Jukka Karjalainen

Popalkemisti Karjalainen

Jaana Rinne kuunteli Suomipopin varmaotteisinta alkemistia, kun tämä söi kotonaan kiinalaista take away-ruokaa.

Hei, tää kiinalainen ravintola on tuttu paikka. Punaista, kultaa ja lohikäärmeitä
Chinese takeaway on okei, mutta Indian, se olisi unelma.

"Ravintolan keittiössä on jotain hämminkiä. Noita sisustuselementtejä voi ostaa paloina, siksi nää mestat muistuttavat kaikki toisiaan. Se on tavallaan standardi, niinkuin Cumulus -hotelliketjun huoneet jotka ovat kaikki samanlaisia. Mä pidän standardeista, kun ne yltävät tietylle tasolle.
Mennään!"

Kaunis rappukäytävä.

"Valokuvaussessiot ovat nastoja ja väsyttäviä. Jotenkin siinä jännittää. Sä voit kuunnella uutta cd:tä kun mä syön."

Tässä asunnossa on hyvä fiilis. Nää ilmapiirijutut ovat arkaa ja hienotunteista kamaa. Sama musassa. Electric Sauna kuulostaa maan uumenissa soittavalta sähkönsiniseltä vesiorkesterilta.

" Lähtökohtana ei ollut mikään erityinen tyyli. Tyyli on Mitja Tuurala, Tommi Viksten, Pekka Gröhn, Malang Cissokho, J. Karjalainen ja Keimo Hirvonen. Se miten mä teen laulut, miten me soitetaan. Tyyli luotiin kun me alettiin soittamaan yhdessä ja kun mä tein nää biisit. Tän levyn tärkein juttu on vapaus olla oma itsensä.

Joku kysyi mitä mä tykkään suomalaisesta soulkuninkuudesta. Enää mun ei tarvitse kopioida soulia ja bluesia. Blues on perusjuttu, se on mun sisällä samalla tavalla kuin suomenkieli ja Blues on perusjuttu, se on mun sisällä samalla tavalla kuin suomenkieli ja mollisointukulut. Ajattelin, että mä teen sellasta kamaa joka itsestä tuntuu hyvältä ajattelematta onks tää nyt bluesia tai soulia tai mitä tää on, antaa tulla,...


Mulla on jotain vanhoja kantri -bluesjuttuja 30 -luvulta, mollijuttuja jotka kuulostavat venäläisiltä. Devil got my woman,.. tai I'd Rather Be a Devil, niiden sointukulut panevat kylmät väreet liikkeelle."

Kalevala ja vanhat suomalaiskansalliset heimojutut ovat kuulemma kolahtaneet

"Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kalevalahomma on aika hauska. Joku heittää alkuperäisrunonlausuntaa ja se kuulostaa aivan afrikalta! Outoja tavujakoja ja kaikkea, yht'äkkiä mä huomasin että toi kama on afrikkaa ja blues venäläistä! Ei ole mitään tyylejä vaan kansainvälinen kaipuu, samanlainen suru joka paikassa, kansanlauluissa ja bluesissa.
Ootsä muuten nähnyt meidän singlenkannen?"

En, mutta jos sä löydät sen tosta hyllystä radioiden, tuulettimen ja mallinukenpään joukosta se on aika hyvä saavutus

"Yhdestä tutusta joka soitti mun bändissä 70 -luvun loppupuolella tuli taidemaalari. Mä näin sen sattumalta ja mulle tuli voimakas tunne, että mä haluaisin sen maalaavan jotain tähän. Maalaa nykyaikainen Tyko Sallisen Jytkyt tyyppinen homma, mä pyysin. Mä kerroin, että meidän bändin nimi on Electric Sauna ja mä haluaisin punaisen kuvan. Siinä erilaiset ihmiset tanssisivat hyvällä kiihkeällä fiiliksellä ja siinä koko juttu. Se sanoi että ethän sä ole nähnyt yhtään mun maalausta. Ei se haittaa, mä vastasin."

Eihän se toi ole?

"Ei, se on cd:n kansi. Hei, se kuva on täällä sisällä. Siinä on jotain intialaista. Mitä sä äsken sanoit hienosti?"

