[BOXSTORY 250]
Seksityöläiset Suomessa
1976
Valerie syntyy.
1979
Sandra syntyy.
1990
Anita syntyy.
1995
Sandra muuttaa Suomeen.
1999
Ruotsi kieltää seksin oston. Myyntiä ei kielletä, jotta seksityöntekijöillä säilyy mahdollisuus kääntyä poliisin puoleen.
2002
Seksialan Liitto SALLI ry aloittaa toimintansa. Seksityöläisten etujärjestö pyrkii vähentämään seksialan ongelmia sekä antamaan vertaistukea seksityöläisille. Yhdistyksen verkkosivuilla painotetaan seksialan ihmisoikeustilanteen edistämistä ja verrattaan yhdistystä ennemmin ihmisoikeusjärjestöön kuin ammattiliittoon. Yhdistys korostaa suhtautuvansa edustamaansa ryhmään seksialan työntekijöinä, työläisinä.
2003
Suomen järjestyslakiin merkitään momentti, joka koskee seksikauppaa yleisillä paikoilla. Se kieltää myös tarjouksen tekemisen, siis aiheesta puhumisen yleisillä paikoilla.
2005
Päivi Räsänen tekee lakialoitteen seksin ostokiellosta Suomessa. SALLI kritisoi ehdotusta sanomalla, että asiakkuuden kriminalisointi pahentaa prostituoitujen sosiaalista asemaa. Laki ei mene läpi.
2005
Valerie myy seksiä Helsingissä ensimmäistä kertaa.
2006
Eduskunta päättää laista, joka kieltää seksin ostamisen parituksen tai ihmiskaupan uhrilta. Myyntiä ei kielletä.
2008
Iso-Britannia seuraa Suomen mallia ja kriminalisoi seksin oston ihmiskaupan tai parituksen uhreilta. Myyntiä ei kielletä.
2009
Pro-tukipiste perustetaan. Riippumaton kansalaisjärjestö keskittyy seksityöntekijöiden asemaan ja oikeuksiin.
2009
Norja ja Islanti kieltävät seksin oston. Myyntiä ei kielletä.
2010
SALLI lopettaa toimintansa.
2010
Anita myy seksiä Helsingissä ensimmäistä kertaa.
[/BOXSTORY]
Helsingin yössä myydään seksiä. Olemme kuulleet poliisin, asiakkaiden ja ravintoloiden tarinat, mutta yksi ryhmä ei ole saanut suunvuoroa. Keitä Suomessa toimivat ulkomaalaiset seksityöläiset ovat ja mitä he ajattelevat? Anton Tammi istui kolmen sängyn reunalle – ja kuunteli.
Yökerhossa soi viulutekno. Dj:tä ei ole. Karkelot ovat vaisut. Kukaan ei naura. Herrasmies kertoo juhlivansa syntymäpäiviään. Yksin.
”Haluan blutkan”, hän sopertaa. Sitten mies kaatuu.
Varjoissa istuu naisia. Suurin osa heistä on Venäjältä tai Virosta. Mutta on myös muita. Marie on Nigeriasta. Ruby tulee Romaniasta. ”Miss Love” Nia on Sloveniasta. Hän laskee dekolteetaan ja sihisee myyntipuheensa:
”Sex. Anal. 300.”
Harmaa sekasotku
Suomen laki sallii seksin myymisen ja ostamisen.
Rajoitteita toki piisaa. Bisnekseen saavat ryhtyä vain siihen halukkaat aikuiset yksityisasunnossa. Paritus ja ihmiskauppa on kielletty. Verot on maksettava. Mutta muuten – vain mielikuvitus on rajana.
Seksin ja kapitalismin sekasotkua kuvaa itämainen satu. Se kertoo sokeista apinoista ja vanhasta elefantista. Jokainen apina kokee norsun omalla tavallaan: yksi tunnustelee häntää, toinen korvaa, kolmas kärsää. Kellään ei ole kokonaiskuvaa harmaasta jättiläisestä.
Tämä pätee myös seksikauppaan. Asiantuntijoiden havainnot perustuvat ilmiön eri osiin.
