vieraanvaraisten kansalaisten kodeissa.

“Uni tulee nykyään paremmin teltassa tai taivasalla.”

Lapissa Perälä on voinut luopua veden kantamisesta.

“Puro kuin puro, vesi on kyllin puhdasta juotavaksi.”

Hanko-Tammisaari-Forssa-Somero-Ruovesi-Keuruu-Kinnula-Resijärvi-Kärsämäki-Haapavesi-Oulu-Kemi-Rovaniemi-Sodankylä-Ivalo-Inari-Utsjoki-Nuorgam. Kiertue alkaa olla ohi. Kun Perälä saapuu Nuorgamiin, hän heittää 11 kilon rinkkansa pienen vierasmajan nurkkaan, ottaa pari olutta ja aloittaa seuraavana päivänä liftimatkan takaisin kotiin. Urakan jälkeen Perälä uskoo olevansa henkisesti piirun vahvempi, vaan ei viisaampi. Vai olisiko sittenkin. Lause haastattelunauhan kohinakohdassa paljastaa miehen: ”…Haluan tehdä työtä käsilläni. Sepän ammatti sopisi minulle.”

Juhani Perälä on valaistunut.