Mä puhuin kansainvälisestä heimofiiliksestä. Uutta levyä kuunnellessa tulee se fiilis et me ollaan kaikki samaa heimoa, tribaalia. Syvyys, mielentila ja yhteisyys koko maapallolla. Kun Malang laulaa Väinössä dunuja mbe kumala siinä ei ole mitään falskia vaan yleismaailmallista rakkautta.

"Joo, en mä haluu mitään rasisminvastaisia kampanjoita. Malang oli alusta asti aurinko, helvetin hyvä tyyppi ja that's it. Mun on pakko kertoo tää juttu Väinöstä. Se oli kitaranäppäilyjuttu joka kulki vuosikaudet mukana. Malang istuskeli tossa yhtenä kesäpäivänä. Sillä oli kora mukana ja mä sanoin että mulla olisi tälläinen homma, soitellaan tähän jotain yhdessä. Se kuulosti älyttömän makeelta. Mä tein siitä sitten demon ilman sanoja. Väinö oli ekana siinä ihan teknisistä syistä, mä halusin siihen vaan sellaisen sanan, dii -dii -dii- dii. Mä ajattelin etten mä voi uhrata poikaani taiteen alttarille. Me soitettiin se lopulta session viimeisenä kappaleena ja mahtava hyvänolon tunne valtasi kaikki. Malang improvisoi tosta vaan senegalilaisia juttuja. Mä pyysin sitä kirjoittamaan lauluun pari säkeistöä. Lopulta me miksattiin levyä ja istuttiin Lounaspirtissä syömässä Vikstenin Tommin kanssa. Malang talsi sohjossa karvahattu päässä. Mä kysyin että onko sulla Väinön sanat mukana? On, on, se sanoi ja iski lapun pöydälle. Mitä noi tarkoittaa me kysyttiin ja kun se kertoi me istuttiin siinä kyyneleet silmissä. Maailma -laulan teille Väinöstä/ Jukan pojasta/ Katin pojasta/Olkoon sinulla pitkä elämä kanssamme/ Tähdet, tähdet, tähdet / tähdet ovat kauniita Väinö/ Olkoon sinulla pitkä elämä kanssamme.

Vau.

"Eikö me olla puhuttukin siitä ettei sanomia kannata ajatella. Runous on sitä että tekee sitä mitä tuntee. Myöhemmin voi sitten älyllisellä tasolla miettiä eri näkökulmia. Lopulliset ratkaisut tapahtuvat vaistonvaraisesti. Siltä pohjalta mikä kuulostaa hyvältä."

Nuorempana sä sävelsit enemmän sarjakuvia, nyt mielikuvia.

"Toi on hyvä. Mä teen mielessäni ambientelokuvaa. Mä näen jutut kuvina. Sarjakuva liikkuu eteenpäin. Tässä ei ole juonta vaan yhdellä kuvalla on merkityksensä."

Hendrix ja rakkausvoimala, mistä ne tulivat?

"Se on ollut messissä kymmenen vuotta. Tyttöni Mun on uhkaavan kaunis. Mä kirjoitin varmaan neljä viisi versioita, yksi alkoi että,..mä en tiedä mitään niistä toppatakin riekaleista,..murhajuttuja. Pyörin kauneuden ja väkivaltaisuuden fiiliksissä. Jostain syystä mielessä soivat vanhat rekilaulut: Minä lähden kullalleni rengaskorvia ostamaan. Amerikan rannalla oli tanssimalava, se oli keltaiseksi maalattu.

Viisi vuotta sitten istuin kaverin kanssa Seattlen rannassa. Siellä tuli helvetin vahva déja vu kokemus. Olin pienenä poikana löytänyt autiotalosta valokuvan, missä oli suomalaisen laivan miehistö kuvattuna vuosisadan alussa Seattlen rannassa. Lipussa luki Antwerpen -Yokohama. Tämä on sama ranta missä se kuva on otettu, mä kelasin siellä jenkeissä. Tuntui että olin eri planeetalla, siellä missä erilailla aallot laivankylkeen liplattaa. Vessanpöntöt oli erilaisia. Tähdet oli erilaisia. Eukalyptuspuita eikä missään näkynyt koivuja."

