Suomeksi laulettu metallimusiikki voi paksusti. Jo lopettaneen Timo Rautiaisen vanavedessä listoille ovat ponnahtaneet muutaman viime vuoden aikana muun muassa Viikate ja Mokoma sekä lappeenrantalainen kolmikko Kotiteollisuus, jonka edellistä menestyslevyä Helvetistä itään on myyty jo 43 000.
Seitsemännen albuminsa julkaissut Kotiteollisuus on päässyt vihdoin menestyksen makuun, ainakin keikkabussin perusteella. Nahkatakkiin ja farkkuihin sonnustautunut bändin nokkamies Jouni Hynynen avaa sunnuntaipäivänä olutpullon vastentahtoisesti massiivisen kiertuekodin takaosassa.
“Olut ei oikein enää maistu. Yhden saunakaljan voi ottaa. Ei enempää.”
Teilläpä on hulppea keikkabussi.
“Vanhoilla ukoilla on mukavuudenhalua. Millään rohjolla ei liikuta. Onhan tämä vähän kallis.”
Ja vähän nolo. Täällähän on muun muassa dvd-soitin, Pleikkari ja jopa faksi! Eikö tämmöinen bussi vähennä rock-uskottavuuttanne?
“Tottakai se vähentää!”
Sitä ei ainakaan huomaa listasijoituksesta. Olette saaneet kritiikkiä kaupallisuudesta. Teillä on vain kaksi kappaleformaattia, joita kierrätätte levyillä.
“Kyllähän tuollaiset syytökset vituttavat, etenkin kun tiedän, että meillä on kolme biisiä; keskitemporytistykset, progebiisit ja vähän nopeammat rutistukset, jotka menevät kaikki ihan saman kaavan mukaan.”
Olette paraikaa kiertueella. Sikailetteko kunnollisen rockbändin tavoin?
“Olemme siitä kilteimmästä päästä. Vaikka ryyppäämme, emme riehu hotelleissa, vaan teemme hyväntuulisia jäyniä toisillemme. Vedimme kenttäkännit Lahdessa viime viikolla. Kalju basistimme Hongisto sammahti baaritiskille, muut piirsivät hänen takaraivoonsa suuren kirkkoveneen. Heräsin seuraavana aamuna Hongiston kanssa samasta huoneesta. Oli naurussa pitelemistä, kun sillä oli pillu päässä. Koko päivän se käveli kaupungilla, kunnes tekniikan pojat kertoivat piirroksesta seuraavana iltana.”
Mikä on toimivin korjaussarja aamulla?
“Äh, krapula pitää kärsiä pois ja sitten selvänä lähdetään rakentamaan uutta tulevaisuutta. Tosin pieni pöhnä hoituu lonkerolla tai punaviinillä. Kaljaa en pysty juomaan enää, eikä se krapulaan toimikaan.”
Teettekö yhdessä muuta kuin ryyppäätte?
“Tahti on nyt ollut niin tiukka, ettei ole voinut täysillä dokata. Joskus jopa keskustelemme vakavasti. Sitä tosin ei kovin usein tapahdu.”
Tekstisi ainakin ovat vakavia. Sanoituksissa vilisevät jumalat ja perkeleet. Mikä uskonnossa kiinnostaa?
“Se soundaa hyvälle, ja siihen liittyy suomalaiseen mentaliteettiin kuuluva kuri ja säntillisyys. Vaikka kaikki levyjemme nimetkin viittaavat Raamattuun tai virsikirjaosastoon, olen ihan normaalista kristillisestä perheestä.”
Kuinka usein rukoilet?
“Lapsuuden jälkeen sitä ei ole tullut harrastettua.”
Kannattaisiko? Kappaleiden perusteella vaikutat masentuneelta.
“On helpompi tehdä biisejä, kun ahdistaa. Kun on onnellinen olo, ei silloin kappaleita tarvitse tehdä. Ja jos vituttaa, niin mielummin teen biisejä kuin lyön turpaan.”
Ja vitutukseen auttaa melankolinen mollitykyttely?
“En osaa sanoa. En erota duuria mollista.”
Mitä?
“Oikeasti, ei mitään tietoa.”
Eli et siis osaa lukea nuotteja?
“Ei mitään havaintoa.”
Teet silti Kotiteollisuuden biisejä. Miten ihmeessä?
“Se on tsägäpohjaista toimintaa. Teemme parinkymmenen biisin demon, josta karsimme huonot pois. Roskikseen lentää vitusti tavaraa… Oho! Nyt potkaisi laatat pihalle. Minähän sanoin, ettei olut maistu. Niin mihin jäimmekään?”
Kotiteollisuuden seitsemännellä levyllä on vähän vanhaa, ja vähän uutta. Biisit aukeavat helposti, kun järkälemäiset kitararunttaukset yhdistyvät popahtavaan kertosäkeentynkään. Ehkäpä vähän liiankin helposti.
TJEU*: Syli
