Syvennetäänpä hieman Waltsun käsitettä ”avajaisnisti”. Kyseinen hangaround -henkilö suunnistaa joukkueensa kanssa rastilta rastille tavoitteenaan kerätä parin tunnin aikana mahdollisimman suuri pistemäärä. Tehtävä on haastava, koska aikaa on rajallisesti ja tavoitteet ovat korkealla. Nyt ei puhuta mistään pikkuhiprakasta, vain ykkössija kelpaa. Kukaan ei halua nähdä ennakkovalmisteluidensa valuvan hukkaan, joten kilpailijoilta vaaditaan hyvin määrätietoista suhtautumista ja täydellistä keskittymiskykyä.
Vastustajajoukkuetta ei kannata aliarvioida. He kilpailevat samoista pisteistä etulyöntiasemasta käsin. Lisäksi heillä on takanaan alan sponsorit, jotka ovat panostaneet kaikkensa joukkueensa onnistuneeseen suoritukseen. Joukkue taistelee siis oman kunniansa, mutta myös taustavoimiensa puolesta, koska ilman sponsoreita ei ole skabaa. Heillä on ylivoima ja he käyttävät sitä sikamaisesti hyväkseen. Kokeneimmat suunnistajat ovat kasvattaneet mainettaan jo vuosikymmeniä treenaamalla säännöllisesti ja kehittämällä aistinsa sekä kehonsa kestokyvyn huippuunsa. Mikään ei estä heitä pääsemästä päämääräänsä suuresta paineesta huolimatta. Kilpailu etenee asteittain peruselektroniikkapelin tavoin siten, että mitä pidemmälle kilpailija etenee, sitä vaikeammiksi haasteet muodostuvat.
Taso 1 (eli alkuskumpat)
Kilpailijoiden tulee maastoutua mahdollisimman hyvin välttääkseen yllättävätkin esteet. Kokeneimmat pelaajat onnistuvat salaamaan henkilöllisyytensä esimerkiksi vaihtelemalla suunnistusreittejä, kun taas harrastelijat saavat kärsiä huolimattomuudestaan, seurauksena pisteettömät rastit. Pisteet on joko jo kerätty tai vastajoukkue kerää niitä ramppaamalla takahuoneessa tai vessassa. Tarkkaavainen suunnistaja lukee tämän seikan vastustajan pikkuhiljaa sinertyvistä huulista ja punertuvista silmistä. Vastustajat ovat epäreilua sakkia, joiden ominaisuuksiin kuuluu likainen peli. Usein he valmistautuvat tilanteeseen ennalta jopa järjestämällä paikalle ylimääräisiä tarkkailijoita estämään suorituksen onnistumista. Vastapuolen joukkueen pullantuoksuinen valmentaja saattaa vartioida rastia varmistaen pisteiden kerääntymisen oman joukkueen kapteenin reppuun. Hyvä kamoflaagi vaatii oveluutta ja aina uusiutuvia niksejä. Tehokas hämäys on silmäillä kovasti ympäristöään ja teeskennellä kiinnostunutta sekä kohdata tuikituntematon vihollinen onnittelemalla häntä ylenpalttisesti.
Taso 2 (eli boolikulhojen tyhjentäminen)
Alkulämmittelyn jälkeen alkaa kilpailun vaativampi osuus. Pisteiden kerääntyessä tankkaus vaatii veronsa ja liikkeet hidastuvat. Tahti kiihtyy ja kilpailu senkun kiristyy. Muita seurauksia ovat mm. reitin hahmotuksen vaikeutuminen motoriikan heikentyessä. Maasto on usein miinoitettu helposti särkyvillä esteillä. Nyt erottuvat jyvät akanoista, sillä jos mielii voittajaksi, tulee pysyä aikataulussa. Tässä vaiheessa kilpailija hyötyy kehon ja mielen hallinnan erikoiskyvyistä. Suositeltavia harjoituslajeja ovat taiji tai parkour. Paljon käytetty tekniikka on luikahtaa huomaamattomasti vastustajan maalialueelle ja muodostaa tiivis ja luja muuri rastin ympärille. Tämä tekniikkaa vaatii harjaantunutta yhteistyötä tiimin sisällä, mutta kokeneilta suunnistajilta se suorittuu ennätysajassa ja elegantisti. Keskikaupungin reitillä liikkuu muutama luontainen kyky, joista harrastelijat ihaillen ottavat mallia. Sellaisen jos bongaa ja tajuaa lähteä varjostamaan, niin illan reitti on varmasti antoisa ja venyy aamutunneille asti. Vastapuolen silmä on harjaantunut tunnistamaan nämä yksinäiset starat jo kaukaa. He eivät ole joukkuepelureita.
Taso 3 (eli baariseurueeseen soluttautuminen)
Kolmostasolle suoriutuessa voi yrittää kerätä jo bonuspisteitä. Tämä vaatii äärimmäistä keskittymistä ja kärsivällistä soluttautumista. Aistien on pysyttävä herkkinä. Sittenkin tehtävä on vaikea. Tässä kohtaa vihollinen vartioi salaisuuttaan erityisen tarkasti ulkopuolisilta tunkeilijoilta. Loppuillan mitalienjakotilaisuuden sijainnista ei puhuta julkisesti, vaan sana leviää ryhmän sisällä oman salaisen koodikielen avulla. Huuliltalukukyky on huomattavaksi eduksi. Tässä vaiheessa joukkuepeli kiristyy yksilötasolle ja amatöörit karsiutuvat erikoislahjakkuuksien kannoilta. Ammattilainen osaa käyttää soluttautumisessa hyväkseen vihollisjoukkueen sumentunutta huomiokykyä .
Taso 4 (eli taiteiljan tai galleristin yms. himajatkot)
Korkein taso on vaikeusasteeltaan lähes mahdoton suorittaa. Tässä vaiheessa joukkue on usein jo eri syistä hajonnut. Lämpimien onnittelujen ryöpyttäminen vihollisjoukon kapteenille voi jälleen helpottaa superbonusrastille pääsyä.
Kunnianhimoisimmat yksilöt pyrkivät etenemään ultimate-voitonjuhliin. Se vaatii jo vastapuolen luottamuksen voittamista. Aina voi myös yrittää korruptiota tai kusetusta tai häpeämätöntä seksillä pelaamista.