Onko prostituution salliva laki sitten hyvä? Se jakaa mielipiteet. Sokeaa apinanraivoa löytyy molemmista leireistä.
Kun lakialoite ostokiellosta esitettiin vuonna 2005, vastarinta oli kiihkeää. Laki ei mennyt läpi. Vastustajat saivat tappouhkauksia. Keskustelu prostituutiosta nousee Suomessa muutaman vuoden välein. Aihetta pureskellaan mediassa. Suut vaahtoavat. Sitten ihmisapinat palaavat leireihinsä. Jätetään mammuttimaisen kokonaisuuden tunnustelu suosiolla muille. Keskitytään nyt ilmiön pieneen osaan, kärsän nipukkaan. Se on päässyt tulehtumaan.
X & Y
Lokakuussa 2003 Suomen järjestyslakia päivitettiin. Kadulle ulostamista koskevan momentin yhteyteen lisättiin uusi kielto. Päivitys koski seksikauppaa julkisilla paikoilla. Siitä lähtien jo väärä tarjous baaritiskillä saattoi tuottaa puoli vuotta vankeutta. Seksibisnesneuvottelut oli jatkossa käytävä yksityisasunnon seinien sisällä.
Vuosi sitten Helsingin poliisi tehosti valvontaansa keskustan kaduilla ja baareissa. Seksitarjoukset olivat lisääntyneet.
Seurasi kiusallisia kohtauksia, kun öisillä kaduilla kulkeneita pareja pysäyteltiin. Joskus konstaapelit joutuivat pahoittelemaan erehdystä. Usein tilanne oli selvä. Jo kuiskaus asvalttiviidakon pimeydessä riitti. Kymmeniä sakkoja kirjoitettiin.
Puhuttiin ”katujen julkisesta salaisuudesta” ja rehottavasta baarikaupasta. Uutisissa kuultiin poliisia ja yökerhojen henkilökuntaa. Anonyymit asiakkaat päivittelivät kurjaa asemaansa keskustelupalstoilla. Yleisönosastot täyttyivät naisasiasta. Päät punottivat. Posket punottivat.
Lopulta viime marraskuussa Etelä-Helsingin aluehallintovirasto poisti jatkoaikaluvat kahdelta seksikaupan tiloissaan sallineelta yökerholta. Ovet oli suljettava neljän sijaan kahdelta. Taas möykättiin.
Vain yksi ryhmä pysyi vaiti. Myyjät. Heitä ei haastateltu. Joskus toki saatettiin ohimennen todeta, mitä X & Y (nimet muutettu) olivat kadulla tarjonneet, ja millä hinnalla.
Mutta sitä, mitä mieltä X & Y olivat hälystä ympärillään, sitä ei kerrottu. Tiesivätkö he siitä? Puhuivatko he siitä keskenään? Ja jos puhuivat, niin millä kielellä? Ylipäätään: miten heillä menee?
Tämän aion selvittää.
Kaiken riiston ikonit
Puhelu poliisille. Kuulustelupöytäkirjoista selviää, että valtaosa yleisillä paikoilla seksiä kauppaavista on naisia, ikähaarukka 25–34. Itä-Eurooppa dominoi: Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Puolakin. Viime vuosina mukaan ovat tulleet myös Nigeria ja Romania. Vuonna 2009 tuomiolle joutui romanialainen liiga, joka paritti sukuaan Suomeen.
Poliisista kehotetaan soittamaan Pro-tukipisteeseen, maan ainoaan seksityöläisten avustusorganisaa-tioon.
Puhelimeen vastaa Minna Huovinen, Helsingin yksikön johtaja. Hän korostaa, että prostituutio baareissa ja kaduilla on vain Helsingin keskustassa näkyvä ilmiö, pieni osa Suomen seksikaupasta.
”Mutta se on kaikkein haavoittuvaisin osa. Asenteet yleisten paikkojen seksityöntekijöitä kohtaan ovat koventuneet. Yhteiskunnan arvot näkee siitä, miten marginaalissa olevia kohdellaan”, Huovinen sanoo.
Hän kehottaa kääntymään sosiologi Anna Kontulan puoleen. Prostituutiosta väitöskirjan tehnyt Kontula tunnetaan seksityöläisiä puolustaneista kommenteista. Niistä on seurannut tappouhkauksia.
Puhelun alkuun kansanedustaja Kontula haluaa täsmentää terminologiaa.
”Feministinä en pidä sanasta prostituoitu. Sitä käyttävät vanhakantaiset sovinistit. Toivoisin, että puhuttaisiin seksityöntekijöistä.”
Kontula itse kutsuu myyjiä ”kaiken riiston ikoneiksi”.
Hänen mukaansa kaupungin yössä seksiä myyvät erityisesti turistiviisumilla Suomessa käyvät naiset. Suurimmat ongelmat liittyvät paperittomien ja EU:n ulkopuolelta tulevien asemaan. Heillä ei ole edes periaatteessa mahdollisuutta myydä seksiä Suomessa laillisesti. Venäläisnaisia on käännytetty rajalta jo matkalaukusta löytyneiden ehkäisyvälineiden perusteella.
Väitöskirjassaan Kontula arvioi Suomessa työskentelevän vuosittain noin kahdeksantuhatta seksityöntekijää, joista yli puolet on ulkomaalaisia (2 500 Pietarista, 2 000 Virosta). Enemmistö on osa-aikaisia. Kuinka moni sitten löytää asiakkaansa yön vilinästä? Sitä Kontula ei osaa sanoa. Väitöskirjan luvut ovat varmasti vanhentuneet, vaikka niitä käyttää yhä poliisikin.
Sanon Kontulalle aikovani haastatella baareissa ja kaduilla toimivia seksityöntekijöitä.
Huokaus.
Kontula kertoo olevansa hieman kyllästynyt seksityöläisistä kirjoittaviin miestoimittajiin. ”Penis edellä” haastatteluita tekevillä kun on usein naamioitu motiivi.
”Halutaan kokea sitä hämyä, minkä seksityöhön katsotaan liittyvän. Se on riiston muoto”, Kontula sanoo.
Selitän, että tarkoituksena olisi nyt tutustua ulkomaalaisten seksin myyjien tarinoihin. Kuunnella heitä. Eikö suunvuoro kuulu antaa kaikille, vaikka vaikealta tuntuisi? Eihän vaikeus ole syy vaikenemiselle?
Asiantuntijakierros päättyy.
Eräänä perjantaina huomaan tälläytyväni iltaa varten kuin Holden Caulfield konsanaan. Puhdas paita, kölninvettä kaulaan. Ei kai välttämättä tarvitsisi, mutta se auttaa jännitykseen.
Sitten Helsingin yöhön.
Illan aikana kaksikymmentä naista tarjoaa seksiä rahasta. Kahdessa varoituksen saaneessa herrasmiesbaarissa on yhteensä vajaa sata seksin myyjää. Jokainen katoaa kuullessaan sanan toimittaja. On turha selittää lähdesuojasta. Puhelinnumerokaan ei kelpaa. Ovimiehet pyytävät poistumaan.
Naistoimittaja tekee kierroksen. Sama tulos. Kyse ei ole sukupuolesta. Kyse on pelosta: mediahälystä ja sakoista. Ne eivät ole ilmiötä vielä kadottaneet, herrasmiehet ja -naiset ovat vain tulleet varovaisemmiksi.
On odotettava kuukausi ja tultava uudestaan. Suoraan sanottuna ajatus pelottaa. Mutta hiljalleen pimeä ikkuna alkaa raottua. Tapaan Sandran, Anitan ja Valerien.
Valerie
Helmikuu. Kello on yksitoista illalla. Seison Eerikinkadulla. Edessä on helsinkiläinen yökerho A, jolta vietiin marraskuussa jatkoaikalupa seksikaupan sallimisen takia. Kuukautta aikaisemmin minua pyydettiin olemaan palaamatta. Jännittää. Ovimiehillä on norsun muisti.
