Kirjamessut: Sotahistorioitsija vaihtoi Sibeliukseen

Martti Turtola muistaa kuulleensa uutisen säveltäjämestarin kuolemasta radiosta.

Vaikkakin Rakastan Sibeliusta – ja muita musiikillisia tunnustuksia -teos on tunnetun sotahistorioitsija Martti Turtolan tekemä, ei hänen uskollisten fanien kannata säikähtää. Loikka Sibeliukseen selittyy osaksi sillä, että Turtolan isoisä rovasti Kalle K. Turtola ja Jean Sibelius olivat keskenään hyvää pataa.

Turtola oli jo nuoresta tietoinen setänsä ja Sibeliuksen ystävyydestä. Tämän vuoksi hän seurasi jo poikasesta säveltäjämestarimme vaiheita. Kymmenen vanhana kuunnellessaan aamu-uutisia, Martti-pojan korviin tarttui uutinen Sibeliuksen kuolemasta.

“Uutistenlukija ilmoitti ensimmäisenä, että säveltäjämestari Jean Sibelius oli edellisenä iltana kuollut kotonaan Järvenpään Ainolassa. Tämän jälkeen seurasi muita uutisia ja lopuksi kuuluttaja sanoi: ‘Olemme saaneet vielä sähkeen Norjasta, Oslosta.’ Ja hän jatkoi: ‘Myös toinen Kuningas on kuollut’”. Turtola kertoo.

Martti Turtola
Martti Turtola

Norjan kuningas Haakon VII oli sairastellut pitkään, ja hän kuoli syyskuun 21. päivän vastaisena yönä. Hän oli Sibeliuksen aikalaisia ja syntynyt 1872, Sibelius puolestaan 1865. Haakon VII oli uuden itsenäisen Norjan ensimmäinen kuningas vuodesta 1905.

“Todettakoon, että skandinaavina kuningas oli Sibeliuksen musiikin ystävä, mutta sitä oli ennen muuta hänen puolisonsa kuningatar Maud, joka oli englantilainen ja kuningas Edvard VII:n tytär”, Turtola toteaa.

“Uutisten päätyttyä radiossa alkoi soida Tuonelan joutsen, Valse triste ja muuta vakavaa Sibeliuksen musiikkia. Hyppäsin pyörän selkään ja polkaisin läpi Huikon aukeitten koululle. Kun meidät oli laskettu sisälle, kiiruhdin heti kertomaan opettajalle: ‘Opettaja, opettaja! Sibelius on kuollut!’”

Seitsemän vuoden päästä näistä tapahtumista, vuonna 1965, Turtola lähtee henkilökohtaisesti seuraamaan Sibeliuksen 100-vuotisjuhlakonserttia, joka pidetään Helsingissä. Kipinän säveltäjämestarin musiikkia kohtaan oli sytyttänyt Turtolan kuvaamataidon opettaja Jouko Aalto, joka soitti tunnillaan Sibeliuksen Sadun.

“Hurmaannuin tästä täysin ja ostin vanhemmilleni Erkille ja Kaarinalle joululahjaksi LP-levyn, jossa oli Satu, Karelia, Finlandia ja Tuonelan joutsen. Ja sitä kuunneltiin paljon. Ja isänikin, joka oli nuorena paljon kuunnellut klassista musiikkia, innostui uudestaan.”

Martin isä oli nuoruudessaan soittanut viuluakin, mutta kertoman mukaan ”naapurin toivomuksesta” lopettanut harrastuksensa.

Aino Turtola, Martin täti, joka oli puolestaan jo vuosia harrastanut sinfoniamusiikkia, vei pojan kavaljeerinaan Sibeliuksen 100-vuotisjuhlakonsertiin.

“Aino oli Helsingin sairaanhoitajakoulun vararehtori. Hän sit oli saanut kahdelle hengelle kutsukortin. Näin pääsin siihen ikimuistettavaan avajaiskonserttiin. “

Kokemuksen jälkeen 17-vuotiasta nuorukaista ei mikään voima maailmassa saanut jäämään pois Sibelius-konserteista.

“Kuuntelin kaikki Sibeliuksen 100-vuotisjuhlaviikon esitykset joko sekä paikanpäällä tai radiosta.”

Eläkepäivillä sotakirjoistaan tunnetun Turtolan rakkaus kiteytyi kirjan muotoon.

“Rakkautta on aika vaikea kiteyttää. Kun rakastuu johonkin naiseenkin, niin on aika vaikea sanoa, että miksi. Se vain tulee, kun salama kirkkaalta taivaalta, tai myrskyn mylväys. Sitä ei pysty sillä tavalla rationaalisesti järjellä ehkä selittämään. Se vaan Sibeliuksen musiikki aikanaan kolahti ja enkä minä ole siitä toipunut vieläkään”, Turtola toteaa.

Kirja on myös meneillä olevan Sibeliuksen juhlavuoden merkittävää antia. Martti Turtolaa pääsee kuuntelemaan sunnuntaina kello 13.30, paikkana itseoikeutetusti Sibelius-lava.

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
1 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi