Silkkoa sisältä

Ja te kun luulitte tietävänne syömishäiriöistä kaiken.

Pahimmillaan tilanne voi mennä tähän.” Johtajahammaslääkäri Lauri Turtola pitelee sormiensa välissä diakuvaa, jota ei tee mieli katsoa.

Kuvassa on suu, josta puuttuvat ylähampaat. Suu kuuluu parikymppiselle opiskelijalle. Hampaansa hän on tuhonnut ihan itse, oksentamalla.

”Tässä tapauksessa bulimia on jatkunut ainakin viisi kuusi vuotta”, Turtola toteaa.

Syömishäiriöiden fyysisiin vaikutuksiin törmätään Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiössä, YTHS:ssä, päivittäin. Joka kymmenes korkeakoulussa opiskeleva nainen kärsii syömishäiriöstä. Vuonna 2001 YTHS:n toimipiiriin kuului 130 000 opiskelijaa, joista yli puolet oli naisia. Heistä 7 000 sairasti tai oli sairastanut syömishäiriötä. Parin viime vuoden aikana syömishäiriöstä johtuvat käynnit ovat jatkuvasti lisääntyneet.

“Meille on ihan selvää, että tämä on räjähdysmäisesti kasvava ongelma”, toteaa YTHS:n syömishäiriötyöryhmän jäsen, lääkäri Terhi Laatikainen.

Koko väestöstä syömishäiriöön sairastuu muutama prosentti, mutta nuorista naisista 10-20 prosentilla on jonkinasteisia syömishäiriöitä. Hoitoon hakeudutaan nykyisin entistä herkemmin, mutta silti sairastuneista vain viidesosan arvioidaan hakevan hoitoa.

”Ei ole täydellisesti selvillä, kuinka moni nuori käyttäytyy ajoittain bulimisesti. Totuus voi olla 20 ja 40 prosentin välillä jossain”, sanoo Laatikainen.

Syömishäiriöt ovat sairauksia, jotka pyritään usein salaamaan viimeiseen asti. Lääkäriä ei kuitenkaan voi huijata, ei ainakaan pitkään. Syömishäiriöt aiheuttavat fyysisiä muutoksia, joista osa on peruuttamattomia.

”Bulimian kohdalla nuori hakee usein ensin apua muihin oireisiin yleislääkäriltä”, kertoo Laatikainen.

Usein syömishäiriön jäljet havaitsee ensimmäisenä hammaslääkäri. YTHS:n viimevuotisessa tutkimuksessa 20-vuotiaista naisopiskelijoista kahdella prosentillla havaittiin hampaissa jälkiä syömishäiriöistä.

Purukalusto ei tuhoudu vielä muutaman kuukauden oksentelusta, mutta noin vuoden jälkeen tuhot alkavat yleensä jo tuntua hampaiden vihlomisena. Aluksi syntyy kiillevaurioita ja hampaat alkavat reikiintyä. Hammas voi kulua jopa niin, että sen ydin paljastuu. Tuhoutunutta kiillettä ei saa takaisin, vaan hampaisiin joudutaan laittamaan pinnoitteita. Aina sekään ei riitä.

”Pikkuhiljaa kiille liukenee. Sitten hammas alkaa näyttää rispaantuneelta ja lohkeilee. Lisääntynyt karies pehmittää hammasta. Lopulta koko hammas pehmenee ja se joudutaan poistamaan”, kuvailee Turtola.

US:n syömishäiriöpoliklinikalla Lapinlahden sairaalassa kirjattiin viime vuonna yli 6000 käyntiä. Yli 90 prosenttia potilaista on nuoria naisia, mutta myös miehillä syömishäiriöt ovat lisääntymässä. On arvioitu, että joka kymmenes anoreksiaan ja joka neljäs bulimiaan sairastuva olisi mies.

Syömishäiriöpoliklinikalla arvioidaan potilaan hoidontarve. Välitön sairaalahoidon tarve on kyseessä painoindeksin ollessa 13:n paikkeilla. Hengenvaarassa potilas on painoindeksin pudotessa 10-11:n tienoille.

Lääkäri Mikael Riska työskentelee syömishäiriöpotilaiden kanssa päivittäin. Hän on nähnyt, mitä sairaudet ihmisen ruumiille aiheuttavat.

”Jo kuukausien sisällä seuraa elimistön kuivuminen. Verenpaine laskee, sydämen syke hidastuu ja suolatasapainossa tapahtuu muutoksia. Anorektikon pulssi voi olla jopa alle 40”, Riska luettelee.

Kuivuminen on seurausta syömättömyydestä ja oksentelusta. Se koskee sekä anorektikoita että buliimikkoja. Monet syömishäiriöiset käyttävät nesteenpoistolääkkeitä tai ulostuslääkkeitä, jotka pahentavat tilannetta. Erityisesti suolatasapainon muutokset ovat vaarallisia, sillä ne voivat aiheuttaa rytmihäiriöitä, varsinkin buliimikoilla. Pahimmillaan rytmihäiriöt voivat johtaa kuolemaan.

Suolatasapainon muutokset aiheuttavat lisäksi turvotusta, varsinkin jalkoihin ja kasvoihin. Buliimikoilla kasvot turpoavat jo muutenkin, sillä sylkirauhaset ärtyvät oksentelusta. Useimmiten sylkirauhasten turvotus laskee oksentelun loputtua, mutta muutos kasvojen muodossa voi jäädä pysyväksikin.

Buliimikoilla on usein käheä ääni, joka johtuu happaman oksennuksen ruokatorveen ja kurkunpäähän aiheuttamista vaurioista. Ruokatorvi voi tulehtua ja suupielet halkeilevat oksennuksen kuluttavan vaikutuksen vuoksi. Käsien iho halkeilee, koska oksentaminen aiheutetaan työntämällä sormet kurkkuun. Monet tosin oppivat pian oksentamaan ”ilman käsiä”, vain jännittämällä vatsalihaksiaan.

Oksentelu sekoittaa ruuansulatusjärjestelmän, ja mahdollinen ulostuslääkkeiden käyttö pahentaa tilannetta. Pahimmillaan suolistoon voi syntyä lihas- ja hermovaurioita. Joka tapauksessa buliimikot kärsivät jatkuvista vatsavaivoista ja närästyksestä. Oksentelu voi johtaa myös palleatyrän muodostumiseen.

Riskan vastaanotolle jonotetaan usein lapaset kädessä ja kesälläkin trikoot farkkujen alla. Anorektikot palelevat koko ajan; puhutaan raajojen ”sinistymisestä”. Sairaalloisen laihuuden lisäksi ulospäin näkyy myös ihon kuivuminen ja hiustenlähtö. Nukkaista karvaa voi sen sijaan alkaa kasvaa muualle ruumiiseen, esimerkiksi poskiin. Hiustenlähtö koskee myös buliimikkoja, ja nukkumisvaikeudetkin liittyvät molempiin sairauksiin.

Bulimia, kuten anoreksiakin, alkaa usein laihdutusyrityksestä. Buliimikko saattaa suunnitella oksentavansa vain vähän aikaa - siihen saakka, kun on saavuttanut tavoitepainonsa. Oksentaminen kuitenkin riistäytyy käsistä, eikä lopettaminen enää onnistu. Oksentelu muuttuu jokapäiväiseksi, ja lopulta buliimikko voi oksentaa viisi kuusikin kertaa päivässä.

”Jatkuva ahmiminen ja oksentaminen täyttää suuren osan päivästä. Työ, opiskelu ja kaikki asiat kärsivät”, toteaa Riska.

Vaikka buliimikot ovat yleensä normaalipainoisia, kärsivät he rankan oksentelujakson aikana anorektikkojen tavoin aliravitsemuksesta. Aliravitsemus vaikuttaa kilpirauhasen ja aivolisäkkeen toimintaan. Stressihormonien tuotanto lisääntyy ja aineenvaihdunta sekä pituuskasvu hidastuvat. Anorektikoilla kuukautiset yleensä jäävät pois, ja bulimiaa sairastavista naisistakin vain kymmenellä prosentilla on normaali kuukautiskierto. Vaikutukset voivat ulottua pidemmällekin; lapsetto-muudesta kärsivillä naisilla on tavallista useammin ollut syömishäiriöitä.

Liian alhainen estrogeenitaso aiheuttaa myös luiden haurastumista, ja osteoporoosin riski kasvaa. Myös luuytimen toiminta heikkenee ja vastustuskyky alenee, kun valkosoluja ei synny riittävästi.

Ja lista jatkuu: pistelyä raajoissa, munuaisvaivoja, tahdotonta kouristelua, masennusta, ahdistusta, mielialavaihteluita. Mitä kauemmin syömishäiriö jatkuu, sitä vakavammiksi käyvät sen seuraukset.

”Tänne on tuotu esimerkiksi potilas, jonka painoindeksi oli 10,7. Hän pystyi hädin tuskin kävelemään itse, ja ravintoa jouduttiin antamaan nenä-mahaletkun avulla. Potilas itse koki olevansa täysin terve ja normaalipainoinen”, Riska kertoo.

Sekä anorektikoilla että bulimikoilla itsemurhariski on normaalia suurempi. Anorektikoista noin viidellä prosentilla sairaus johtaa kuolemaan.

Syömishäiriöt sairauksina eivät ole uusia ilmiöitä. Anoreksia on tunnettu jo vuosisatoja, ja bulimia sai oman diagnoosinsa vuonna 1979. Mutta nyt niistä on tullut uusia kansantauteja.

Jos 16-25-vuotiaista nuorista naisista esimerkiksi 10 prosentilla on jonkinlainen syömishäiriö, se tarkoittaa yli 32 000:ta ihmistä. Se puolestaan tarkoittaa juuri nyt paljon liukenevia hampaita, turvonneita poskia, irtoavia hiuksia ja haurastuvia luita. Pidemmän aikavälin seurauksia voi toistaiseksi vain arvailla, jos uskaltaa.

Vaikka syömishäiriöpotilaista yli puolet toipuu kokonaan, osalla syömishäiriö kroonistuu. Kolmasosa sairastuneista toipuu jonkin verran, mutta sairastuu myöhemmin uudestaan. Täysin normaalin suhtautumisen ruokaan saavuttaa vain hyvin harva syömishäiriötä sairastanut.

Sairaskertomuksia

”Olen sairastanut bulimiaa vajaan puoli vuotta. Nykyään ahmiminen on lähes päivittäistä, samoin oksentaminen. Suurimpia fyysisiä oireita ovat esimerkiksi uupumus: portaita ei jaksa kävellä ylös, pari juoksuaskelta hengästyttää. Luulisin tämän johtuvan kaliuminpuutteesta tai elektrolyyttitasapainon häiriöistä. Sydän hakkaa kummallisella tavalla, lyöntien tasaantumiseen pelkän seisomaan nousemisen jälkeen saattaa mennä minuutteja. Hampaita vihloo jatkuvasti, vaikka yritän hoitaa niitä huolellisesti. Samoin kurkkuun ja nieluun sattuu lähes jatkuvasti, kipu voi herättää yölläkin. Vastustuskyky on alentunut, olen jatkuvasti flunssassa. Myös ummetus on jatkuva vaiva.”

”Ei mitään syytä olla oksentamatta, enkä mä ymmärrä, olisiko elämä parempaa, jos jättäisin jonkun kerran konvehdit tai aterian oksentamatta, kuin että oksentaisin, sillä ei asialla ole niin merkitystä enää. Tietenkin hampaat on yksi syy, tai no, ainoa syy.”

”En halua lihoa, taistelen vastaan, kävelen kymmeniä kilometrejä, nostelen painoja, teen vatsalihaksia, rääkkään ruumistani, joka on jo nyt niin loppuun palanut. Kipuja kaikkialla, särkylääkkeitä lääkäri määrännyt enemmän kuin joillekin vanhuksille. Poltan kynttilääni molemmista päistä, en vain osaa lopettaa.”