Useimmista biiseistä kuuntelija feidataan lempeästi ulos

"Feidi on hyvä tapa lopettaa. J. J. Calelle on aina feidit. Niissä on jotain hemmetin makeeta. Se fiilis että teille soitettiin vähän sitä, nyt sitä oli riittävästi. Ei pedata niinkuin mainoksissa että varmasti tajutaan sen loppuvan. MTV:stäkin tulee usein biisejä jotka alennutaan lopettamaan. Tää musa ja tarina jatkuu. Se on auto, karavaani, laiva tai joku joka kävelee ohi. Se jatkaa kulkuaan."

Tää biisi. Humanoidien järvessä vedenalainen maailma on sama kuin avaruus. Elämä lähti vedestä, dinosauruksillakin oli vielä suomut ja evät,..

"Keltaisen talon lähiympäristössä on suolampia. Suolla on maaginen fiilis, joku kävelee hiljaa, korennot istuvat lumpeenlehtien päällä ja sammal upottaa. Kesällä siellä on satumeininki. Halusin tehdä biisin missä mennään uimaan Humanoidien järvelle. Tien varrella kasvaa erivärisiä, mielettömön hienoja Russell -lupiineja. Kohdata kalat humanoidina räpylät päällä. Ehkä humanoidit toivat ihmisrodun maapallolle. Suo on alkupaikka, mä olen pienestä pitäen digannut suon tuoksusta ja tuulesta. Suo on toinen planeetta, ehkä humanoidit tulevat taivaalta. Mä olen nähnyt niitä. Ne näyttävät Ken ja Barbi nukeilta ja joskus ne sanovat Heissan tai Hei."

Aika rankkaa. Nykyään myydään kuuntelijoille sellaisia biisejä jotka ovat kivoja, vähän nostalgisia postikortteja.

"Nämä ovat laulettuja unia eikä niitä voi keksiä. Unet ovat erilaisia. Mä olen kyllästynyt maailman kuvailemiseen tai sellaiseen meininkiin missä kuvaillaan maisemakonttoria. Tällä hetkellä mä tykkään mielikuvitusjutuista, sellaisista jotka ovat tavallaan suurempia kuin elämä. Humanoidit ja joraavat Kaivinkoneet ovat makeita. Hömppääkin pitää olla, hömpässä voi nimittäin olla jotain suurta!"

Todellisuus on täynnä toistoa. Kerrotaan jotain juttua kaverille neljättä kertaa, kävellään ympyrää keskilattialla,..

"Mä olen miettinyt samaa. Miten tämä toteutuisi elokuvassa, kaksi tyyppiä puhuisivat samanaikaisesti ja kolmas huutelisi jotain sekaan. Sellaisia ei ole kiva katsoa. Elokuvassa vaihtoehdoksi jää sarjakuvamainen kerronta. Fellini sanoo että mielikuvat ovat todellisempia kuin todellisuus itse. Olen pitänyt Fellinin jutuista alusta lähtien. Menen tähän huoneeseen ja teen sellaisia juttuja jotka kuulostavat musta kaikkein parhailta. Valitsen seuraavan oven josta kävelen sisään. Mä voin tehdä mitä vaan, mitä haluan mä saan . Niin voi kun uskaltaa ja antaa mennä."

Mikään ei pidättele mielikuvitusta. Vapaus määritellään usein oudoilla tavoilla

"Idea on se, että suurin osa maailman ihmisistä ei voi tehdä mitään mitä Mä voin biisissä tehdään, ei ottaa kylmää omenaa maasta, katsella näyteikkunoita tai tehdä edes laulua. Me voidaan katsella kaukaa kaameita kuvia telkkarista.

Mä uskon sattumaan. Mulla on työhuoneen nurkassa laatikosto missä on kaikenlaista kamaa. Otin sattumalta käteeni yhdeksän voltin patterin. Painaa kielen patterin napoihin maistella sähköä mä voin. Se kuulostaa pahalta ja rajulta. Mä olen aina pitänyt kielikuvista jotka eivät ole kielikuvia."

Ei kuin sanaa, vai?

"Niin. Pertti Nieminen suomentaa kiinalaisia juttuja. Niillä ei ole ollenkaan kielikuvia. Menen rakastettuni kanssa aamulla joelle keräämään lootuskukkia. Ilma on ihmeen kaunis. Kokoamme paljon kukkia, minä ja rakkaani. Ja pilvet ovat kauniita. kauempana jono vuoria. Keräämme lootuskukkia. Se on loistavaa, se kuulostaa hienolta.
Sanat ja asiat ovat itsessään vakuuttavia, eivät ne kaipaa mitään, baummm!"

