Aloittelevana tekijänä tuntuu raskaalta haukkua muiden elokuvia. Nyt on kuitenkin pakko. Elokuvan juoni: Kaksi toisillensa sopivaa ihmistä kuljetetaan elokuvan alussa toisistaan erilleen, jotta heidät voitaisiin noin sadan minuutin jälkeen kuljettaa taas yhteen. Tämä brittielokuva on jatko-osa muutaman vuoden takaiselle romanttiselle komedialle Bridget Jones – Elämäni sinkkuna. Hitiksi noussut ykkösosa perustui Helen Fieldingin reippaan räävittömään, saman nimiseen kirjaan. BJ2 perustuu tämän suositun kirjan jatko-osaan.
Käsikirjoittaja Andrew Davies (s.1936), joka on ollut Bridgetin ikäinen joskus 70-luvun alussa, on muokannut kirjasta käsikirjoituksen, jonka ohjaaminen hyväksi elokuvaksi ei olisi onnistunut keneltäkään. Herra Davies ei todennäköisesti antanutkaan parastaan vaan teki sen, mitä pyydettiin. Ykkösosan suosituimmat kohtaukset toistetaan laiskasti varioiden, mutta niin, että ne varmasti muistuttavat tarpeeksi edeltäjiään.
Renée Zellweger näyttelee höpsöä koko ruumiillaan. Ja niin ärsyttävästi, että pahaa tekee. Zellweger vääntää naamaansa söpöläisilmeisiin, kävelee kertakaikkisen hassusti, säätää ja suuttuu herttaisen pippurisesti. Muutamat sinänsä hyvin kirjoitetut tilanteet menevät tarviölle, kun Zellweger varmistaa nolon tilanteen nololla ilmeellä, iloisen iloisella. Zellwegerin ilmaisu toimii parhaiten silloin, kun Bridgetilla menee huonosti. Silloin, kun hän on yksin, eikä puhu kenellekään. Miksi elokuvan ohjaaja Beeban Kidron (s. 1961) antoi tämän tapahtua? On vaikea uskoa, että hän olisi pyytänyt Zellwegeriä tekemään parodiaa alkuperäisestä Bridgetin hahmosta.
Todennäköisesti pyrkimyksenä onkin ollut kasvattaa Bridget Jonesista vielä epätoivoisempi, neuroottisempi ja villimpi kuin ykkösosassa. Lopputulos on samankaltainen kuin sketsisarjoissa, joissa aikuiset näyttelevät lapsia. Bridgetin miehiä näyttelevät Colin Firth ja Hugh Grant yrittävät vähemmän ja ovat enemmän. Ehkä ohjaaja on jättänyt heidät rauhaan keskittyessään raivopäisesti ohjaamaan Zellwegeriä.
Etenkin niljakkaan Grantin esittämä niljakas tv:n matkailuohjelman opas Daniel Cleaver toimii. Toisaalta rooli on sama, jota Hugh Grant on näytellyt toimivasti puolenkymmenessä muussakin romanttisessa komediassa.
Elokuvasta on kovin vaikeaa löytää mitään positiivista.
Palaan miettimään ohjaaja Beeban Kidronia, joka on ohjannut tasaiseen tahtiin tv-sarjoja ja elokuvia yli viidentoista vuoden ajan. Ehkä suhteellisen kokenut naisohjaaja teki kaiken tahallaan.
BJ2:sta kuitatun muhkean palkan avulla hän voi keskittyä seuraavaan projektiinsa rauhassa. Ja ehkä Kidron ohjasi elokuvan tahallaan huonosti, ettei häntä enää pyydettäisi ohjaamaan seuraavaa jatko-osaa. Nythän kyseinen ohjaaja on osoittanut, ettei hänestä ole turhanpäiväisten viihde-elokuvien tekijäksi.