Taksikuski-elokuvan saksofonit soivat päässäni. Kuten leffan kilipääprotagonisti, minäkin liikun yksin. Vedän vihreän armeijatakkini kauluksia korkeammalle. Lumi on peittänyt alleen roskan ja lian jalkakäytäviltä. Ovimies ei tunnista herrasmiestä. Astun baarin höyryihin.
Pimeä paikka on täynnä miehiä. Mieleen tulee vankityrmä. Kaltereita on kuitenkin vain yksi. Se seisoo tanssilattian keskellä.
Suuhuni työnnetään sormi. Se kuuluu Valerielle. Valerie tuoksuu vaniljalle.
En saa sanaa suusta – enkä sormea. Valerie läimäyttää takamustani ja sanoo nappaavansa ”palligaattorin” myöhemmin. Kitalaessa on haava. Hörppään kaljaa. Mitä äsken tapahtui?
Tulee lisää keskusteluja. Joku kuiskaa kusevansa suuhuni, jos sitä todella haluan. Sanon, etten todella halua. Sitten Valerie palaa.
Käytkö usein täällä?
”Kyllä. Lempihotellini on aivan vieressä”, Valerie sanoo englanniksi venäjän aksentilla.
Miksi myyt seksiä?
”Tästä saa Suomessa paljon rahaa. Lapsellani on diabetes.”
Mitä lapsen isä tekee?
”Juo viinaa Moskovassa.”
Tietääkö lapsi työstäsi?
”Ei. En toivo, että hän tulee tälle alalle. Tämä ei ole kivaa työtä. Katso tätä paikkaa. This is a horrible place.”
Valerie kysyy, mistä outo ilmeeni. Sanon, että vähän pohdin vain. Valerie ei haluaisi pohtia. Hän haluaa drinkin.
Kysymyksiä ei meinaa tulla. Pää on pyörällä. Tuntuu käsittämättömältä, että Helsingissä on tällainen paikka, a horrible place.
Skoolaamme cosmopolitaneilla. Kysyn, mikä on Valerien unelma. Se olen kuulemma minä. Lopulta hän rikkoo jään (ja lain):
”Haluatko ostaa seksiä? 200. Haluatko?”
Haluan pois. Mutta ei auta. Vieläkin enemmän haluan kuulla Vale-rien tarinan.
Kohta istumme kahdestaan hotelli O:ssa. Minä, herrasmies, sekä illan lumoava seuralainen Valerie. Sänky on petaamatta. Yöpöydällä on venäläinen Elle-lehti ja jokin tuubi. Pimeästä ikkunasta loistaa hotellin logo, kielletty hedelmä.
Verhot kiinni. Nyt kysymyksiin.
Miten menee Valerie?
(Ei vastausta.)
Minkä ikäinen olet?
”36.”
Kuinka kauan olet työskennellyt Helsingissä?
”Viisi vuotta. Ovimies tuntee jo minut. Jos tulen alkuillasta, pääsen ilmaiseksi sisään. Helsingissä tienaa neljä kertaa enemmän kuin Pietarissa ja tuplasti enemmän kuin Tallinnassa. Eikä täällä ole tuttuja.”
Pitäisikö seksin myynnin olla laillista Helsingin baareissa?
”Se olisi hyvä, mutta ei minua laki kiinnosta. Jos tietää, mitä tekee niin ei tästä voi jäädä kiinni. Kesällä tulin baarista asiakkaan kanssa ja poliisi pysäytti meidät. Sanoin poliisille suomeksi, että menen veljeni kotiin maalaamaan seiniä. Sain asiakkaalta satasen ylimääräistä.”
Mitä mieltä olet paikkaa A koskevasta keskustelusta?
”Olen kuullut siitä tutuiltani. Helsinki on niin hiljainen ja pieni kaupunki. Baarissa on kourallinen eskortteja. Entä sitten? Moskovassa yhdellä kadulla on sata huoraa. Joiltain on puhkaistu silmä huonon käytöksen takia.”
Tunnetko muita myyjiä paikasta A?