Death Row rappi iskee suhun

"Joo. Snoop Doggy Dog on mun suosikki. Sillä on hieno taimi. Se on pelottavaa kamaa. Jos puhutaan todellisuuden kuvaamisesta Snoopin jutut huokuvat kammottavuutta. Sen maailman julmuutta ja kylmyyttä.

Snoop sanoi just haastattelussa että " miks te mua syytätte täst kaikesta, en mä oo näit juttuja keksiny. " Se toimii sanansaattajana, välittäjänä. Se kertoo mikä on fiilis. Pistää päälle Snoop Doggy Dogin, kuunnella levyjä mä voin ."

Mehän eletään kuin renessanssiruhtinaat. Meillä on ainutlaatuiset oltavat, Bristolissa mahtava dolby surround äänentoisto ja toisaalta meillä on varaa ihailla pientä päivänpaistetta.

"Siihen aikaan ei ollut edes vessoja. Olisi älytöntä pukeutua säkkiin ja tuhkaan. Kun mä olin mainostoimistossa mä kirjoittelin biisejä samalla kuin katselin telkkaria. Nyt on makeeta tehdä tietokoneilla. Mä voin nauttia laitteista."

Ja kaupassa on kahtakymmentä erisorttista leipää

"Sitten kun ei löydä Äitimuorin sekaleipää niin harmittaa. Toi leipähomma on vähän rempallaan. Rezen maalaisleivässä on ranskalaista meininkiä. Hyvää leipää pitäisi saada läheltä. Fazerin auringonkukkasämpylät,...

Me ollaan tässä. Aina joku toivoo jotain kriisiä tai sotaa että voisi taiteella ottaa kantaa johonkin. Hankalinta sitä on tehdä tällaisessa tilanteessa jossa kaikki on hyvin lamasta huolimatta. On helppoa jos on jotain mitä vastaan taistelee. Ei tulisi sanoitusongelmia jos pamahtaisi uskoon, raamatusta löytyy,..

Musan pitäisi olla taistelemisesta vapaata, jos joku saa jotain irti kuvista that's alright. Yhteiset asiat merkitsevät."

Entäs Hallapojat, jotka tanssivat Mississippin suistossa? Eihän discossa ole koskaan kylmä. Tossa mennään alitajunnan kautta maan alle ja sieltä lopulta löytyy se rytmi, el ritmo.

"Se alkaa downhome bluesina ja yht'äkkiä se on tosiviihteellinen. Mä halusin kirjoittaa sen kalevalatyylillä. Ensin se oli luolajuttu: Tartu käteeni niin mennään sisään. Vuosisadan viludisco on kylmä, maansisäinen tanssihomma. Laipiona jäinen pinta,...siellä on kalansuomusukkapukunaisia ja suomuista duunattu välkehtivä kattopallo. Sisiliskojen bändi tuli siihen ja hallapojat nousi jostain.
Okei, kun sä panet musan soimaan sä voit saada fiiliksen merestä tai rannasta. Useammista biiseistä tulee matkalla -fiilis, se tuttu rock'n'roll. Se on se ensimmäinen mieleentuleva juttu, mutta eihän siinä ole vielä mitään ideaa. Matkalla mihin, missä me ollaan, ketä on mukana ja mikä on tän homman perimmäinen idea?

Näiden kysymysten takaa löytyy todellinen aihe. Maaginen tanssi oudossa paikassa, josta hallapojat nousevat huhuilemaan, että tän biisin pitää kertoa meistä! Loput on loruilua, lastenkirjahomma. Kammokylmä talviaamu umpijäässä uunimaito,...Edward Munchin Huuto tyyppisesti. Sitä voisi jatkaa loputtomiin.

Kalevalaiset runonlaulajat olivat elämys. Joku Arhippa Karhiainen oli 1900 -luvun alussa vetänyt vahalieriölle uskomatonta stooria. Mua on syytetty sanojenpätkimisestä, mutta sitä samaa ne harrastivat jo vuosisadan alussa. Aina väitetään, että suomalaiset olisivat jäyhiä jököttäjiä, mutta auuaaaaauuuuaaa aaaeeeeeoo-eeehhh. Äänet olivat ihmeellisiä neljäsosa juttuja, itähommaa ja Afrikkaa. Ei blueskaan ole kaksitoista tahtista klausjärviskamaa. Se ei ole hallussa kun osataan tahdit ja soinnut. Olennaisinta on fiilis, se miten soitetaan, sen hienous ja kauneus."