”Yksin en pysty hoitamaan esim. kauppa-asioita, jalat menee alta, kädet ei nouse ylös jne. En ole ikinä oksentanut tahallisesti, mutta himourheillut sitäkin enemmän (jalkani ovat tohjot, liikun vaikka olisin kipeä, jumppaan öisin). Leposykkeeni on järkyttävän alhainen. Huimaus on tehnyt musta invalidin. Kaliumarvot ovat olleet alhaiset ja vitamiininpuutos on. Tänään lepäsin tunnin ennen kuin sain vietyä matot ulos. Sitten jouduinkin lepäämään taas tunnin, että pystyin imuroimaan. Ja mä olin ennen niin aktiivinen ihminen. Mua ärsyttää se, etten pääse mihinkään! Mua ketuttaa se, että kaupassa joudun nojaamaan kärryihin, että pysyn pystyssä.”

”Olen täysin valmis siihen, että paino hiukan nousisikin tästä, kunhan tuntuisi paremmalta eikä enää palelisi eikä paikkoja kolottaisi kuin 80 vuotta mua vanhemmilla mummoilla. Että nälkä tuntuisi muunakin kuin huonon polven särkemisenä. Etten joutuisi huolestuttamaan rakasta ystävääni, kun joskus shoppaillessakin alkaa huimaamaan niin tajusti, että on istuttava alas, vaikka olisin syönytkin sinä päivänä ihan oikein. Haluan muuta elämänsisältöä kuin energiasisällöt.”

”Aineenvaihdunta on hidastunut ainaisesta jojo-laihduttamisesta. Vatsa on lakannut kokonaan toimimasta normaalisti. Aina on ummetusta tai ripulia. Bulimiakausina on jatkuva ripuli. Lähes jokaisen ruokailun jälkeen ylävatsa tulee todella kipeäksi ja vatsa turpoaa ilmasta. Lääkäri sanoi, että se on vatsakatarri ja johtuu oksentelusta, jonka seurauksena ruokatorvi ja vatsalaukun yläosa ovat ärtyneet pahasti. Vatsa on herkistynyt paljon. Maito, palkokasvit ja jotkut viljat aiheuttavat kipuja ja turvotusta.”

”Jos en onnistu mielestäni tarpeeksi hyvin oksentamaan, työnnän pehmeän, kovareunaisen putken noin 15-20 cm kurkkuuni ja oksennan. Kun tein tuota kolme päivää, siis makasin lähinnä, oksensin ja kävin lenkillä, niin elimistö petti ja jouduin ensiapuun. Kaksi viimeistä kertaa oksensin verta, jota valui myös nenästäni. Tietenkin se putken pää repi ruokatorveni koko matkalta auki. Pelkkä veden juominen tuntui kuin olisi juonut rikkihappoa ja puhuminen sattui, kun ruokatorvi ja kurkku olivat haavoilla. Nyt olen ottanut putken kovan reunan pois, eli enää ei tule kuin nenästä verta, kun oksentelen. Liikunta ja oksentelu ei tee hyvää, koska elimistöni alkaa jälleen pettää. Alkava nivelrikko on kai taas tulossa, joten lääkäriin taidan joutua joka tapauksessa.”

”Hampaiden kiille on huonontunut, reikiä tulee jatkuvasti, hampaat lohkeilevat: yhtäkkiä syödessä saattaa hampaasta vaan pudota pala, tämä siis bulimian takia. Anoreksia aiheutti huonontuneen verenkierron. Vaikka olen normaalipainoinen, palelen aina, ja sormet ja varpaat menevät usein ihan sinisiksi.”

-Lainaukset Syömishäiriöisten tuen ja Verkkoklinikan keskustelupalstoilta sekä syömishäiriöpotilaiden lähettämistä sähköpostiviesteistä. Tekstejä on lyhennetty.

Anna, 18

Diagnoosi: Bulimia nervosa
Sairastanut: 5 vuotta

”Halusin laihtua. Olin lukenut novellin, jossa puhuttiin bulimiasta, ja siitä keksin sen.”

Anna oli 13-vuotias sairastuessaan bulimiaan. Oksentamisesta tuli nopeasti jokapäiväistä. Anna laski kaloreita ja urheili fanaattisesti.

”Pyöräilin ja lenkkeilin. Rullaluistelin parinkymmenen kilometrin lenkkejä. Tiesin tarkalleen, paljonko haihtuu nestettä, kun juoksen tietyn matkan. Seitsemän kilometrin lenkillä paino tippui 800 grammaa.”

Pari vuotta sitten, kun bulimia oli pahimmillaan, Anna oksensi viisi kuusi kertaa joka päivä. Nyt Anna on 18. Kirjoitukset olisivat edessä, mutta fyysinen ja psyykkinen väsymys estävät koulunkäynnin, ja Anna on ollut sairaslomalla syksystä lähtien.

”Stressi pahentaa tilannetta. Voin oksentaa koko yön, kun pitäisi lukea. Kokeisiin ei kehtaa mennä, kun ei ole tarpeeksi valmistautunut. Joinain aamuina tunnen itseni niin rumaksi ja lihavaksi, etten voi lähteä ovesta ulos.”

Asioita jää tekemättä, koska on päästävä oksentamaan. Tapaamiset ja harrastukset saavat odottaa, ja ystäväpiirikin on kutistunut. Yhteyttä ei jaksa pitää, ei jaksa esittää pirteämpää kuin on. Sairaus syö myös säästöt.

”Yhtenä kesänä meni puolessatoista kuukaudessa kuusi tuhatta markkaa lähes pelkästään syömiseen ja oksentamiseen.”

Nyt Anna oksentaa enää muutaman kerran viikossa, mutta pitkään jatkunut sairaus on ehtinyt jo jättää jälkensä ruumiiseen. Oksentamisen seuraukset alkoivat näkyä Annan suussa noin vuodessa. Hampaat alkoivat vihloa ja reikiintyä. Paikkoja on jouduttu laittamaan yli 20, ja kiillevaurioita on paljon. Reikiä on erityisesti etuhampaiden takapuolella, jonne vatsahappo oksentaessa osuu. Toisinaan paikkoja irtoaa.

”Tiesin, että oksentamisen jälkeen ei saisi koskaan harjata hampaita, ja olen yrittänyt syödä purkkaa tai huuhdella suuta vedellä”, Anna kertoo.

Oksentaminen on johtanut myös ihon huononemiseen, poskien sylkirauhasten turpoamiseen ja ruokatorven ärtymiseen.

”Närästää usein, ruokatorvea polttaa. Ja silmien ympärille tulee oksentamisesta pieniä verenpurkaumia.”

Verikokeissa Annalla on todettu bulimiasta johtuva kilpirauhasen vajaatoiminta ja liian alhainen hemoglobiini. Kaliumarvojen kanssa on ollut ongelmia. Myös ruuansulatusjärjestelmä on mennyt sekaisin jatkuvasta ahmimisesta ja oksentamisesta.

”Voin olla päivän syömättä, eikä se tunnu missään. Tai sitten voin syödä kuinka paljon vain. Ajoittain, jos on paljon oksentanut, vatsaa polttaa.”

13 - 14-vuotiaana Anna alkoi myös viillellä itseään partakoneenterillä.

”Itseään haluaa vahingoittaa, koska kokee olevansa arvoton. Jos olen syönyt mielestäni liikaa, saatan rangaista itseäni sillä tavalla.”

Masennus, väsymys ja univaikeudet ovat pahentuneet koko ajan. Nyt Annalla on kokeilussa neljäs mielialalääkitys. Lisäksi hän syö unilääkkeitä ja rauhoittavia. Terapiassa hän käy kahdesti viikossa.

Oksentamisen syyksi voi riittää vaikka yhden omenan syöminen, toisinaan syöminen jatkuu fyysiseen pahoinvointiin asti.

”Ihan älyttömästi ihmisen maha vetää. Siinä voi mennä sipsipussi, litra jäätelöä, kattilallinen makaronia, jugurttia, pullaa… sellaisia ruokia, jotka on helppo oksentaa.”

Nyt Anna on jo oppinut, ettei osta kotiin kerralla ruokatarpeita kuin yhdeksi päiväksi, mieluiten vain yhteen ateriaan. Oksentelun lopettaminen on vaikeaa, vaikka tietää millaisia fyysisiä seurauksia sillä on.

”Kyllähän se vituttaa, jos hampaat tippuu suusta. Mutta ei se estä oksentamista. Halu laihtua on niin paljon voimakkaampi kuin halu parantua.”

Annalle on tarjottu hoitopaikkaa sairaalassa, mutta hän on kieltäytynyt.

”Ajattelen, etten ole tarpeeksi syömishäiriöinen sinne. Osastolle on hirveät jonot ja minä nyt kuitenkin pärjään. Ja kun kirjoitetaan, että terveydenhuolto on ylikuormitettu, siitäkin tuntee syyllisyyttä. Että menisi sinne, kun joku muu saattaisi tarvita sitä paikkaa paljon kipeämmin.”

Mari, 35

Diagnoosi: Anoreksia nervosa
Sairastanut: 20 vuotta

Mari sairastui anoreksiaan yli 20 vuotta sitten, ollessaan 14-vuotias.

”Paino vain tippui pari kiloa, ja se lähti siitä. Puolen vuoden päästä olin sairaalassa, painoin 32 kiloa. Olin kuolemaisillani, mutta en tiennyt sitä itse silloin ollenkaan. Ihmettelin, miksi jouduin sairaalaan.”

Tällä hetkellä 169-senttinen Mari painaa 42 kiloa, enemmän kuin kahteenkymmeneen vuoteen. Nyt hän yrittää taas laihtua hiukan lisää, ja pitää päivittäisen energiansaantinsa alle 1 000 kalorissa.

”Tää on niin krooninen tila jo, että mä en tiedä, onko mulla joku vai eikö mulla oo mikään.”

Muutama kuukausi sitten Mari meni niin huonoon kuntoon, ettei jaksanut enää edes kävellä. Fyysisesti vointi on nyt huonompi kuin koskaan aiemmin.

”Töissä on vaikea käydä, kun täytyy koko ajan keskittyä siihen, että pysyy tolpillaan. Väsymys on hirvittävä koko ajan, ei ole voimaa missään.”

Jo kävely portaita ylös saattaa välillä olla liikaa.

”Sydän rupeaa hakkaamaan, alan vapisemaan ja päätä alkaa särkeä heti.”

Mari kärsii myös syömishäiriöisille tyypillisistä univaikeuksista. Juuri koskaan hän ei saa nukutuksi kolmea tuntia enempää yössä.

”Kun olin tosi huonossa kunnossa, en nukkunut ollenkaan. En jaksanut tehdä muuta kuin istua silmät kiinni. En edes uskaltanut nukkua, koska ajattelin, että kuolisin jos nukkuisin.”

Lukea Mari ei jaksa, ja kirjoittaminen on hankalaa, sillä käsiin on alkanut tulla kramppeja. Vatsakivutkin vaivaavat.

”Ihan kuin joku työntäisi tikarilla vatsaan ja vääntäisi.”

Pari vuotta sitten Mari sai rytmihäiriöitä. Sydänfilmistä ilmeni, että anoreksia oli ehtinyt jo vahingoittaa sydäntä.

”Anorektikoilla on yleensä hidas pulssi, mutta mulla on hirvittävän nopea. Kyllähän siinä on sydänkohtauksen vaara, jos rupeaisin yhtäkkiä hulluna huhkimaan jossakin”, Mari toteaa.

Tuhoisimmin anoreksia on vaikuttanut luustoon. Syömishäiriöstä johtuva osteoporoosi on haurastanut Marin luut.

”Luut on kuin seitsemänkymppisellä mummolla. Mun pitäisi liikkua, koska luut tarvitsevat rasitusta, mutta en pysty, koska kunto on niin huono.”

Osteoporoosin pahenemisen ehkäisemiseksi Mari on nyt hormonilääkityksellä, joka on parantanut tilannetta hiukan. Samalla ovat palautuneet 20 vuotta anoreksian vuoksi poissa olleet kuukautiset.

Lisäksi Mari syö unilääkkeitä ja masennuslääkkeitä.

”Kaikki liittyy syömiseen, se täyttää pään ja se ahdistaa.”

Mari ei edes muista, milloin olisi viimeksi tuntenut nälkää. Hän erottaa vain verensokerin laskemisesta johtuvan väsymyksen ja vapinan. Päivittäinen ravinto koostuu pääosin hedelmistä, vihanneksista ja leivästä. Esimerkiksi pizzaa Mari on syönyt viimeksi yli 20 vuotta sitten.

