Nekin, jotka eivät tunne Edelmannin musiikillista tuotantoa, tietävät hänen iltapäivälehtiä myyneen historiansa. Otsikot eivät tee oikeutta Edelmannin musiikille.
Samulin musiikissa on ollut parasta se, mikä hänen elokuvistaan puuttuu, pehmeys. Karskit Häjy-roolit vietynä musiikkiin olisivat Suomessa popedaa, mutta 1990-luvulla listoilta löytyi Samulin mentävä pehmyt piste, jolle hän istahti eikä mennyt pois.
Kun stadilaisten kulttuuriperheiden vesat Don Samuli keulassaan bailasivat, oli yhtälö supertähdelle valmis. Syntyi Suomi-popin viileä idoli. Elokuvarooleissa ja lööpeissä näkyi vauhti, radiossa soi Peggy ja Pienestä kii. Muutama hunajainen duo Janitan ja Sanin kanssa. Ihana valo ja platinaa. Tuhat yötä ja kultaa. Naiset kuolasivat nuoren vintiön perään.
Neljä vuotta sitten vintiö vakavoitui. Vaiheita oli Samulin isän Toni Edelmannin säveltämä levy. Se oli kaupallinen epäonnistuminen, mutta taiteellinen menestys. Edelmann sai rallatustenvihaajien arvostuksen, jota ei murenna edes omien häiden esittely Seiskassa.
Edellinen kokoelma-albumi oli hieno kollaasi, taiteellinen voitto. Mutta kuka jätti kulmat pois tältä popkiekolta?
Kaikki tahtoo -levyä kantaa makeankuulas pop. Suklaisesta äänestä toffeensävyiseen sointiin kaikki maistuu tutulta. Basso maukuu niin että levy sopisi kynttiläillalliselle, jos laulaja ei olisi örissyt Häjyissä niin perkeleesti.
Resepti on kuitenkin otettu liian varman päälle. Tyylikäs helsinkiläinen saundimaisema toimii, mutta diskogrooven päälle laulettu Ikävä ikävä on jo kerran sulanutta Fazerin sinistä, eivätkä naisvieraat pelasta biisejään.
Suomalainen poptuotanto uskaltaa harvoin ottaa riskin. Paikoin jopa nerokkaasti sanoitetulta, kuulakkaasti soitetulta, käheänpulskasti lauletulta, jazzisti kansitetulta ja tarkasti tuotetulta albumilta olisi toivonut rohkeaa kirpeyttä.
Tässä varjossa ei voi kuin kateellisena seurata Robbie Williamsin tuotantoryhmän toimintaa. Tähti riisuu itsestään lihat pois videolla ja esittää paskahätäistä formulakuskia mutta säilyttää kasvonsa musiikillisesti.
Silti, jos joku lööppiennauraja nyt toivoo Samulin tähdelle laskua, suksikoot kuuseen. Tämän suklaapopin tahdissa kaikki tahtoo kiivaasti suudella Kaivarin kesäyötä ees taas.