Riimit eivät oikeastaan natsaa fiilisvirtailuun

"Joo. Enemmän vanha suomalainen tapa laulaa. Runothan ovat lauluja. Ne ovat samoja asioita. Niissä on hyvä rytmi. Se rytmihomma on enemmän biisin alussa kuin lopussa. Mä ajattelin että vaikka ei tajuaisi suomea ollenkaan sen pitää svengata. Sama miten Electric Sauna hakeutui muotoonsa.

Mä inhoan kielipoliisitouhua. Suomessa käytetään muka liikaa englanninkielisiä sanoja. Mä halusin ihan tarkoituksella Rockin' Kyöstin rokkibändin ja Do the Kaivinkoneen. Mä rakastan suomenkieltä, mä puhun sitä ja näen uneni suomeksi, mutta ei se mua häiritse jos joku heittää jonkun c'monin siihen sekaan. Kammottava se ranskalainen le hamburger juttu, huh huh. Ollaan aika hennoissa kantimissa jos Suomi katoaa jonnekin vieraskielisten ilmausten mukana. Sitten se joutaa mennäkin. Mulla on niin suuri ylpeys ja usko suomijutun voimaan etteivät pikkujutut sitä horjuta."

Ilmassa on itäistä, slaavilaista meininkiä, jengi joraa ja hakee juuriaan.

"Etnokaan ei ole mitään tuohivirsujuttua. Täällä on aina ollut kaiken maailman kauppasaksoja ja tultu niinkuin turkin hihasta. Sitä kautta Kalevalaan on kulkeutunut kansainvälisiä balladeja. Perustyyppi on helvetin syvällä, se ei vähästä heilahda. Suomi on makee kieli, mä luulen että sitä puhutaan vielä jonkin aikaa.

Tästä on jauhettu aika paljon, mutta usein arvostetaan bändejä jotka soittavat ulkomailla. Mun mielestä sellaista ei kannata kelailla vaan tehdä hyvää musaa. Miten joku Eino Leino menee ulkomailla? En mä tiedä. Peesataan Ruotsin perässä. Sen näkee jo ruotsalaisten lehtien taitosta ettei meillä ole kovin paljon yhteistä."

Joo, mikä on se eka bändi, joka breikkaa kansainvälisillä tanssilistoilla

"Puhutaan musasta kuin se olisi jotain ihmeellistä liiketoimintaa tai Masayardsin jälkeen seuraava."

Tai sitten puhutaan siitä lippalakkisesta kundista joka kuskaa bändiä paikasta toiseen ja jakaa jengille nimmaripostikortteja

"Laika and the Cosmonauts on tehnyt omaa musaansa aina niin, että se ottaa Suomen ulkopuolista maailmaa omilla ehdoillaan omakseen. Ajattele Malangia jonka mandingonkieli on puhuttua eikä kirjoitettua. Malang tanssimassa isoliikkeistä tanssiaan studiossa. Siitä tiesi että komppi toimii."

Mitä teet kun et sävellä?

"Villien lupiinien jälkeen mä harjoittelin ensimmäisen vuoden käyttämään tietokoneita. Ainoa peli jota mä pelaan on mato joka kiertää ja syö herkkusieniä. Ja yksi Space Invaders. Mä en tykkää cd -rommeista enkä peleistä, ne eivät oikein puhuttele mua.
Siinä oli aikamoinen opetteleminen. Tähän maciin kuuluu keyboardi jolla ohjaillaan ja kaikenmaailman sampleja joista mä poimin saundeja."

Sä hahmotat tässä matskun aika pitkälle

"Joo. Tää on makee systeemi. Mulla on Cubase musiikkiohjelma. Vaikka mä olen aina tehnyt rootskamaa mä olen ollut perinteisesti innoissani uusista vempeleistä. Tähän pätee sama kun siihen renessanssihommaan josta me jubattiin, ei tarvita surkeutta synnyttämään hyvää kamaa."

Se kääntyy helposti terapiaksi.

"Tekniikkaa ja osaamista on pakko hallita. Vaikka olisi kuinka hirveä fiilis se ei välttämättä johda mihinkään jos sitä ei osaa välittää. Se on se vanha laulu, kun sä hallitset tekniikan sä voit unohtaa sen."

