Neljä bändikaveria päätti kolme vuotta sitten tehdä omintakeista hiphopia taskurahoillaan. Kukapa olisi uskonut, että levystä tulisi Suomen myydyin omakustanne, jota on nyt kaupattu lähes 10 000 kappaletta? Ja tuskinpa moni uskalsi väittää kavereitaan väkisin keikoilleen raahaavien kundien soittavan nykyään loppuunmyydyillä keikoilla.
Tempun teki Don Johnson Big Band, jonka vokalisti Tommy Lindgren a.k.a Father Metro saapuu Café Kafkaan ja näyttää ruskeassa Giant Robot -hupparissaan ja puoliparrassaan vegaanilta. Lindgrenin suu käy kuin käkikello ja lisäksi hän raapii oikealla kädellä päätään taukoamatta.
Huhut kertovat, että myitte ensimmäistä levyänne suoraan repuista.
”Cd:t tulivat 25 levyn pahvilaatikoissa. Kaksi laatikkoa sai mahtumaan reppuun, jos oikein järjesteli. Emme myyneet niitä kadulla, mutta kaverit pakotimme ostamaan ja kävimme muun muassa Popparienkelissä nöyränä tarjoamassa tuotostamme. He ottivat aluksi viisi levyä. Mutsin duunissakin meni kaupaksi seitsemän levyä. Se oli hienoa.”
Bändin nimen alkuperä on vieläkin hämärä npeitossa. Syntyikö se Miami Vice -jaksosta, jossa Miles Davis esittää huumediileriä?
”Selitykset on keksitty lähinnä nimen keksimisen jälkeen. Nimi heitettiin hatusta ensimmäisen treenikämpän vuokrapaperiin. Me ollaan kyllä 80-luvun lapsia. Miami Vicet, MacGyverit ja Ritari Ässät ovat kovia juttuja.”
Vähintään yhtä hämmentävä on uuden levyn biisi Jah Jah Blow Job. Mitä poskarimeininkiä tämä on?
”Renkutus soitettiin ensimmäisen kerran Bob Marleyn synttäribileissä. Koomista, sillä biisin voi käsittää keskisormen näyttämisenä jamaikalaiselle musiikille. Monitulkintaista kertosäeläppää voi pitää jumalanpilkkana tai oikeamielisyyden puolustuksena. Onko hyvä ottaa Jumalalta suihin? Saattaa olla. Ainakaan ei pidä olla fakkiutunut turhien auktoriteettien kunnioitukseen.”
Yleensä räppääjät kertoilevat ammuskelusta, naisista ja pössyttelystä. Kuinka katu-uskottava hiphop-orkesteri olette?
”Noilla kriteereillä, eipä juurikaan.”
Kai nyt edes poltat pilveä?
”En. Minulla on harmillisen vähän luurankoja kaapissa. Olen kiltti tyyppi. Keikallakin pidän huolta siitä, että juon tarpeeksi.”
Olutta varmaan.
”En itse asiassa juo alkoholia koskaan.”
Mitä! Mikset?
”Se ei vaan ole minulle mikään iso juttu. Keikat ovat raskaita, kun pompin jatkuvasti. Juon puolitoista litraa vettä. Sen jälkeen ei edes kuseta.”
Niin, olette kiitelty liveakti. Sinullahan on tapana jopa kyykyttää yleisöä.
”Livekeikkoja varten on kiva keksiä jotain uutta. Toissa vuonna Funky Elephantissa pukeuduimme ponchoi-hin ja stetsoneihin. Sergio Leonen spagettiwestern-pätkä pyöri taustascreenillä. Saman vuoden Provinssirock oli ensimmäinen kuratelttafestarimme, joten laitoimme Neil Youngin Keep On Rockin’ In The Free Worldin soimaan looppina ja nousimme lavalle mustat heavy-paidat päällä. Mulla taisi olla Kreatorin paita.”