”Muutaman, nekin huonosti. Moni on Pietarista – viime aikoina afrikkalaisia on tullut lisää, heillä saattaa olla parittaja.”
Toimitko sinä yksin?
”Kyllä. Olen aina tehnyt tätä omasta tahdostani. Miksi kyselet? Oletko sittenkin poliisi?”
Valerie muodostaa sormistaan aseen. Piippu ei osoita päätäni.
Se on luonnollista
Seuraavana päivänä soitan poliisille. En siksi, että tiedän reidestä rahaa tarjonneita. Kyllä poliisikin tietää.
Kysyn unelmista.
”Poliisilla ei ole unelmia, meillä on tavoitteita. Pyrimme laskemaan yleisten paikkojen prostituution niin alas kuin mahdollista. Mutta ei ilmiötä ole mahdollista poistaa kokonaan. Kyseessähän on maailman vanhin ammatti”, rikostarkastaja Petri Rainiala sanoo.
Keskustelussa yleisten paikkojen seksikaupasta kuulee usein rinnastuksen maailman vanhimpaan ammattiin. Sanotaan, että niin pitkään kuin on ollut ihmisiä, on ollut tarpeita ja vaihdantaa. Eikä ilmiö rajoitu vain perisyntisiin ihmisapinoihin. Seksikauppaa muistuttavaa käytöstä on havaittu myös pingviineillä. Jos seksikauppa on niin luonnollista kuin tarkastaja Rainiala uskoo, voiko sitä kadottaa, voiko edes kieltää?
”Kyllä voi.”
Puhelimessa on Rainialan ylin esimies, sisäministeri Päivi Räsänen. Juuri hän teki aikoinaan lakialoitteen seksin oston kriminalisoimisesta. Viime syksynä Räsänen nosti aiheen taas esille.
”Luontainen moraalitaju sanoo, ettei prostituutio ole työtä. Se loukkaa ihmisoikeuksia”, Räsänen perustelee.
Ne ovat perinteisiä kriminalisointia puoltavien kommentteja. Sekä Räsänen että Rainiala puolustavat mielipidettään luonnonjärjestyksellä. Ihmisen luontainen moraalitaju vastaan ihmisen luontainen halu.
Anna Kontulan ja Minna Huovisen edustaman kannan mukaan kovenevat tuomiot pelästyttävät asiakkaita entisestään, ja ilmiö kiemurtelee yhä syvemmälle maan alle. Myyjiltä katoavat viimeisetkin oikeudet.
Kontulan ja Huovisen unelmavaltiossa seksiä saa ostaa, mutta kukaan ei myy pakosta. Valerie vannoi työskentelevänsä omasta tahdostaan. Mitä mieltä Räsänen on tästä?
”Se, että on halukas myymään seksiä, ei ole perustelu. Kyllä muitakin vääriä asioita voi haluta.”
Räsäsen unelmissa pingviini ei homoile eikä huoraa.
Viimeinen puhelu. Komisario Jussi Huhtela alaisineen on kirjoittanut useita sakkoja paikan A edessä. Ilmiö ei ole silti kadonnut. Tulisiko seksikaupan vaivihkaa sallivat baarit sulkea?
”Jos myyjät eivät lähitulevaisuudessa vähene, kaupan tiloissaan sallivilta paikoilta otetaan varmasti luvat kokonaan pois”, Huhtela sanoo.
Mitä siitä seuraisi? Se ei ole tiedossa. Varmaan ainakin apinanraivoa. Mutta minne asiakkaat menisivät? Minne menisivät ulkomaalaiset myyjät?
”Vastauksia pitäisi varmaan kysyä prostituoiduilta itseltään”, Huhtela sanoo.
Sandra
Kun paikalta A poistettiin jatkoaikaluvat, vietiin ne samalla myös toiselta paikalta, C:ltä. Sekin on Helsingin keskustassa, Ratakadulla. Katson kuinka punaiset valokirjaimet heijastuvat vastapäiseen taloon. Se on koulu.
Kiemurtelen S-kirjaimen muotoiseen portaikon kautta maan alle. C on kuin A, paitsi kolkompi.
Käyn varjoihin. Siellä istuu 55-vuotias mies, Fredriksson. Hän ei ole erityisen kiva kaveri. Kuvaillakseen edessään olevan punahelman ”ruusunnuppuisuutta” Fredriksson suutelee kimpuksi puserrettuja sormenpäitään ja nauraa kuin joulupukki.
”Life’s a bitch.”
Tanssisalista tulvahtaa hien ja puuterin tuoksu. Viulusaksofonitekno soi. Kukaan ei tanssi. Kaikkialla on hymyttömiä naisia. Yhteensä ehkä viisikymmentä. Asiakaskunta muodostuu Fredrikssonin kaltaisista herrasmiehistä.
Tapaan Sandran. Hän on virolainen ja puhuu hyvin suomea. Jalassa on lenkkitossut. Sandralla on auto. Lähdemme. Hän antaa kympin ovimiehelle. Mitäs tuo oli?
”Tippiä. Ei kai sinulla ole kissaa?”
Mitä?
”Olen allerginen, ethän ole karvoissa.”
En ole.
”Hyvä. Mennään.”
Sandra ajaa meidät Tokoinrannassa sijaitsevaan yksiöön.
”Tuttuni antaa käyttää autoaan ja asuntoaan viikonloppuisin, hän menee poikaystävälleen yöksi.”
Myöhemmin soitto numeropalveluun paljastaa osoitteen ja rekisterikilven kuuluvan 1960-luvulla syntyneelle helsinkiläisnaiselle. Sandra on syntynyt vuonna 1979. Hän istuu työhuoneensa ikkunalaudalle. Seuraa elämäntarina.
Sandran äiti kuoli kun Sandra oli lapsi. Lentopalloilija-isä elätti neljää tytärtä. Kuusitoistavuotiaana Sandra tapasi Tallinnassa Panun. Nuorukainen oli Virossa viikonloppuristeilyllä. Sandra matkusti paluulautalla Panun luokse Vantaalle. Ensimmäinen lapsi syntyi seuraavana vuonna. Syntyi toinenkin. Sitten kävi ilmi ikävä juttu.
”Panu oli paska isä.”
Sandra muutti lapsineen esikaupunkialueelle. Panusta ei ole kuulunut. Vuonna 2002 Sandra alkoi myydä seksiä Helsingissä.
”Eka asiakas oli hermostunut ja kännissä kuin rusina. Mutta se oli kohtelias.”
Nyt Sandra asuu Tallinnassa. Esikoinen on ala-asteella. Kun Sandra on Helsingissä, siskot hoitavat lapsia. Kuinka usein hän sitten käy täällä?
”Kaksi kertaa kuukaudessa, usein viikonlopun. Mutta tämä on sivutyö. Olen Tallinnassa siivoojana, teen sitäkin pimeästi. Joskus käyn Helsingissä ihan lomalla. Saatan viettää aikaa muiden eskorttien kanssa. Työstä emme puhu. Käymme oikeissa ravintoloissa, ehkä Stockmannilla. Kerran kävimme Kisahallissa pelaamassa lentopalloa.”
”Eli karua, mutta ei mitään sellaista kuin Sofi Oksasen Puhdistuksessa.”
Olet lukenut sen?
”Joo joo. Luen aika paljon. Kyselet kuin se poika Salingerin Siepparissa.”
Mikä elämäntyylissä ärsyttää?
”Kaikki. Inhoan sitä baaria, jossa olimme. Inhoan sitä, ettei minulla ole terveydenhuoltoa. Hammasta on särkenyt joulusta lähtien.”
Mitä tekisit, jos paikat A ja C suljettaisiin?
”Miksi niin tehtäisiin? Aina tulee uusia. Mutta minun puolestani ne voi sulkea. Katsoitko niitä miehiä siellä, katsoitko naisten ilmeitä? Osa naisista on joutunut käymään tuollaisissa paikoissa koko ikänsä. Noissa paikoissa ei ole toivoa. Raha on suuri kiusaus. Aion lopettaa, kun kuopukseni menee kouluun, puolen vuoden päästä. Sitten opiskelen liikunnanopettajaksi.”
Sandra laskeutuu ikkunalaudalta. Aika on loppu. Miksi hän kertoi kaiken edeltävän?
”Miksen puhuisi? Mistä tiedät, etten valehdellut? Käyn nyt nukkumaan. Se oli iltasatu.”
Työpäivämme päättyvät.
Anita
Paikkojen A ja C jälkeen on vielä yksi paikka. Se on kadunkulma niiden välissä, paikka B.
Kello on neljä yöllä. Näen hänet heti. Vaaleat hiukset piilossa untuvatakin hupun alla. Katu on täynnä baarista lähteneitä ihmisiä. Kaiken sen sekasorron keskellä hän on – älkää naurako – kuin enkeli. Hän on yksin.
Mikä on nimesi?
Kielen kärki hypähtää kitalaella kaksi kertaa ja koskettaa toisella hampaita.
”Anita.”
Minkä ikäinen olet Anita?
”Synnyin Pietarissa vuonna 1991. Kutsutko kylään?”
Taksikuski ajaa kotini eteen. Anita istuu sängylleni. Nenä vuotaa.
Kuinka usein olet Suomessa?
”Muutaman viikonlopun, joka kuukausi.”
Miksi myyt seksiä?
Anita niistää kuin pieni elefantti. ”Siitä saa Suomessa niin paljon rahaa, ettei minun tarvitse työskennellä Pietarissa.”
Opiskeletko?
”Joo. Musiikkia.”
Anita kävelee ikkunaan ja kurkistaa yön pimeyteen. Lyhyt paita paljastaa kaistaleen hipiää. Kyljessä on mustelma.
Penni ajatuksistasi.
”Ei riitä.”
Hymyilemme.
Ovatko asiakkaat koskaan väkivaltaisia?
”Joskus. Harvoin.”
Mitä silloin teet?
”Potkin munille. Poliisille en voi mennä.”
Mistä mustelma on tullut?
”Yksi vitun mies… Äsh, lopeta kysely.”
Tottelen. On hiljaista. Mietin, mikä kaikki on totta, mikä illuusiota. Kysyin siitäkin.
”Hullu älä kysele enää!”
Asunnossani seisoo tyttö, jota pitäisi auttaa, ei haastatella. Kysyn, tietääkö Anita Pro-tukipisteestä.
Seuraa räjähdys. Anita kiljuu, ettei halua kuulla kysymyksiä. Hän haluaa tehdä työtään. Se ei nyt käy. Ovi käy. Rapussa kaikuu aivastus.
Katson ikkunasta, kuinka laiha hahmo liukastelee katua. Kello on kuusi. Ei väsytä. Pitäisi alkaa kirjoittaa kokemuksista. Tietokone hohkaa huoneeseen apeaa valoa.
Huomaan lattialla hansikkaan. Palaan ikkunaan. Katu on tyhjä. Mustaan lasiin heijastuu naama. Herrasmies näyttää surulliselta. Hansikas tuoksuu mansikalta.
Tulee aamu. Tulee päivä. Puhelu päätoimittajan kanssa. Hän kysyy, mitä ajattelen tästä kaikesta. Sanoin, etten tiedä.
Lähden ulos. Lumi sulaa. Kadut paljastuvat. On kuin koko kaupunki savuaisi. Laitan hanskan kadunkulmaan sähkökaapin päälle.
Tokoinrannan jääsulassa ui sorsia. Mietin, mitä Valerielle kuuluu. Mietin, saako Sandra hampaansa kuntoon. Löytääkö Anita hanskansa?
Lähteet:
Anna Kontula, Prostituutio Suomessa, Sexpo Säätiö, 2005.
Anna Kontula, Punainen Eksodus, Like, 2008.
Tekstissä esiintyvien seksityöntekijöiden ja asiakkaiden nimet eivät ole heidän oikeita nimiään. Joitakin tapahtumia ja yksityiskohtia on muutettu.
