Tomi Metsäketo

Tomi Metsäketo ei valinnut futista vaan Cantores Minoresin. Nyt hän on Suomen virallinen kultakurkku ja alfauros, joka ei siedä julkkispatsastelua, mutta rakastaa mökkiä ja makkaraa. Muista myös rivienvälit niin kuin aina Jaana Rinne Talk Showssa.

urhan monissa stadin italialaisissa ravintoloissa saa eteensä piperrystä”, Tomi Metsäketo epäilee ehdottaessani haastattelupaikaksi italialaista ravintolaa. Maanantaina klo 13.00 lyyrinen tenori istuu ravintolan terassilla edessään pihvi ja risottoa. Ei mitään pikkusormi-perseessä- annoksia tässä ravintolassa, ei edes miehelle, josta voisi sanoa, että hän on kauniimpi kuin useimmat naiset.

No maistuuko?

”Ihan hyvää, kiitos.”

En muuten aio kysyä sinulta mitään naisasioista. Ihmiset rakastuvat ja eroavat täsmälleen samalla tavalla. Tekeminen erottaa ihmiset toisistaan.

”Haa, ilahduttavaa.”

Puhutaan vaikka vanhemmistasi. Isäsi ja äitisi tutustuivat soittaessaan samassa bändissä.

”Kyllä. Tai siis äiti lauloi ja soitti tamburiinia. Iskä soitti siihen aikaan bassoa, mutta hallitsee myös muita instrumentteja, esimerkiksi saksofonin ja huilun. Suvussa on muutenkin musikaalisuutta. Äidin suvussa kanttoreita, isä on puolestaan Malmbergien tunnettua piispa-ja pappissukua.”

Näit jo pienenä, miten kovaa tanssimuusikkona kiertäminen on?

”Se on rankkaa. Isä ja äiti toivoivat meidän menevän kunnon töihin, mutta musiikki vei. Alkaessani ottaa laulutunteja takaraivossani oli kyllä piilossa ajatus, etten halunnut alkaa tehdä samaa työtä kuin isä ja äiti. Varmaan se johtui siitä, että olin omin silmin nähnyt, millaista muusikon homma oli. Ajelemista aamuyöllä periferiasta kotiin ja parin tunnin yöunien jälkeen leikkimistä lasten kanssa. Käytännössä äiti kasvatti meidät yksin.”

8-vuotiaana marssit Cantores Minores -kuoroon. Kerro millaista oli laulaa kuulussa poikakuorossa?

”Musiikin lisäksi opin kuorossa elämän perusarvoja. Cantores Minores oli eräänlainen veljeskunta, jossa isommat pitivät huolta nuoremmista. Kuorossa oli vanhan hyvän ajan itäsaksalaista itsesäätelymeininkiä. Se oli sitä hienolla tavalla, touhu ei mennyt missään vaiheessa överiksi. Käytännössä hölöttäjälle tuli välittömästi kansiosta päähän. Itsesäätely toimi hyvin ainakin Heinz Hofmannin aikana.”

Die ordnung muss sein?

”Juuri näin.”

Et ole mikään nuori enää.

”Olenhan! Olen?”

Et ole. Alle 25-vuotias on nuori. Kuoron kuri oli varmaan eksoottista löysästi kasvatetun sukupolven edustajalle?

”Ei, sillä minut on kasvatettu aika ankarasti. Olen aina katsellut suurella ihmetyksellä niin sanotun vapaan kasvatuksen tuotoksia, näitä lapsia, jotka tekevät mitä lystää ilman että vanhemmat puuttuvat mitenkään asiaan. Ihan naurettavaa touhua.

Jos pikkuinen saa tehdä mitä vaan, vanhempien ihmisten kunnioitus häipyy kokonaan. Esimerkiksi busseissa kuulee vanhempien suusta ihan kummallisia kommentteja. ‘Älä nyt lyö setää kepillä.’ ‘Älä nyt vie mummon hattua.’ ‘Meidän rakas pikku Petteri kun on vähän vilkas.’

Olisiko mahdollista, että psykologian uudella muotitermillä, tällä ACDC-diagnoosilla yritetään vaan peittää huonoa kasvatusta?

”Tiedä häntä. Mitä enemmän oikeuksia saadaan, sitä vinhempaa vauhtia raja-aitoja kaatuu joka alueella. Vanhoissa kasvatussäännöissä oli oikeasti paljon hyviä juttuja. Olen kiitollinen vanhoillisesta kasvatuksesta. Päivää, kiitos ja näkemiin olivat ensimmäisiä oppimiani asioita ja kaikki kolme ovat osoittautuneet tarpeellisiksi.”

Anteeksi on yhä aika kitsaassa käytössä?

”Suomalainen anteeksi on oho. Kodin ja kuoron eväillä minusta kasvoi aika tylsä ja kiltti lapsi. Sisko tasoitti tietä. Annikan temppujen jälkeen pikku kepposeni tuntuivat kesyiltä. Me kuorolaiset olimme todellisia nörttejä, kuljimme salkut kädessä harjoituksiin. Pelasin samaan aikaan futista. Harjoitukset menivät päällekkäin, joten harrastuksista piti valita jompikumpi. Valitsin kuoron, koska siellä asioita tehtiin yhdessä. Kilpaileminen ei kiinnostanut.”

Lähdit Sibelius-lukiosta vaihto-oppilaaksi Los Angelesiin. Mikä oli vuoden suurin anti?

”Se, että uskaltauduin opettelemaan yksinlaulua. Yksi mimmi lauloi kuorossa niin upeasti, että sain rohkeutta alkaa kokeilla klassista laulua. Valinta pop-laulun ja klassisen välillä oli helppo. Valitsin klassisen, koska siitä sai laajemman pohjan.

Jenkkivuosi oli muutenkin mahtava kokemus. Se oli totaalinen itsenäistymisprosessi. Kävin koulua ja sain uusia kavereita, elimme tavallista perhe-elämää. Joka vuosi on pitänyt mennä käymään, mutta vielä en ole ehtinyt.”

Mitä tykkäät George Bushin touhuista?

”Arvostan kaikkia kulttuureita, sen vuoksi Bagdadin ristiretket tuntuvat pahoilta. Toisaalta ajattelutapani on pohjimmiltaan niin länsimainen, etten senkään vertaa tajua Allahin nimeen tehtyjä raukkamaisuuksia. Kyllä sielläkin pihalla ollaan, syvällä metsässä. Pahaa tehdään uskonnon ja jumalan nimeen. Ei sitä kukaan haluaisi, ei kenenkään jumala. Tuollainen kiihkoilu on uskonnon parjaamista.”

Kun uskonnon nimiin on sodittu, rauha ei ole ollut ikinä vaihtoehto. Mikä olisi?

”Ehkä rehelliset turnajaiset niin kuin keski-ajalla, joissa katsotaan reilusti kuka on kuka…”

Turnajaiset! Kiehtooko keski-aika? Näytät kovin romanttiselta. Onko ulkonäkö muovannut ajatteluasi?

”Ei. Ulkonäkö kulkee mukana… Keski-aika viehättää. En tiedä mistä se on jäänyt, ehkä yläasteella pelatuista roolipeleistä. Perusjutut viehättävät ylipäätään. Oikean ja väärän, hyvän ja pahan välinen taistelu. Siinä, että silloin nainen oli vielä prinsessa, ei ole mielestäni mitään pahaa, eikä siinä, että kohteliaisuus ja oikeudenmukaisuus olivat arvossaan.”

Saman palkan voi säätää lailla, mutta kohteliaisuutta ei voi. Pitäisikö kouluissa opettaa hyvää käytöstä?

”Miksi ei.”

Ritareita ja ritarillisuutta aina tarvitaan.

”Nykyään on niin paljon tasa-arvomeininkiä, että naiset vaativat maksaa itse ravintolalaskunsa ja haluavat vetää omin voimin takin päälleen.”

Millaisia hahmoja sinulla oli roolileikeissä?

”Se oli puhdasta mielikuvitustarinoiden kerrontaa pyöreän pöydän ympärillä, ihan vanhanaikaista meininkiä. En hakannut ketään vaahtokumimiekalla.

Rikoimme myyttiä roolipelinörteistä. Halusimme näyttää, ettei tarvitse olla roolipelifriikki harrastaakseen sellaista. Mielestäni touhumme oli ainoaa oikeata roolipeliä, koska mielikuvituksen kautta pystyy tekemään paljon enemmän kuin hyppäämällä alas puusta ja yrittämällä säilyä samalla hengissä.

Tämän takia mulla ei ole mitään Lordia vastaan!”

Ahaa, niin tietysti. Tulit toiseksi Suomen Euroviisukarsinnassa. Et varmaankaan uskonut Lordin voittavan?

”Ajattelin, että ranskalaisilla menee patonki väärään kurkkuun, kun Suomen hirviöt astelevat lavalle. Lordilla oli toki hieno show pyrotekniikoineen kaikkineen, sen olin nähnyt, mutta tuumasin, olisiko se eurooppalaisille vähän liikaa. Ei ollut. Euroopan maat kaipasivat piristystä viisuhässäkkään.”

Rumat voittivat söpöt. Hyvä!

”Musiikin kanssa Euroviisuilla ei ole ollut mitään tekemistä enää moniin vuosiin. ”

En ihmettele, ettei Italia ole enää mukana. Miksi olisi? San Remon Laulukilpailuissa on niin hienoja biisejä ja tyylikkäitä esiintyjiä.

”Italialaisessa kulttuurissa on paljon ihailtavaa. Naiset näyttävät naisilta ja virkamiehillä on puvut. Töiden jälkeen vaihdetaan rentoa päälle ja mummo tekee ruokaa koko perheelle. Perhe on Italiassa todella tärkeä. Tykkään kovasti näistä italialaisista piireistä.”

Tykkääminen näkyy levyjesi nimissä: Primo, Tummaa samettia ja Eternamente. Italia liittyy lauluopintoihisi Roomassa, Tina Scapinin kursseihin. Euroopan Unionin Oopperaohjelman mestarikurssit Baden-Badenissa ja Pariisissa kuulostavat nekin silkalta korkeakulttuurilta. Rooma oli vuoden ajan kotikaupunkisi?

”Kyllä. Sen jälkeen olen neljänä kesänä viettänyt pari kuukautta Roomassa laulua opiskellen. Rooma on mieletön. Jo pelkkä oleminen historian keskellä on elämys. Aloin oikeastaan kunnolla laulaa Scapinin tuntien innostamana. Italia on oopperan kotimaa. Se on tietenkin mulle iso asia.”

Suomessa on aina hypetetty klassista musiikkia ja oopperaa, mutta nyt Oopperatalo on kusessa. Miten tavallisen jengin saisi vedettyä taloon?

”Olisi hienoa, jos osaisi sanoa mitä pitäisi tehdä… mutta kun en osaa. Mulla on paljon ystäviä töissä Oopperassa, ja olen kuullut heiltä tilanteesta.”

Touhu vaikuttaa väsyneeltä. Talo on hieno, sinne pystyisi rakentamaan millaisia esityksiä tahansa. Jorma Uotinen imi omana johtajakautenaan karismallaan baletille julkisuutta.

”Persoonia kaivataan aina. Laulajatkin lähtevät ulkomaille… Ehkä vanhat oopperaperinteet eivät jousta kaikkein huikeimpiin visioihin. Kurt Weillin Sweeney Todd oli musikaali, joka esitettiin Oopperatalossa. Vaikea juttu, saa nähdä mitä siellä tulee tapahtumaan.”

Tanssii tähtien kanssa -ohjelman jälkeen kuulut varmasti kaupungin jahdatuimpiin alfauroksiin. Voiko yökerhosta löytää hyvän naisen?

”En käy yökerhoissa niissä asioissa. Menen klubeihin kavereiden kanssa, omassa porukassa.”

Minä en pysty käymään kokkareilla. Se on niin falskia.

”Ne ovat erikoistilaisuuksia. Odotan paljon enemmän sitä, että pääsen mökille saunomaan ja grillaamaan makkaraa.”

Kokkareihin liittyy myös inhottavaa elitismiä, parempiin piireihin kuulumista.

”Se ei sovi Suomeen. Se on jenkkihommaa, limusiinimeininkiä. Ultrahienot klubit, juorulehdet, se on sellaista turhaa patsastelua. Suomi on tuppukylä, suomalaiset rauhallinen kansa.”

Mielestäni on hyve vierastaa patsastelua. Näytät romantikolta, oletko sitä myös sisältä?

”Olen, mutta tuntuu, etteivät nykyajan naiset halua sellaista. Nyt ollaan niin itsetietoisia uraohjuksia, ettei elämään mahdu hömpötyksiä. Tämmoisiä naisia on Helsingissä aika paljon. On niin kiire palaveriin, että ruusupuska lentää kiireessä roskakoriin.”

Kymmenen vuotta sitten ystävät eivät olleet tunnin lounaita kalenterissa. Tällainen kulttuuri on varmaan amerikkalaista tuontitavaraa, jotain Sinkkuelämän höpöhöpöjuttua?

”Se on jännä juttu, mistäköhän se on tosiaan peräisin…”

Minkälaisia kavereita sinulla on? Ovatko Cantores Minores -kundit yhä mukana Vakiokurkon elämässä?

”Ovat, mutta porukka on hajoamassa. Yksi on Sri Lankassa miinanraivaajakoulutuksessa, mutta toki tapaamme aina kun hän tulee Suomeen. Toinen on perustanut perhettä siihen malliin, ettei hänestä kuulu mitään. Tämmöisiä tapauksia. Ala-asteelta ja lapsuuden kotipiiristä on myös säilynyt kavereita.”

Onko siulla naispuolisia ystäviä?

”On, on niitäkin. He ovat suoria ja rehellisiä, samanhenkisiä kuin sisko. Mutta aika vähän niitä on, koska naiset eivät suvaitse toisia naisia hevin ystäviksi. Tanssinopettaja Sanna Hirvaskarista tuli ystävä. Ystävät voi onneksi valita. Pitää olla sen verran itsekäs, että vaatii ystävältään jotain itselleenkin, ettei ole vaan antavana osapuolena. Yksinolo on myös tärkeää, rauha erityisesti. Se löytyy mökiltä, vaikka veneestä, kalastamisesta.”