”Aina kun syön, mietin, voisiko tämän nyt jättää tekemättä. Mun mielestäni maailma olisi paljon helpompi, kun ei tarvitsisi syödä.”

Mari on myöntänyt itselleen vasta pari vuotta sitten sairastavansa anoreksia. Edes sairauden tunnustaminen ei ole auttanut parantumisessa.

”Se on hirvittävä voima, kuin pyörremyrsky, joka vetää sisäänsä. Siihen liittyy tunne, ettei kelpaa mihinkään. Että olen niin huono, en saa syödä. Koko ajan kieltää itseltänsä kaiken, koska ei ole sen arvoinen. Kieltää koko elämän, koska ei ole sen arvoinen.”

Pieni ABC

Anoreksia
Laihuushäiriö. Pakonomainen laihduttaminen. Voimakas painon nousun tai lihavaksi tulemisen pelko, itsensä kokeminen liian lihavana alipainoisuudesta huolimatta. Anorektikko syö hyvin vähän, liikkuu usein pakonomaisesti, saattaa myös oksennella ja käyttää ulostus- tai nesteenpoistolääkkeitä.

Bulimia
Ahmimishäiriö. Toistuvia ahmimiskohtauksia, jolloin buliimikko tuntee menettävänsä syömisen hallinnan. Lihomisen pelossa yrityksiä estää painonnousu oksentamisella, ulostus- ja nesteenpoistolääkkeillä, paastolla tai liiallisella liikunnalla. Diagnoosin rajana vähintään kaksi ahminta-oksennuskohtausta viikossa kolmen kuukauden aikana.

Painoindeksi
Painoindeksi (BMI = Body Mass Index) suhteuttaa painon ja pituuden. Se lasketaan jakamalla paino pituuden neliöllä. Esim: henkilö on 165 cm pitkä ja painaa 58 kiloa:58 / (1.65 x 1.65) = 21,3
Normaalin, terveen aikuisen viitealue on 20-25. Normaalin teini-ikäisen viitealue on 18-23.

Apua!
Syömishäiriökeskuksen palveleva puhelin: (09) 566 2198
Nimettömät ongelmasyöjät (OA) infopuhelin: 02065 42460
Syömishäiriöt - hammasvauriot -lehtinen tilattavissa YTHS:stä, p. (09) 405 051, ja luettavissa osoitteessa www.yths.fi

21 kommenttia

tyttönen

31.1.2003 17:52

taas on huomiotta jätetty varsinainen ahmimishäiriö, siis EI bulimia vaan sairaalloinen ahmiminen ilman oksentamista. ymmärtääkseni melko moni (itseni mukaanlukien) kärsii tästä, ilmiselvästi syömishäiriöksi luokiteltavasta sairaudesta. suuri kiitos nimimerkille ahmatti hienoista aiheeseen liittyvistä kotisivuista cityn puitteissa. suositelen kaikille.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

kysymys

1.2.2003 01:42

Eikö normaalin teini-ikäisenkin viitealueen yläraja ole 25? Näin ainakin vielä minun aikanani.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

kaunistyttö

5.2.2003 17:20

En tajua miksi missien pituus+paino pitää kertoa muutamissakin iltapäivälehdissä.... siitä saa varmasti heikkoluonteinen tyttö paineita kun lukemat ovat esim 174 cm 54 kg (painoindeksi alipainoinen). Eli ihannevartalo on reippasti alipainoinen nainen!!!! Ei ihme että syömishäiriöt lisääntyy kun laihuus on saavutettava keinolla millä hyvänsä, laihuus (jopa luurankomainen) on yhteiskunnan ihanne!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

vapahtaja

9.2.2003 02:38

mä suosittelisin tutkimaan kokonaisvaltaisemmin omaa elämää, jotta voisi löytää syyn syömishäiriöihin. työskentelen nuorten kanssa ja useampaa syömishäiriöistä tuntien aika monen kohdalla syy on jotain aivan muuta. syömishäiriö näyttäisi monella olevan vain seurausta jostain muusta asiasta jota ei ole syystä tai toisesta pystynyt käsittelemään.
myös itselläni meni samaisen asian huomaamiseen parisen vuotta. itselläni syömishäiriöni syyt olivat aivan muita, henkilökohtainen elämä oli todella sekaisin, mutta jostain syystä en kyennyt sitä näkemään ja ymmärtämään jotta olisin voinut tehdä asialle jotain.
toki ihmiset ovat erilaisia mutta väitän että pelkkää syömishäiriötä hoitamalla ei kovin vahvaan tulokseen päästä.
kiero onpi maailmamme. monesti olisi vain hyvä lopettaa turha tähtiin kurkottelu ja oppia näkemään positiiviset asiat ympärillään. hellittää edes hetkeksi. hyväksyä oma olemuksensa ja tyytyä siihen.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

ihmettelen

9.2.2003 23:12

Onko oikeutettu minkälaisiin korvauksiin, jos syömishäiriön vuoksi joutuu sairaalan vuodeosastolle? Itsekin anoreksian sairastaneena muistan, kuinka äiti tappeli vakuutusihmisten kanssa siitä, onko sairaus itse aiheutettu vai ei ja saako korvausta. No lopulta sain. Mikä on tilanne nykyään? Kokemuksia?

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

167/63

20.3.2003 17:42

silloin: masennus & puoli vuotta päihteitä. entisenä piriluurankona keväällä totesin kuivilla lihottuani olevani valas ja alkoi laihduttaminen. anoreksia kesällä, muuttuu syksyllä bulimiaksi. normaali luulin olevani hetken; se olikin sitten ahmintahärö. ja taas lihoin - tällä kertaa ihan oikeasti, 10kg.
nyt: bulimiaa taas vaihteeksi, tosin halua on takaisin anoreksiaan, "ihan vaan siksi aikaa, että kesällä näyttäisi hyvältä." jaa, no ne tissit tässä matkan varrella on jo kadonneet, luontaiselta tiimalasilta - sitä hyvältä enää näytä.
sen verran tervettä henkeä on mukana, että oikeasti haluu vapaaksi. koko päivä tuhraantuu keittiön ja vessan välillä, ja kevät on tärkeä peruskoulunsa päättävälle: se kasipisteviis ei tod saa laskea, että kunnon jatkoille päästäisiin. millä ilveellä saa pään pöntöstä kirjoihin? :/ en todellakaan tiedä, kuinka auttaa itseäni.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Minä

2.5.2003 18:25

Olin neljätoista...kesä oli helvettiä. Jumppasin ja jumppasin, oksetti kun katsoi muiden syömistä. Oksensin kun join vain lasillisen appelsiinimehua, jatkuva paha olo ja kylmyys- palelin jatkuvasti. Oloni oli lihava. Nyt melkein parikymppisenä olen päässyt yli kaikista syömishäiriöihin liittyvistä jutuista, ainakin luulen niin. Välillä tosin tunnen huonoa omaa tuntoa kun syön liikaa ja todella kaloripitoisia ruokia.

Pelottaa vieläkin, että ruoan tarkkailu alkaa uudestaan ja terveellinen liikunta muuttuu himokuntoiluksi tavoitteena vaan laihtua. Rintojen kasvu pysyähtyi silloin neljätoistavuotiaana ja jäin pienirintaiseksi, itse kärsin jonkin verran siitä- en ole tyytyväinen vartaloni mittasuhteisiin.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Lazy@

27.5.2003 16:17

Älkää hyvät ihmiset vahdatko sitä painoa niin paljon. Nauttikaa elämästänne! Olette täydellisiä sellaisina kuin olette. Bulimiaa sairastaneena ja vieläkin hoidossa olevana tiedän, että syömishäiriö vie uhriltaan kaiken ajan, ystävät, ajatukset ja muun elämän. Jos saisin yhden toiveen, toivoisin ennemmin etten olisi ikinä sairastunut, kuin että minulla olisi esim. täydellinen vartalo tms.
Vaikka olenkin aika onnellisilla vesillä, ainakin tällä hetkellä, paino, syöminen, laihduttaminen ja oksentelu ovat mielessäni jatkuvasti.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

miina81

16.6.2003 10:24

moi!
"kiva kuulla" etten ole yksin tämän bulimian kanssa, kohtalotovereitakin löytyy..
itselläni on ollut viisi vuotta bulimia ja syyt sen puhkeamiseen juontavat lapsuuteen. niin paljon on kaikkea pahaa joutunut kokemaan ja mistä ei ole puhunut, niin seurauksena on ollut bulimiaan sairastuminen..
tällä hetkellä elämä näyttää vähän valoisammalta, käyn terapiassa ja yritän kaikkeni, että saisin elämälleni muunkin merkityksen kuin kaloreiden laskemisen.. helppoa tuo ei ole ollut ja tuntuu, että olen vielä tien alkutaipaleella, mutta tiedän etten kykene yksin selviämään tästä. täytyy vaan nöyrtyä ja myöntää, että en selviä yksin kaikesta, tarvitsen muiden apua..
vieläkin inhoan kehoani, mutta olen pystynyt vähentämään oksentelua ja ymmärtämään sen, että se ei ole laihdutuskeino, sillä vaan hiljentää aineenvaihduntaa ja saa oman elimistönsä sekaisin. vaikka teidän bulimian haittavaikutuksista jatkoin siltikin oksentamista ja vielä tulee kausia jolloin oksennan.. nyt vaan olen yrittänyt olla oksentamatta, koska tiedän kuinka paljon se tuhoaa elimistöä. ruokatottumuksia kontrolloin vielä täysin, mutta jos se takaa sen että minun ei tarvitse oksentaa niin teen sen. ehkä jossain välin pystyn syömään pullan ilman, että sitä tarvitsee oksentaa pihalle ja tuntea valtavaa syyllisyydentunnetta.. käyn ravitsemusterapeutilla, joka on ohjannut terveellisiin ruokatottumuksiin ja määriin.. ruokavalioni on sellainen, joka ei lihota muttei myöskän laihduta, on tärkeää saada ensin normaalit ja terveellset ruokailurytmit ennen kuin aletaan miettimään painon pudotusta, jos se on tarpeellista.. haluan kuitenkin parantua ja alkaa taas nauttimaan elämästä ja olen valmis ponnistelemaan sen eteen vaikka se ei helppoa ole..
en tiedä onko mahdollista päästä tämän viestin kautta kirjeenvaihtoon, mutta olisi mukava kuulla kanssasairastajista!!voimaa teille kaikille saman asian kanssa painiville, tästä on mahdollisuus parantua ja alkaa taas elämään elämisen arvoista elämää!! =)tsemppiä!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

_ktj_

11.5.2004 22:35

Itse en edes huomannut syömishäiriön alkua, olin aina lakannut hetkeksi syömästä kun masenuin, enkä nähnyt tässäkään kerrassa mitään uutta. Sitten paino alkoi pudota, veriarvot olivat päin älvättiä, mitään ei jaksanut ja koko ajan oli huono olo. En ajatellut asiaa mitenkään ennen kuin lääkärini puuttui asiaan. Vasta silloin tajusin mistä oli kysymys. Vieläkään en koe, että minulla olisi syömishäiriö, mutta ilmeisesti se kuuluu taudinkuvaan. Nyt seuraan ruokaohjelmaa ja yritän selvitä jokapäiväisestä elämästä terapian ja lääkärini tuella.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

katherina

18.6.2004 01:07

olen sairastanut 13 vuotta bulimiaa ja sairaalloista ahmimista.bulimiaon joskus ollut tauolla kun olen ollut kolme kertaa raskaana,tai jos minulla on ollut hällä väliä kausi,jolloin vain ahmin mutta en oksentanut.olen sanonut kyseisestä sairaudesta 7 eri lääkärille ja koskaan en ole saanut apua,eikä koskaan minua ole tutkittu onko tästä sairaudesta aiheutunut jotain vakavaa ja peruuttamatonta.
tänään katsoin elokuvan jossa nainen kärsi bulimiasta ja hän oli niinkuin minä,ja mikä ihmeellisintä tässä asiassa,että olen noin kauan sairastanut tätä viheliäistä tautia ja vasta tänään sain kuulla mitä tästä seuraa.olen vain tiennyt että bulimia vaikuttaa hampaisiin..en mitään muuta,tietenkin järki on koputellut takaraivoon että tästä varmaan tulee muutenkin sairaaksi.
minulla on ylipainoa tänä päivänä enemmän kuin koskaan painan 100 kiloa ja olen 162 pitkä.olen jojotellut painoa 15 vuotiaasta asti yleensä 60-80 välillä ja nyt ahmimiseni on päässyt totaaliseen valtaan ja painoni on vaan noussut koko ajan.
minulla on:masennus,ahditus,paniikkikohtauksia, epäillään diabetesta,kuukautiset aivan sekaisin,
huimusta,tutinaa,hikoilua välillä palelee.päätä särkee,sydämmen pompotteluja jo 9 vuotta,olen totaalisen väsynyt ja apaattinen.perheeni kärsii koko ajan minulla on kolme ihanaa lasta..
tuota oire luetteloa voisin jatkaa loputtomiin mutta en jaksa,
olen nämä kaikki sanonut lääkärilleni mutta ei mitään apua koskaan,nyt olen muuttanut uuteen asuinalueeseen ja taas kuten ennenkin muuton jälkeen olen innoissani siitä että lääkäri vaihtui ja toive siitä että josko nyt apua saisi vihdoin ja viimein.
en halua olla lihava,mutta laihduttaminen on minulle todella vaikeaa..en jaksa ahmia enää ankä varsinkaan oksentaa.
olen murtunut ja kaipaisin ystävää joko vaihtaisi kanssani ajatuksia tästä aiheesta ja muustakin.
mailaile kanssani... t:kata

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

mariska

8.7.2004 16:53

[LAINAUS]kysymys kirjoitti 01.02.2003 klo 01:42:

Eikö normaalin teini-ikäisenkin viitealueen yläraja ole 25? Näin ainakin vielä minun aikanani.[/LAINAUS]

Teini-ikäisellä ei varsinaisesti ole viiterajaa. Painoindeksi, jonka rajat ovat 18.5-25 (normaalipaino) on tarkoitettu aikuisille, yli 20-vuotiaille eli periaatteessa teini-ikäisille painoindeksi ei ole hyvä tapa verrata painoaan, mutta viitettä siitä kyllä saa. Teini-ikäinen kasvaa vielä kovaa vauhtia ja sen takia paino-indeksiä ei voi kovin luotettavasti soveltaa kasvavaan nuoreen. Mutta normaalipainon yläraja on se 25, 25-30 on lievän ylipainon ja yli 30 on huomattavan ylipainon alaraja.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Ahmatti2

9.7.2004 23:35

Apua anoreksiaan, bulimiaan sekä ahmimishäiriöön oma-apuryhmistä. Lisää tietoa linkistä http://www.oafinland.org

Tervetuloa

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
5 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

ahmija

5.9.2005 20:35

Muo pelottaa että olen jo sairastunut bulimiaan. Ennen ajattelin etten ikinä pystyisi vajoamaan tähän. En oksentanut helposti, joten tein sen väkisin. Tätä on jatkunut kuukauden. Aluksi tein sitä vain huvikseen, koska halusin laihtua, mutta nyt en enää pysty lopettaa. Kasvoni ovat turvonneet ja silmät punoittaa aina. Jollette halua tulla riippuvaiseksi oksentelusta niin älkää edes kokeilko tätä!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

-toivoton-

29.10.2005 13:06

Olen 14, pahin viholliseni on ruoka! En halua syödä, vihaan ruokaa. Elämäni kun ei ole muuta kuin sen ajattelua ja kaloreiden laskua. Kaikki alkoi viime syksynä kun olin 13. Ensin rupesin ajattelemaan että haluaisin laihtua ja näyttää niille jotka minua oli haukkunut...en olisi läski ja siitä se alkoi ensin oksentaminen ja joulun jälkeen olin viikkoja syömättä menin aika huonoon kuntoon ja olisin mennyt pahempaankin jos asiaan ei olisi puututtu, niin jouduin osastolle olin siellä kuukauden.Lupasin itselleni että parannun mutta lupaukseksi se jäi paino vain laskenut, ajatukset pyörii vain ruoassa! Milloin tää kaikki loppuu, en tiedä jaksanko enää kauan... Vihaan itseäni niin paljon ja tiedän ettei pitäis tiedän että tämä ei ole normaalia,elämäni on yhtä helvettiä!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Tiedoksianto

8.11.2005 12:42

Viesti-kaavakkeenne (virtuaalisen) kohdassa "Pakoliset kentät merkitty", pitäisi minun äidinkielentaitojeni mukaan lukea "Pakolliset kentät merkitty", eikö vain?
Älkää vain julkaisko tätä viestiä palstallanne.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
6 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

