20–24-vuotiaat uskovat olevansa uransa huipulla jo 33-vuotiaana, kertoo Duunikyselymme tulospalvelu. Mitä tämä kertoo heidän tulevaisuuden suunnitelmistaan: he haluavat muusikoiksi, kirjailijoiksi, copy writereiksi, pelisuunnittelijoiksi, yrittäjiksi? Hmm… tuskin, sillä 43 prosenttia vastaajista uskoo, että tutkinto tai koulutuspaikka vie heidät lopulta unelmaduuniin. Onko 20–24-vuotiailla sitten epärealistinen käsitys urakehityksestään? Tai vielä pahempaa: inhorealistinen käsitys omasta ja Suomen tulevaisuudesta? 17 prosenttia vastaajista nimittäin uskoo, etteivät he pääse mitenkään unelmaduuniinsa.
Toisaalta oliko unelmaduuni edes käsite 30 vuotta sitten? Ei työ ollut silloin itseilmaisun väline. Siitä saatiin rahaa.
35-vuotiaat ja sitä vanhemmat ovat siirtäneet uransa huippua jo 46 ikävuoteen. Realismia vai lykättyä optimismia?
