Kuvittele itsesi viettämässä rauhallista iltaa ystäväsi kanssa Helsingin keskustassa sijaitsevassa suositussa baarissa.
Seuraavaksi heräät oudosta paikasta, eikä sinulla ole minkäänlaista muistikuvaa siitä, miten päädyit sinne. Huomaat olevasi sairaalasängyssä. Tuntemattomat ihmiset tivaavat ympärilläsi, mitä huumeita käytät ja mistä olet niitä hankkinut. Et ymmärrä lainkaan, mistä on kyse.
Näin tapahtui Miralle viime viikonloppuna.
Parikymppinen Mira ja tämän ystävä aloittelivat lauantai-iltaa muutamilla miedoilla juomilla Miran kotona. He viipyivät muutaman tunnin eräässä baarissa, kunnes siirtyivät Miran sanojen mukaan ”suht tasokkaaseen” yökerhoon ydinkeskustassa. Alkoholia oli nautittu kohtuudella.
Miran viimeinen muistikuva illasta on se, kun hän haki ystävälleen ja tämän vanhemmille kuohuvaa.
Miran kaverin kertoman mukaan Mira oli ollut juomien hakemisen jälkeen normaalinoloinen jonkin aikaa. Mira oli käynyt vielä jossakin muualla ja tullut takaisin. Yhtäkkiä Miran jalat eivät enää kantaneet. Miran kaveri auttoi tämän lopulta ulos baarista ja soitti paikalle poliisit luullen Miran juoneen liikaa. Poliisi vei Miran selviämisasemalle.
Mira ei muista itse mitään tapahtumista. Hänelle kerrottiin myöhemmin, että hän oli välillä ollut hereillä, ja hänen pupillinsa oli todettu laajentuneiksi. Sunnuntaiaamuna Mira oli kääntynyt vatsalleen, ja hänen nenästään oli tullut runsaasti verta. Hän ei reagoinut herätysyrityksiin. Paikalle soitettiin ambulanssi. Hoitajat totesivat, että Mira voisi jäädä selviämisaseman sairaspuolelle tarkkailuun.
Mira heräsi viimein sunnuntai-iltana. Hän ihmetteli, missä hän on. Hän totesi tavaroidensa kadonneiksi. Korttikotelo kortteineen, kolikot, pienet setelit ja matkapuhelin olivat kadonneet taskuista. Avaimet, kello ja kaulakoru olivat tallella.
Hämmentyneeltä Miralta kyseltiin, mitä huumeita hän käyttää. Hänelle kerrottiin, että hänen olkavarressaan on tuore pistojälki. Mira kertoi selviämisaseman henkilökunnalle, ettei missään nimessä käytä huumeita. ”Multahan about menee taju verikokeissakin, niin kiistän tietysti käyttäneeni huumeita”, Mira kommentoi Citylle.
Herättyään Mira sai viimein lainapuhelimella mitätöityä luottokorttinsa ja suljettua matkapuhelinliittymänsä. Hän soitti myös ystävälleen, joka tuli hakemaan hänet pois selviämisasemalta. Mira pääsi kotiinsa ja yritti syödä jotakin. ”Olo oli ihan järkyttävä edelleen. Mä hikoilin, tärisin ja mulla oli kuumetta. En tiedä oliko ne jotain psykosomaattisia oireita”, Mira kertoo. ”Olin aivan helvetin järkyttynyt, ja mun pää alkoi selviämään vasta joskus yöllä. Valvoin melkein koko yön, kun en uskaltanut ottaa mitään lääkkeitä, jos oon oikeesti saanut jotain huumeita, ja en tiedä yhteisvaikutuksia. Vedin vaan jotain personal-vertaistukea googlettamalla vastaavia kertomuksia aiheesta ja selvittämällä alustavasti, mitä mun pitää tehdä seuraavana päivänä.”
”Maanantaiaamuna olin vielä ihan helvetin paskana. Oli jotenkin tosi turvaton ja hirveä fiilis. Varmaan jotenkin samantyyppinen, mitä voisi olla jos on raiskattu tai pahoinpidelty. Pahoinpitelynähän tätä siis tutkitaan. Mutta sellainen ’mua on käytetty hyväksi tiedottomassa tilassa’ -fiilis. Vainoharhainen ja sellainen.” Mira kävi viimein lääkärillä, joka epäili tapahtumien syyksi tyrmäystippoja tuoreesta pistojäljestä huolimatta. ”Kävin ensin labroissa, jossa olin vielä ihan hysteerinen ja vaan itkin siellä ja hyperventiloin, kun kerroin siitä jutusta.”
Miralta otettiin verikokeita ja virtsanäyte, joiden tulokset selviävät myöhemmin. Lääkäriasiat hoidettuaan Mira kävi poliisiasemalla tekemässä rikosilmoituksen anastetusta tavarasta ja pahoinpitelystä. ”Siinä vaiheessa aloin rauhoittua, etten vaan saanut sellaisia hysteerisiä itkukohtauksia koko ajan. Siellä meni kaksi tuntia, kun käytiin koko tapaus läpi, ja selvitin kaikki multa viedyt tavarat, sen lääkärin näkemyksen asiasta ja mitä oon hoitanut tähän mennessä.”
Poliisiasemalta Mira meni kotiinsa. Hänen ystävänsä saapui henkiseksi tueksi. ”Sit syötiin, verensokeri nousi. Uskalsin ottaa rauhoittavaa, kun lääkäri sanoi, et se on ihan ok, kunhan mulla on joku, joka tarkkailee mua. Olo alkoi kohentua.”
Tyrmistyttävästä kokemuksesta huolimatta Mira ei aio rypeä itsesäälissä. ”Jotenkin on sellainen ’tällaista sattuu ja elämä jatkuu’ -fiilis, mikä on helvetin omituista, koska mulla on ollut itsemurhayrityksiä muinoin”, Mira paljastaa. ”Mut jostain pienistä asioista huomaa sen oman jotenkin alitajuisen turvattomuuden tunteen, kuten sen, että oon hoitanut nämä kaikki asiat autolla ja mun ei tee yhtään mieli mennä metroon. Vaikea selittää sitä. Ei mulla mitään massiivisia pelkotiloja sitä kohtaan ole, mutta jotenkin vaan nyt tuntuu paremmalta liikkua omalla autolla ja matkustaa yksin nuo matkat.”
Mira haluaa myös rohkaista muita. ”Jos jollekin käy vastaavaa, niin sen haluaisin sanoa, että kokoa itsesi heti, jos se on vaan mitenkään mahdollista, hae apua jos tarvitset, hoida heti korttien sulkemiset ja muut kiireelliset asiat. Käy labrassa selvittämässä mahdollisimman nopeasti, mitä oot saanut ja tee rikosilmoitus. Elämä ei kuitenkaan kaadu tällaiseen, vaan jopa munlainen edelleen ajoittain epävakaa ja itsemurhataustainen henkilö pystyy hoitamaan nämä asiat. Läheisiltä kannattaa rohkeasti pyytää tukea. Ne auttaa kyllä. Jos ei koe, että on läheisiä, pitää pyrkiä muodostamaan sosiaalinen tukiverkosto ihan varmuuden vuoksi, jos tapahtuu jotain arvaamatonta.”
”Ja tietysti, että ei pidä mitään pankkikorttien tunnuslukuja tai muita mukana missään, koska näin voi käydä nähtävästi oikeasti hyvätasoisissa paikoissa ja kenelle tahansa”, Mira jatkaa.
”Helvetin hyvä vinkki on myös se, että pakottaa itsensä vaikka sitten ihan konemaisesti hoitamaan ne asiat, eikä jää vaan itkemään ja angstaamaan sänkyyn hoitamatta yhtään mitään. Kun ne asiat on hoidettu, niin sit ne on hoidettu ja siitä tulee huojentunut olo, rationaalinen ajattelukyky palaa ja pystyy keskittymään muihin asioihin. Asiasta kannattaa puhua ystäville tai ammatti-ihmisille ja hyväksyä se, että itselleen on tapahtunut sellaista eikä alkaa salailemaan sitä, koska se ei ole oma vika. Helpottaa elämää huomattavasti, kun hyväksyy sen, mitä itselleen on sattunut.”
Päivitys 24.8.2012: Huumeseulassa ei löytynyt huumeita. Ryöstäjä oli sujauttanut Miran juomaan bentsococktailin, johon oli yhdistetty oksatsepaami, loratsepaami ja diatsepaami. Mysteeriselle pistojäljelle ei ole löytynyt selitystä.
Miran nimi on muutettu.
