Viime viikolla soitimme pääkaupunkiseudun alle 40-vuotiaille kansanedustajaehdokkaille, joiden historiasta löytyi käräjäoikeuden tahra. Halusimme kuulla selityksen rattijuopumukseen, huumerikokseen ja pahoinpitelyyn, mutta myös pieniin kauneusvirheisiin; miksi Visa-lasku tai vuokrat olivat jääneet maksamatta.
Eihän noilla rikkeillä valtakunnanoikeuteen mennä, mutta ehdokkaan pätevyyttä ja luotettavuutta arvioitaessa ne ovat olennainen asia.
Sitten alkoi anelu.
Useampi ehdokas halusi tulla poistetuksi jutusta. Yksi perusteli poistamista sillä, että mahdollisuuksia läpimenoon ei todellisuudessa ole. Käytännönläheistä! Miksi lähdit ehdolle? Ja miksi sitten kehut puolueen nettisivuilla saavutuksiasi? Sehän on turhaa.
Henkilökohtaiseen tilanteeseenkin vedottiin. Mutta kaikkeenhan on aina syynsä. Joskus se on varhaislapsuudessa, joskus lähipiirissä. Joskus ehdokkaassa itsessään.
On totta, että anteeksiantokin on tärkeää. Sen soisi ainakin ehdokkaalle, joka toteaa: “Väärinhän se oli. Mokasin.”