On paljon tyyppejä jotka tekee huikeita juttuja. Tiimiduuni on aina maaginen kokemus, pieni jengi yrittää tehdä maalin.

"On erittäin hienoa kun joku muu keksii jonkun jutun. Kun Tommi toi hienoja kitarariffejä tuli sellainen fiilis että täähän paranee entisestään. Ei kannata pitää kiinni omista jutuistaan jos kaveri tarjoaa komeampaa. Biisi on kuningas. Voi soittaa vaikka yhtä ääntä jos se tekee kokonaisuudesta täydellisen. Electric Sauna bändinnimenä irrotti kaikista tyypeistä Electric Sauna fiiliksen. Kaikki tiesivät miten tää bändi maalaa biisinsä. Porukan fiilis siirtyi musaan. Musa on tosi herkkä juttu, se toimii syvissä vesissä."

Turkka puhui rakkauden rappiosta. Eihän rakkautta myydä tai osteta. Se on taide, Jumala ja katharsis.

"Ei tekiessä ole myyntimiesfiiliksiä. Mä olen sinun oli helppo tehdä, koska mä tein sen Väinölle. Jos tekee jollekin tytölle rakkauslaulun ei koskaan tiedä ihan varmasti mitä tapahtuu. Väinön tapauksessa, ikävä kyllä, halusit tai et, niin mä olen sinun, faija siis. Missä ikinä kuljetkaan niin täällä ollaan, ja vaikka mä kuolisin mä olen se. Oli aika makeeta tehdä noin vääjäämätön juttu. Jokainen voi ajatella sen tavallaan. Rakkauslauluissa ärsyttää joskus falskius, ehkä Turkka tarkoitti jotain tollasta. Tai ehkä se sai hyvän sensaatiolauseen muodostettua, halusi herättää keskustelua."

Mitä antiikkiosastolle kuuluu?

"Mä olen vähän kyllästynyt vanhoihin esineisiin. Seuraavan asunnon mä haluan sisustaa modernimmaksi, mutta ei mitään Ikeajuttua. Funkkiksen ja art decon synkkyys ja tummuus kyllästyttävät. Mä ajattelen enemmän valoa ja modernia hommaa 50 -luvun tyyliin. Stockmannin toisen kerroksen portaiden yläpuolella on sellainen duuni, se on vähän korni,..."

Sehän on huippukaunis Birger Kaipiaisen kukkaduuni. Tosihieno hei,..

"Siitä näkee miten itse muuttuu, näkee asiat eri tavalla. Nyt mä ihailen sitä duunia. Modernismia ja ihan uutta. Ennen mä elin aika vahvasti menneisyydessä, nyt mä saan voimakkaat fiilikset nykyisyydestä. Uudet kamat ja muodot näyttävät aika hienoilta."

Mä ostin pari vuotta sitten sohvat Skannosta. Siellä on nastoja valaisimia, sisiliskoja ja avaruusjuttuja.

"Sisustuksessa ei välttämättä tarvita mitään erityistä tyyliä, vaan ajattomia esineitä. Se on niinkuin musiikissa ja kaikessa muussa, ei ole syytä tehdä juttua 50 -luvun saundeilla vaan joillain uudemmilla saundeilla. Ajaton tyyli kiehtoo mua."

Artek tuo Le Corbusierin nahkanojatuoliklassikkoa nykyään Suomeen

"Klassikot ovat aina hyviä. Täälläkin on hienoja tavaroita jotka ovat tulleet rakkaiksi vuosien varrella. Niistä on tullut osa itseä. Pitää vaan hyväksyä että uudessa asunnossa voi olla puhelin ja telkkari. Jossain vaiheessa mä inhosin rumia stereoita ja etsin niille piilopaikkaa. Asiat muuttuvat. Musassa on tapahtunut sama, siinä soi nykyaika."

Iskelmälliset sointukulut loistavat poissaolollaan

"Joo, ne vintagejutut hakeutuivat menneisyyteen. Nyt iskelmällisyys soi syvemmällä pohjavireenä, alhaalla mudassa."

Kauneuteen kannattaa tuhlata. Itämaiset matot on tauluja lattialla. Mä voisin ottaa noi oranssi -vihreät verhot mukaani.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
7 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi