Tom Waits on örinän, kolinan ja ähinän suurherttua. Nyt tämä yksi maailman persoonallisimmista musiikintekijöistä palaa vuosien tauon jälkeen uudella albumilla.
Onneksi mikään ei ole muuttunut, jos nyt joku hölmö sitä olisi edes odottanut tai vielä pahempaa, toivonut. ”Mule Variations” sisältää samanlaista mega-rouheaa vääntöä kuin Waitsin parhaimmissa teoksissa. Se ei ole yhtä hankala kuin Waits on pahimmillaan, mutta vaatii kyllä melkoista avoimmuutta hyppiessään eestaas kähistyistä rakkauslauluista sekoboltsiseen rämistykseen.
Tom Waitsin salaisiin aseisiin kuuluu myös anarkistinen huumorintaju. Esimerkiksi ”Chocolate Jesus”-biisin omituinen kertomus karkkikaupassa suoritetusta jumalanpalveluksesta on kaikessa käsittämättömyydessään nerokas. Mutta käsittämättömintä on vuosien ankaran diggailunkin jälkeen se, miten joku pystyy tekemään musiikkia, joka on näin kaoottista ja samalla harmonisen kaunista.
”Mule Variations” ei ole klassikko, mutta se on vanhan ystävän kauan odotettu kotiinpaluu.