kova sisältä, pehmeä ulkoa

27.1.2006 16:40

Lähdin penkomaan nettiin aiheella bulimia...jutut mitä löysin ja luin tarkkaan läpi pisti puistattaan...toisaalta tekee pahaa toisten ahdistus ja toisaalta järkyttää tajuta kuinka paljon pystyin samaistuun. Muutaman vuoden ajan on mulla on ollut epäterve suhtautuminen omaan painoon, ainaista huonommuuden tunnetta ja häpeää, vaikka vierellä oli ihana mies kertomassa mun fobiat turhiks. En mä ikinä uskonu ihan oikesti kelpaavani, koska olin muka löysä ja liian lihava. Todellisuudessa painoin tuon kahden vuoden aikana niin vähän, että olin painoindeksini alarajoilla, myöhemmin valokuvista katseltuani olen myös todennut, etten loppujen lopuksi näyttänyt niin kauhealta kuin aina luulin. Oikeastaan pahimmat ongelmat onkin alkanut nyt vasta. Puoli vuotta sitten erottuani samaisesta miehestä ja jäädessäni sinkuksi aloitin saliharrastuksen jälleen vuosien tauon jälkeen ja sain tietysti myös nopeasti tuloksia. Paino lähti tippumaan ja sain siitä lisää intoa, kunnes lopulta aloin olla niin heikkona syömättömyyden takia, että salitreeni alkoi kärsiä ja ne vaivalla hankitut lihakset kadota, tilalle tuli pakonomainen tarve kuitenkin jatkaa syömättömyyttä ja päämääräni saivat täyskäännöksen, ei ollut tärkeää näyttää "timmiltä" vaan laihtua lisää, ja vaikka kiloja lähti näin silti aina jossakin vielä ällöttävää höllyvää läskiä, josta piti päästä eroon. Koin tällä välin pienen pikaromanssin ja tunsin oloni hyvin onnelliseksi, koska olin myös laiha, enkä tuntenut niin suurta tarvetta peitellä itseäni, tapasin myös ystäviäni useammin. Hetken huuma muuttui kuitenkin pian sillä mies oli varattu ja sain jäädä kuin nalli kalliolle. Tästä alkoi syöminen. Tarvitsin lohtua, mutta en kehdannut lähteä minnekään, en edes ystäviäni tapaamaan, sillä en halunnut näyttäytyä heille niin lihavana. Paino nousi joitakin kiloja viikossa ja pian olin lihonut langan laihasta indeksin ylärajoille. Täällä olen vieläkin ja ruoka on lähes ainoa asia mitä pystyn ajattelemaan. Olen kuitenkin jatkanut saliharrastusta ja myös päivittäisestä liikunnasta on tullut pakkomielle, vaikka tiedän ,että aikani ei riitä, jotta voisin harrastaa liikuntaa niin paljon, että saisin kulutettua yhtä paljon kaloreita kuin ahmiessani saan, niin koitan kuitenkin. Luin varoituksia oksentamisesta kuinka se on vaikeaa lopettaa aloitettuaan. Ajatus kiehtoo mua, mutta en oo ihan varma pystyisinkö siihen sitten kuitenkaan. Välillä ajattelen, että jos mulla nyt kuitenkin jo on jotain ongelmia niin eikö oo sitten ihan sama aloittaako sitä vai ei. Ja kun ei tunnu muitakaan vastauksia tähän löytyvän. En oo tarpeeks vahva lopettaakseni ahmimista vaikka kuinka vihaisin itseeni sen takia.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

rappiolla

20.6.2010 03:26

Olen nyt 15 vuotta ja kärsinyt syömishäiriöstä reilun vuoden.
2009 helmikuussa aloitin syömättömyyden ihan vaan että saisin huomiota en tiedä mitä ajattelin, okei pidän silloista itseäni lihavana. tosi isona,
en muista edes missä vaiheessa keksin oksentamisen,mutta nopeasti siitä taisi tapa tulla nykyään teen sitä vähintään 2 kertaa päivässä sekä harrastan vaativaa kilpaurheilua noin 6 kertaa viikossa.
en välttämätt edes ajattele että tämä olisi sairas minulle.
elämäntapa kai, en muista millasta elämä oli ennen ruuan ainaista piinaa,joko syön ja oksennan tai en syö ollenkaan.
Kadehdin anorektikkoja joilla on voimaa olla syömättä ollenkaa itse sorrun siihe ja silloin alkaa armoton keittiö-vessa ramppaus.
En ole luultavastikkaan vakavasti alipainoinen en tiedä paljon painan koska saan ahdistuskohtauksen siitä.
mutta tämän sh sotkun takia jonka aloitin silkasta kokeilunhalusta ja huomionkerjäämisestä on totaalisesti pilannut osan elämääni ja vie minulta pala palalta kaiken mistä välitän.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

pelottavaa

31.7.2010 02:01

Hyvä artikkeli, toivoisi mahdollisimman monen, etenkin nuoren naisen, sen lukevan. Minulla ei (mielestäni) ole syömishäiriötä, mutta vähän ongelmallinen suhde omaan kehooni, johtuen erilaisista elämänkokemuksistani. Kun en ajattele lainkaan syömistäni, BMI on noin 18. Enimmillään, kun olen syönyt todella runsaasti masennuslääkitykseni sivuvaikutuksista johtuen, BMI on ollut 19,5. Alimmillaan 15. Nyt 16. Olen joskus oksentanut, mutta harvoin, ja tietoisesti sitä välttäen. Joskus spontaanisti, tahtomattani.

Kun luin syömishäiriöiden aiheuttamista pysyvistä terveysongelmista, pelästyin tosissani ja ajattelin, että ei koskaan, laihuus ei ole tuon arvoista. Ja söin banaanin.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

karmivaa

26.6.2011 14:40

oon 14 kohta 15 ja nyt oon alkanu huomata et saan ahmimis kohtauksia eka aattelin et tykkään vaan syödä ja kulutan niin paljon, kun harrastan kilpa urheiluu 6 kertaa viikossa, mutta nyt tää on menny liiallisuuksiin. Nään peilistä vaan läskiä ja ruman naaman. Nypin naamasta ihoa ja saan siitä nautintoa, saatan tehdä sitä tunnin tai kaksi. Ajattelen että se kuluttaa aikaa eikä silloin voi syödä. Nyt en voi estää sitä. Nukun myös monta tuntia ja ajattelen että silloin en voi ainakaan syödä. Olen suunnitellut oksentamista mutta minulla on ollut monta vuotta oksennus fobia... Nyt parin kuukauden aikana olen huomannut että ahmimisen jälkee oksennus on jo tullut melkein itsestään. Mutta olen vain niellyt sen takaisin itkien ! Kaikki tämä alkoi kun paras ystäväni teeskenteli itselleen bulimiaa ja sanoi että hänen kaverillaan on se ja siksi hän (ystäväni siis) ei olisi minun kanssa enään paljoa koska hän haluaa auttaa kaveriaan. Siitä kaikki ahdistus ja laihdutus lähti kilpa urheilun lisäksi tein vatsoja ,jumppasin,juoksin, nostelin painoa. vältin ruokaa mutta ahmin silti aina yksin ollessani. tunnen edelleen itseni teeskentelijäksi kun luen toisten tarinoita ! en osaa hankkia apua vaikka sitä toivoisin, en voi mitenkään kertoa tätä kaikkea rakkaalle äitilleni !!

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

greengirl

7.1.2014 01:45

Ortoreksia on vuoden 2014 uusi anoreksia.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi