[BOXSTORY 194]
FILE: Sofi Oksanen
- Ikä 28 vuotta
- Pituus 163 cm
- Paino 50-53 kg
- Luuri Nokia 3310
- Koulutus fil. yo ja teat. taiteiden yo
- Koti 21 m2 Kalliossa
- Tuoksu Cacharelin LouLou
- Juoma Irish Coffee
[/BOXSTORY]
28-vuotias kirjailija Sofi Oksanen on ristiriitainen nainen. Hän vaikuttaa itsevarmalta, mutta on kärsinyt vakavasta syömishäiriöstä. Hän on feministi, mutta ei lähde ulos ilman meikkiä. Ja Oksasen uusi tuotos, Baby Jane, kertoo paniikkihäiriösistä lesboista - kokemuksen syvällä rintaäänellä tottakai.
Tavallisinta Sofi Oksasessa on hänen edessään oleva mozzarella-salaatti. Tosin Oksanen pitää salaattia outona, koska siinä on niin vähän tomaattia.
Mustiin tiukkoihin housuihin, pitsipaitaan ja Pompadour-korkokenkiin pukeutunut Oksanen ei kuitenkaan herätä huomiota Café Strindbergilla. Hän on valinnut paikan, koska se on harvoja kahviloita, josta saa hyvää kahvia ja jossa saa polttaa.
Oksasella on violetti-musta-vaaleanpunainen rastakampaus, joita koristavat samanväriset hiuspidennykset. Pyöreistä silmälaseista katsovat silmät on tehostettu sinipunaisella luomivärillä. Sillä tämä on sitten ihan ehdotonta: ilman meikkiä Sofi ei koskaan poistu kotoaan.
Sofi Oksanen ei ole ainoastaan poikkeuksellinen näky nuoreksi naiseksi, hän on myös suomalaisen kirjallisuuden kummajainen. Nainen joka ei pelkää riisua itseään kirjoissaan.
Vuonna 2003 ilmestynyt esikoisteos Stalinin lehmät paljasti Oksasen kärsineen bulimiasta. Uusin kirja, syyskuussa ilmestyvä Baby Jane kertoo lesborakkaudesta. Biseksuaaliksi tunnustautuva Oksanen kuvaa kaupungin lesbokulttuuria kokemuksensa perusteella: ihmisiä, jotka kaikki tuntevat toisensa, parhaimmassa tapauksessa ovat kaikki seurustelleet toistensa kanssa.
“Kaupungin lesbokenttä uudistuu nopeammin kuin homojen. Kun lepakot pariutuvat, ne jäävät kotiin. Homot jaksavat heilua. Käytännössä asia näkyy niin, että aina kun kaupunkiin perustetaan lesbobaari, lopulta homot valtaavat sen. Näin on käynyt esimerkiksi Nallelle ja Porelle”, Oksanen valittelee.
“Tajusin biseksuaalisuuteni lukioikäisenä, ei se ollut shokki, vaan jotenkin itsestään selvää.”
[AD]
Sofi Oksanen seurusteli naisen kanssa ensimmäistä kertaa muutettuaan Helsinkiin, 22-vuotiaana. Sen jälkeen hän seurustellut poikien ja tyttöjen kanssa ”fifty-fifty”
Nykyinen kumppani on mies, kirjallisuutta harrastava IT-ohjelmistoarkkitehti. Seurustelua on kestänyt vuoden.
“Olen kertonut biseksuaalisuudestani kaikille potentiaalisille ihmisille heti, koska ensireaktio kertoo, mitä hän asiasta ajattelee. Moni mies innostuu kahdesta naisesta, joten tein myös heti selväksi, että kolmen kimppaa on turha odottaa.”
Oksanen kertoo, ettei hän niinkään etsi kumppanistaan miestä tai naista kuin ihmistä, jolla feminiininen ja maskuliininen puoli on tasapainossa.
Eräällä ulkoisella piirteelläkin on suuri merkitys:
“Haluan olla ainoa sängyssäni, jolla on pitkät hiukset.”
WC-draama
Sofi Oksanen paljastaa kirjoissaan niin paljon itsestään, että hän alkaa vaikuttaa sielulliselta itsensäpaljastajalta, joka voi joutua vielä katumaan avoimuuttaan.
“Voihan sitä aina muuttaa maasta, heh. Olen jollain tavalla autistinen, enkä reagoi muiden mielipiteisiin itsestäni. Äitini on opettanut minulle lapsesta saakka, että sillä ei ole väliä mitä muut ajattelevat. Ehkä hänen opetuksensa ovat menneet perille.”
Eikä hänellä oikeastaan ole ollut vaihtoehtoja: ei kukaan kirjailija voi kirjoittaa asioista, jotka eivät kiinnosta.
“Vain henkilökohtainen on riittävän kiinnostavaa. Asiassa on oltava niin paljon mielenkiintoista, että sen kanssa jaksaa pyöriä vuoden tai kaksi, yötä päivää. Aiheita uskon löytyvän elämästäni: henkilökohtaiset ongelmani riittävät varmasti”, hän nauraa.
Kirjoittaminen menee Oksasen elämässä kaiken edelle.
“Olen elämässäni tehnyt paljon valintoja, jotka tukevat kirjoittamistani.
Ilmoitan kaikille potentiaalisille kumppaneille etukäteen, että kirjoittaminen on minulle tärkeintä. Onneksi nykyään naiskirjailijoilla on paljon enemmän mahdollisuuksia, kun löytyy miehiä, joilla on itsetunto kohdallaan, ja jotka haluavat tukea kumppaniaan. Ennen lähes kaikki naiskirjailijat olivat eronneita, leskiä tai naimattomia.”
