Kun olin pieni, pappa asui Stella Barin talossa. Päivisin haisi Kalliossa paahdettu kahvi ja silloin tiesin, että pappa on töissä.”
´Juha Lehti elää, hengittää, asuu, syö ja juo Kalliota. En kehtaa kysyä, mutta olen varma että Sir Elwoodin hiljaisten värien levynjulkaisu on ajoitettu tarkasti lokakuuun sateiden alkupäiviin. Tähän maisemaan tekee soundtrackia vain yksi yhtye niin hyvin.
Helsinginkatu on märkä ja musta, ja samoin ovat Elwoodin hiljaisten värien soinnut nyt. Katselemme Lehden kanssa Kurvia alas kaupungin kiireisimmän risteyksen paikallisravintolan “lennonjohtotornista”.
Uusi levy on Kallion runoja, mutta ei vain niitä.
´´Mähän talletan kotiseutuni tarinoita, mutta nämä tarinat tästä pikku kylästä ovat samat kuin missä tahansa muualla.´´
Joku löytää Lehden teksteistä synkkyyttä, mutta lennonjohtotornista sateen piiskaamassa Sörkassa ne ovatkin realismia ja tribuutteja sinisen bussin arjelle. Näissä kapakoissa, näillä kaduilla arki sulkee sisäänsä, tai Lehden sanoin: ´´Tää meidän kuppila ei ole oikeastaan millään tapaa erikoinen paitsi että täällä jokainen on aina vähän jonkun näköinen.´´
Jotakin tämä arki ärsyttää enemmän kuin toista, Lehtikin on saanut tuta tunnettuuden Kalliossa, jossa hän nykyisin hakeutuu ´´raskaampiin kuppiloihin´´. Niissä saa olla rauhassa selittäjiltä. Mutta muualla Suomessa stadilaisen bändin otsamerkki ei ole haitannut.
´´Ei meille ole tullut harmia helsinkiläisyydestä. Joka kylästä löytyvät omat lähiönsä ja se on helvetin hienoa.´´
Pohjoisesta tuulee taas on sadankolmenkymmenentuhannen myydyn levyn, monilukuisten radiohittien ja menestyneen kokoelmajulkaisun jälkeen näytön paikka. Täytyy olla vaikea pitää kiinni niin kauan yhtenäisestä linjasta.
´´Ollaan tehty alusta alkaen niin itsemme näköistä juttua, että sitä on vaikea lähteä muuttamaan. Yritetty on. Jos laulu ei vaadi sitä, niin ei sitä voi tehdä toisella tavalla.´´
´´Käy sääliksi jotkut nykyiset orkesterit, kun niille haetaan imagea: pistetään lokeroihin ja haetaan kohderyhmiä. Näin Soundissa meidän levyn arvostelun vieressä jutun bändistä, jolla oli militanttipuvut päällä ja housuissa näkyi prässit´´, naureskelee Lehti, 41, Errol Flynn -viiksissään röökinsavun painaessa toimittajan kurkkua.
Lehteä liitetään pikkuhiljaa kalliolaisrunoilijoiden ketjuun. Hän lukee mielellään Alpo Ruuthia, ja ainakin elämänrytmi on runoilijan.
´´Kello kymmeneltä, kun lapsitalo hiljenee, mulla alkaa tuntua siltä, että voisin tehdä työtä. Menen nukkumaan vasta neljän viiden aikaan. Nytkin heräsin tunti sitten´´, Lehti sanoo torstaina klo 15.30.
SEhv:n historian hämmästyttävin teos löytyy uudelta levyltä. Juha Lehti on silminnähden ylpeä siitä, että toinen Kallion taiteilijahahmo Saara Pakkasvirta vierailee levyllä.
Pakkasvirran ääni on kuin Marianne Faithfulin ja Lehden hänelle tekemä teksti kielii monesta yhteisestä kuppilaillasta, eletyistä tilanteista, joissa kokenut nainen neuvoo menetetyn rakkauden syövyttämää nuorta hymyilevällä äänellä: ´´menisit kotiin tyhmä poika, sun surullista naamaa ei jaksa katsella… Santtu tilaa sulle taksin.´´
´´Me ollaan vuosia istuttu samassa baarissa. Hän on loistava leidi, joka osaa näpäytellä meitä. Biisi on rakennettu hänelle.´´
Pohjoisesta tuulee taas on Sir Elwoodin hiljaisten värien eheimpiä levyjä. Näinä aikoina, kun arkeen on hyvä paeta, laulut Sörkan sateen keskeltä ovat tie sydämen Kallioon, joka kaikilla on, asui siellä tai ei.