Joustoa kumppanilta vaatii jo Oksasen vuorokausirytmi.
“Kirjoitan mieluiten yöllä, kun on hiljaista.”
Puoliltaöiltä hän avaa kannettavan tietokoneensa, jossa on violetti tausta näyttönä, ja ottaa pöydälle kupin kahvia. Yötyö on pulkassa aamuviideltä.
“On hieman vaikeaa, kun ympäröivä yhteiskunta elää täysin eri aikaa.”
Oksanen tiesi nappulasta asti haluavansa kirjailijaksi.
Jo 7-vuotiaana hän päivitteli sitä, että liian moni lapsi haluaa kirjailijaksi, ei kaikista sellaista voi tulla.
“En ole koskaan epäillyt sitä, etteikö minusta tulisi kirjailijaa. En unelmoi asioista, asetan tavoitteita, joita pidän realistisena.”
Itsevarmuus tuntuu olevan ristiriidassa bulimarekstisen (anoreksian ja bulimian yhdistelmä) menneisyyden kanssa: teini-ikäisestä 22-vuotiaaseen Sofi puri ahdistustustaan wc:ssä.
“Ei se ollut itseinhoa tai epävarmuutta. Olin vain niin ahdistunut siitä, etten saanut tehdä mitä haluan, kirjoittaa. Oli turhauttavaa opiskella kirjallisuustiedettä. Piti tutkia asiaa, mitä itse halusi tehdä. Syömishäiriö ei koskaan vienyt toimintakykyäni. Nyt puran ahdistukseni kirjoittamalla.”
Sähkömiehen tytär
Sofi Oksanen kasvoi Jyväskylässä. Hänen isänsä on suomalainen sähkömies, äiti virolainen diplomi-insinööri, joiden tapaamista Oksanen sivusi esikoiskirjassaan Stalinin lehmät.
Oksanen on oppinut kotonaan viron kielen, mutta ei niin hyvin, että antaisi sillä haastatteluja. Ja sitäpaitsi: ilmaisut tarttuvat suomen kieleen. Kirjallisuutta Oksanen toki lukee viroksi.
Lukiossa Sofi oli luokkansa primus. Äidinkielen ylioppilasaineesta tuli 97 pistettä, reaalin uskonnon vastauksista valtakunnan toiseksi parhaat pisteet, laudatureja neljä ja eximioita kaksi. Lukion päästötodistuksen keskiarvokin näytti 9,5 tai enemmän, ei Oksanen enää muista.
Mutta sen hän muistaa, että liikunta oli ainoa aine, jossa hän ei ollut hyvä.
Lukion jälkeen Sofi opiskeli muutaman vuoden Helsingin yliopistossa kirjallisuustiedettä ja oli Jyväskylän yliopiston kirjoittajakoulutuksessa. Se ei kuitenkaan riittänyt. Oksanen muutti Helsinkiin opiskellakseen dramaturgiaa. Sisään Oksanen pääsi, tietenkin, ensimmäisellä yrityksellä.
Vaikka Sofin äiti kannusti tytärtään opiskelemaan, ei hän ymmärtänyt tyttärensä halua teatterikorkeakouluun.
“Hän yritti ohjata minua sellaiseen työhön, josta saa säännöllistä palkkaa.”
Nyt Oksanen toteaa ansaitsevansa niin vähän, että on oikeutettu alhaisimpaan veroprosenttiin. Silti hän ei voisi kuvitella tekevänsä muuta kuin kirjoittavansa.
“Vanhempieni elämänarvot ovat niin erilaiset kuin minun.”
Sukupolvien kuilu näkyy myös suhtautumisessa homoseksuaalisuuteen
“Biseksuaalisuuttani vanhempani ovat pitäneet jonkinlaisena hetken oikkuna.”
Paniikkihäiriöisiä lesboja
Sofi kirjoittaa naisille. Bulimia on pääasiassa naisten sairaus. Baby Janessa naisrakastavaisten ongelmana on paniikkihäiriö. Se on Oksasen feminismiä.
“Haluan kirjoittaa naisille tärkeistä asioista, jotka koskettavat naisia, naisena olemisesta. Feminismi näkyy muutenkin elämänarvoissani ja -valinnoissani.”
Kuten siinä, ettei hän käyttänyt moneen vuoteen housuja tai korkokenkiä.
“Koska tässä yhteiskunnassa feminiinejä puolia dissataan, halusin pitää hametta.” Nyt päällä on housut ja korkokengät.
“Kyllästyin hameisiin”, kommentoi Oksanen ja kertoo, kuinka hän antoi pakit mielenkiintoiselle miehelle, joka vaikutti liikaa heteropatriarkaatilta.
[AD]
Oksasesta tuli feministi 8-vuotiaana hänen leikkiessään Fabuland-legoilla.
“Minua alkoi ärsyttää se, että tyttöhahmoja oli niin paljon vähemmän. Aku Ankassa häiritsi taas se, että kaikki sankaritarinat tapahtuivat pojille.”
Oksanen vahvisti feminismiään yliopistolla lukemalla naistutkimusta cumuun asti. Simone de Beauvorin Toinen sukupuoli teki häneen suuren vaikutuksen, vaikka häntä hämmentää se, että Beauvoir omassa elämässään jätti filosofin ammatin miehelleen.
“Mutta se on inhimillistä”, hän kääntelee silmiään ymmärtäväisesti.
Ilmiselvää on, että Sofi Oksanen ei sitä sietäisi.
Sofi Oksasen Baby Jane ilmestyy 9.9.
